sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Syksy sen saa aikaan - melankolian

 Pihavaahtera ropistelee lehtiään maahan ja kiikun katolle.

Tänä syksynä lehdissä ei ole puna-oranssia väriä. Kauniita ne ovat ja kahisevat jalkojen alla.

 Lenkillä otin kuvan persoonallisesta pihakyltistä


En ostanut kaupasta tänä syksynä mitään syyskukkia. Keräilin männynoksia hakkuualueelta ja sekaan pihlajanmarjoja. Sain hyötyliikuntaa, kun kaksi kertaa ajelin pyörällä niitä hakemaan ja hädin tuskin sain kuormat tuotua pyörän tarakalle sidottuna.

Kuva: Pinterest

LOST IN THE FOREST

Lost in the forest, I broke off a dark twig
and lifted its whisper to my thirsty lips:
maybe it was the voice of the rain crying,
a cracked bell, or a torn heart.

Something from far off it seemed
deep and secret to me, hidden by the earth,
a shout muffled by huge autumns,
by the moist half-open darkness of the leaves.

Wakening from the dreaming forest there, the hazel-sprig
sang under my tongue, its drifting fragrance
climbed up through my conscious mind

as if suddenly the roots I had left behind
cried out to me, the land I had lost with my childhood---
and I stopped, wounded by the wandering scent.  

                                       - Pablo Neruda -

Nerudan runo puhuttelee minua kuten kaikki runous - oman mielenmaisemani kautta. Jokaisella voi olla runoista oma tulkintansa. Kielikuvat ja symboliikka merkitsevät toiselle ehkä aivan muita asioita kuin itselleni. 
"Runon kieli pyrkii tarjoamaan vastaanottajalle suoraan ne yksittäismielikuvat, joiden välityksellä runon viesti on tarkoituksena tuoda esiin. Yksittäismielikuviin liittyy elämyksellisiä ominaisuuksia.
Kaikessa runon moninaisuudessa pyritään loppujen lopuksi ilmaisemaan yksi asia, runon "sanoma".
Elämykselliset mielikuvat ovat mitä ovat, ei niitä tarvitse mitenkään perustella. Entä tunteet? – Asia ei ole yksioikoinen. Runossa on kieltämättä yleensä tiettyä tunnepitoisuutta, mutta ei tunteitten kuvaamisena sellaisenaan – ei sentimentaalisuutena, vaan seurauksena vahvasta elämyksellisyydestä, jonka kvaliakieli tuottaa. Runo ei saa väittää, että jokin on "kaameaa" tai "hirmuista" tai "kaunista" tai "herttaista" tai "iloista", vaan enintään tuoda toteavasti esiin asioita, jotka saattavat vastaanottajassa noita tunteita herättää. Paradoksaalisesti, runo ei puhu tunteista, vaikkakin se saattaa niitä synnyttää – ja yleensä sen tekeekin." (lainaus: Kullervo Rainio)


***********************************
Kiitos syksystä ja kaikista vuodenajoista. Kiitos kommentoijille edelliseen postaukseen, sain niistä paljon lohtua!

                                             - Beate -

                      

14 kommenttia:

  1. Upeita kuvia.

    Minä voisin mennä talvipesään ja herätä kevätaurinkoon.
    Olen valoiminen ja oli aivan pakko hankkia kirkasvalolamppu.
    Imeekseni siitä on apa.

    VastaaPoista
  2. Ihanat asetelmat ovenpielessä.

    VastaaPoista
  3. Kauniin tasainen vihreä lehtimatto on tullut vaahterasta, puhtaat värit :) Ovenpielen asetelmat ovat kauniit, ensimmäisen kerran moneen vuoteen ostin muutaman kanervan väriä antamaan pihaan ja talvivalot laitoin jo muutamaan laatikkoon. Illat alkavat olemaan jo kovin pimeät.

    VastaaPoista
  4. Tykkään tuosta talvipesässä nukuuvasta tytön kuvasta, välillä tekis mieli tehdä samoin,.
    Pian on kauniit syyspäivät van muisto ja alkaa loska ja pimeys.

    VastaaPoista
  5. Kauniit asetelmat olitkin tehnyt metsän ilmaisista antimista!Minullekin nämä harmaat päivät aiheuttavat alakuloa. Odotan joulunaikaa ja sen jälkeistä valon lisääntymistä. Jostin syystä tämä aika imee voimavaroja.

    Hyvää alkavaa viikkoa kaikesta harmaudesta huolimatta!

    VastaaPoista
  6. Oli ilo saada sinut lukiijakseni ja näin löysin tämän blogin. Kiinnostaa lukea, sillä josssain siellä on myös minun keskimmäinen tyttöni perheineen. Oikein ihanaa alkutalvea Savoon!

    VastaaPoista
  7. Teit kauniit syysasetelmat porraspieleen.
    Antoisia päiviä!

    VastaaPoista
  8. Mