tiistai 30. heinäkuuta 2013

Lappi, Norja 21.- 24.7. matkakertomus osa 1

Lappihulluja kun ollaan, niin joka vuosi sinne on päästävä uudelleen. Kotiin kun saavutaan, aletaan jo suunnittelemaan seuraavan kesän tai syksyn matkaa. Ensimmäisenä matkapäivänä satoi, mutta illaksi poutaantui ja loppu matkasta olikin jo lähes helteistä. Matkareittimme kulki näiden paikkakuntien kautta. Pysähdyimme mielenkiintoisille paikoille/nähtävyyksille, joista laitan kuvia.

Koti - Nurmes - Kuhmo - Hyrynsalmi - Suomussalmi, Raatteen portti - Kuusamo 1. yö ajomatka 568 km - Kemijärvi - Pelkosenniemi - Sodankylä - Ivalo - Inari - Sevettijärvi 2. yö 602 km - Näätämö (Suomen puolella) - Neidenelva lohikoski - Kirkenes - Bugöynes - Tana - Nuorgam - Utsjoki - Inari 3. yö 488 km - Ivalo - Sodankylä - Luosto, Lampivaaran ametistikaivos - Rovaniemi - Ranua - Pudasjärvi - Kajaani - Iisalmi - koti, 886 km. Kokonaismatkaa kertyi 2544 km.

Pidemmästä automatkailusta nauttii, kun pysähtyy välillä levikkeille jaloittelemaan. Meillä on aina mukana autojääkaappi (mahtuu tavaratilaan), jossa voi säilyttää mehua, jugurttia, voileipätarpeet ym. Termarikin otetaan mukaan ja siihen voi yöpaikassa keittää kahvit. Lounaan söimme kyllä joka päivä jossakin. Yöpymispaikassa on oltava ainakin suihku, jos saunaa ei ole.


Raatteen portin muistomerkki, talvisodan monumentti sijaitsee Suomussalmen kunnassa talvisodan aikaisen Raatteen tien varrella. Juuri tällä alueella käytiin sodan verisimpiä taisteluja. Monumentin on suunnitellut suomussalmelainen Erkki Pullinen ja se vihittiin käyttöön 13.3.2003. Lähes kolmen hehtaarin alueelle levittäytyvät kivet kuvaavat talvisodan Suomussalmen taisteluissa kaatuneiden sotilaiden määrää. Kivikenttä muistuttaa siitä inhimillisestä tuskasta, jota sota on tuottanut. Se pysäyttää katsojan ajattelemaan sodan mielettömyyttä.

Keskusmuistomerkki "Avara syli" ojentaa suojelevat siipensä hiljaisen kivikentän ylle. Muistomerkissä on 105 vaskikelloa, kello jokaiselle talvisodan päivälle. Kellot soittavat tuulessa hiljaista viestiä sodan mielettömyydestä. Keskusmuistomerkissä on teksti "Vaikka ihminen kuolee - niin muisto elää".


Sodanaikainen tankki, tykki on ilmeisesti uudempaa kalustoa
 
 


Ensimmäinen yö vietettiin viihtyisässä mökissä Ollilan lomamajassa Kuusamossa Kylmäjärven rannalla. Alueella on yhteensä seitsemän erikokoista mökkiä. Porot käyskentelivät aivan pihapiirissä.



Entisajan pärehöylä kiinnosti monia muitakin kuin meitä.


Matka jatkuu. Olemme jo Myössäjärvellä, noin 25 km Ivalosta pohjoiseen.


Portaat vievät ylöspäin aarnialueella,


jossa on Karhunpesäkivi, joka näyttää tavalliselta siirtolohkareelta. Kyseessä on Suomen suurin tafoni, joita tunnetaan noin 70 paikassa. Etelä-Suomen tunnetuin vastaava muodostelma on Nokian Pirunpesä. Tästä linkistä voi lukea lisää tafonista, ketä kiinnostaa.


Onkalon seinämillä ja katossa on kennomaista pintaa joka syntyy kun heikompi kiviaines rapautuu pois vahvemman ympäriltä. Karhunpesäkiven onkalo ei siis ole nurin päin kääntynyt hiidenkirnu kuten joissain lähteissä väitetään. Karhunpesäkiven luokse johtaa polku ja sisällä olevaan luolaan pääsee kiven juurella olevasta aukosta.
Kiven kerrotaan saaneen nimensä siitä että lumimyrskyssä eksynyt lappalainen oli mennyt luolaan myrskyltä suojaan ja nukahtanut sinne. Herättyään hän huomasi että samassa luolassa oli talviuntaan viettävä karhu. Karhu ei onneksi herännyt ja mies pääsi poistumaan luolasta myrskyn laannuttua.


Minä en sopinut tuosta aukosta sisään mutta mies hoikempana kuvasi onkalon, joka oli ehkä noin 1.5 m korkea luola.


Kuva alueen ravintola-alueelta, kaunista vesimaisemaa, jonka poikki nelostie kiemurtelee


Olemme jo toisen yöpaikan rantamaisemissa, Sevettijärvellä. Sevetin Baari -nimisessä paikassa on huoneistomajoitusta (rivitaloja).



Matka jatkuu Neidenfjordenin maisemissa ja seuraava mielenkiintoinen pysähdyspaikka on Neidenelva, myös suomalaisten suosima lohenkalastuspaikka. Jatkuu...

                                      - Beate -

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Kukkia kukkia!



----
Keltaharsoinen haltiatar sanoi:
"Kauneinta ovat kukat ja perhoset.
Jos on kyllin pieni,
voi kiivetä kellokukkain teriin.
Miten kuultavan sinistä ilma niissä on,
kun aurinko paistaa!
On ihme, ettei kuole autuudesta
kylpiessään kultaisessa pölyssä
raukein, onnellisin jäsenin.
Ja perhoset!
Luuletteko, että enkelit ovat niitä
                                  kauniimpia!"
Hän oli kovin pieni ja lapsellinen.
-----                                         - Katri Vala: Haltiattaret, Kaukainen puutarha,
                                             WSOY 1924

Ihanaa viikon alkua kaikille. Olemme reissuun lähdössä huomenna ja pientä kiirusta on pitänyt, että kotihommat saa edes jotenkin mallilleen.

                                      - Beate -

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Kalajoen kautta Kokkolaan ja Tankarin majakkasaarelle 04.- 05.07.

Edessäsi puhdas meri on, lämpö auringon, Kalajoen hiekat vain sua odottaa...


Kuuntele, meri on tyyni nyt. Sydän vain keinahtaa. Ehkä sinäkin ulappaa kaipasit, sitä aavaa ja kimmeltävää. Kuuletko kaukaiset mainingit, kuuletko vaahtopäät?

En enää muista vuosia, oon tässä unen verran vain, enkä kadu sitä koskaan mitä sinulta mä sain...Meren laulut mua vievät  eteenpäin, tuulahduksen suolaisen vangiksi jäin. Aava ulappa on syvä hiljaisuus, meren sielun peilaa taivaan avaruus.

 
Teen tunteista kirjan sen lukea saat, lopun tietenkin kanssasi kirjoitan.
Teet lauseista purjeen ja katseista veen, tuuli nousee kun tuun syliis sun.
On matkalla maailmaan, kaks' tutkimusmatkaajaa ja kumpikin karttoina on nyt toisilleen....



Katson autiota hiekkarantaa, mulle kauneimmat se muistot antaa, kesäpäivän, jolloin sain mä olla onnekkain


ja yksinäisellä luodolla mökki, mökki pieni ja vaatimaton...


Kokkolan vanhansataman rannassa on tämä merirosvolaivan henkeen entisöity alus ilman moottoria. Pääsimme ihan vahingossa tutustumaan alukseen, kun omistajapariskunta sattui olemaan paikalla. Laiva on kuulema myynnissä. On pitänyt olla paljon rahaa kauhulaivan rakentamiseen. Omistaja kertoi, että Kokkola on liian pieni paikka, kävijöitä ei riitä. Ja onko liian erikoista Suomen oloihin, en tiedä? Laivassa on upeasti kalustettuja hyttejä, sauna, kokoustilat, baari, merinäköala.

Omistaja halusi kuvata meidät merirosvonuken vierellä


oksentava pirate, äänitehostein. Life's pretty good, and why wouldn't it be? I'm a pirate after all.

no meillä ainakin oli hauskaa leikkinukkeja taputellessa :D


ja ammunpa vielä kerran, varmuuden vuoksi


muumioitu merirosvo?


laivan ravintolatiloja

Matkamme varsinainen pääkohde oli Tankarin majakkasaari (20,8 ha), jonne pääsimme risteilyalus m/s Jennyllä. Mustakarin purjehduspaviljonki laivalta kuvattuna.


Kokkolan merellinen portti. Tankarin saari on vuosisatojen ajan tarjonnut suojaansa rannikon kalastajille ja hylkeenpyytäjille sekä opastanut merenkulkijat turvallisesti Kokkolan satamaan.


Majakka sähköistettiin vuonna 1961, jolloin sen valoteho kasvoi kaksinkertaiseksi 27,5 meripeninkulmaan. Tankarin itärannan tuntumaan on kehittynyt aikojen kuluessa kokonainen mökkikylä. Vanhin mökki on 1780-luvulta. Tosin nykyään osa mökeistä on alkanut jo rapistua. Majakan vuonna 1889 hankittu linssistö on edelleen käytössä. Luotseille rakennettiin Tankariin vuonna 1975 uusi luotsiasemarakennus, ja se peruskorjattiin vuonna 1988. Tankar on kesäisin hyvin suosittu matkailukohde, ja sinne on vesibussiyhteys Kokkolasta. Majakan merkitys ammattiliikenteelle on vähentynyt, ja siitä hyötyvät nykyään lähinnä huviveneilijät.


Kävelysiltoja pitkin oli mukava tutustua saareen


Laivan henkilökunta esitteli saaren rakennuksia. Olemme v. 1754 rakennetussa kappelissa.

Majakan sisälle ei enää pääse, turvallisuussyistä, koska varauloskäyntiä ei ole.


Kivikummeli, vanha laivamerkki


Taustalla näkyy risteilyalus m/s Jenny


Saaren rakennukset ovat harmaantuneet vuosien saatossa (ei kuvan mamma :D)


purjeita nostetaan ja veneilijät saattoivat meitä


toinen alus saapui satamaan



Kuvassa olevat savustuspöntöt(tornit) ovat jännä keksintö. Alaosassa on tulipesä leppähaloille, kalat nostetaan ritilöille ja kerralla mahtuu iso määrä savustumaan.

Matka oli oikein onnistunut. Meri on sisävesien äärellä asuvalle aina sykähdyttävä kokemus. Kuunnellaan Lasse Mårtensonin kappale, sanat Juha Watt Vainio: Kaikki paitsi purjehdus on tuhaa. "Lasse Mårtenson: – Meiltä tilattiin tunnuslaulu eräälle purjehdusseuralle, jolla oli tapana purjehtia charter-veneillä Karibialla. Tarkoitus oli saada heille yhteislaulu niillä purjehduksilla laulettavaksi. Mietimme lähtökohtaa, ja idea tuli vanhasta roomalaisten sanonnasta ’purjehtiminen on välttämätöntä’. Eräänä yönä sitten soi puhelin; Junnu soitti, ja sanoi että ’ota kynä ja paperia, se teksti tulee nyt!’. Kirjoitin tekstin unenpöppörössä ylös, ja hämmästyin hirveästi. En saanut nukuttua enää, vaan paneuduin tekstiin, ja aloin säveltämään. Idea oli, että Junnu laulaisi sen levylle. Harjoittelimme sitä, mutta hän oli sitä mieltä, että parempi, jos minä laulaisin sen. Etsin muita laulajia, mutta ei se oikein tahtonut onnistua. Ne ovat niin voimakkaat sanat, että siinä tarvii olla jonkin verran ikää jo takana. Katsottiin parhaaksi, että teen sen itse. Olen myöhemmin keskustellut teologien kanssa tekstistä. Tämä on Junnun myöhemmässä vaiheessa kirjoittama teksti, ja hänessähän tapahtui erittäin syvällinen muutos henkisessä elämässä. Kaikki paitsi purjehdus on turhaa toimii myös täysin hengellisellä tasolla; ’purjehduksen’ tilalle voi muuttaa ’elämän’, ja se toimii alusta loppuun."




Kaikki paitsi purjehdus on turhaa,
Koko elämän se sisältää:
Aallonpohjan, aallonharjan
myrskyn mustan pilvikarjan
vaan myös paljon tyyntä lempeää.

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa,
ihminen kuin vene itse on:
Kaipaa aina kaukorantaa
Minkä jaksaa myötään kantaa
Veistämänä oman kohtalon.

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa,
Siinä koko inhimillisyys.
Niin kuin oikut ihmismielen
Kuiskeissa ois tuulen kielen;
Tuolla petos, täällä ystävyys.

Kaikki muu kuin purjehdus on turhaa,
omaa kuvaamme se heijastaa.
Matka alkaa purjein valkein,
Tuhansien tuulten palkein
Vuodet tummentavat takilaa

Mutta kerran pääset päähän sateenkaaren,
Siellä päättyy yksinäisen tie.
Kerran viimein rantaan rakkauden saaren
Maininki niin levollinen vie. 

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa,
tähdet ikuisina kimmeltää.
Meille merkkeinä ne loistaa,
samaa sanomaansa toistaa
mikään ei lie kovin tärkeää.

Sillä kerran pääset päähän sateenkaaren,
Siellä päättyy yksinäisen tie.
Kerran viimein rantaan rakkauden saaren
Maininki niin levollinen vie.
  
 
                                              
                                  - Beate -
 

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Rotkovaellusta, muikkarit ja kukkasia

Helleviikko on takana ja saatiin täällä Pohjois-Savossa viimein kunnolla vettä, kun eilisen päivän sataa roppuuttelj' ja ilma viileni mukavasti. Välillä oli jo niin tukalaa, että yöksi laitoin tuulettimen pyörimään.
Sain idiksen tälle päiväretkelle Lepolandian majakan  Pasilta. Alla olevat kuusi kuvaa on otettu 22.06. Orinoron rotkossa Leppävirralla. Lyhimmän reitin mukaan menimme rotkolle eli Hanhiahontietä 2,3 km parkkipaikalle ja siitä edestakaisen matkan pituudeksi tuli noin 4 km. Ei otettu omia eväitä mukaan vaan lounastettiin Unnukassa ja sitten vaeltamaan massut täynnä, heh, ei viisasta.
  
 
 







Tässä ollaankin jo Pielaveden muikkufestareilla 29.06. ja Pielavesi-teatterin kuoro lauleli ja kutsui porukkaa katsomaan tämän kesän näytöstä Viulunsoittaja katolla. Tässä Pielaveden teatterin sivut, jossa näytäntöjen ajat.

 
Pappa ja ISO moottoripyörä

Lapsille ja lapsenmielisille poniratsastusta


Vesitasolennätystä oli koko päivän. Hinta 65 e/hlö/15 min. Kovasta hinnasta huolimatta porukkaa em. huvi kiinnosti. Näin jälkeenpäin kun katselen kuvia niin pahalta tuntui lukea seuraavan päivän lehdestä Vehmersalmella sattuneesta vesitaso-onnettomuudesta, jossa perheen kolme henkeä menehtyi ja  vain 11-vuotias poika pelastautui koneesta.



Ei näkynyt auton kuskia. Oiskoon ajattanut minua lenkin? :D




Loput kuvat ovat pihan kukkasia ja hellehattu madam-style. Nyt tuli kiirus, kun soiteltiin naapuriin mansikanpoimuun ja ne pitää ehtiä tänä iltana laittaa pakkaseen, kun huomenissa olisi tarkoitus lähteä länsi-rannikon suuntaan ajeleen. Moi moi ja kiitos taas kommenteista ja uudet lukijat toivotan tervetulleiksi varjo-valoon :). See you later alligator...

                                            - Beate -
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...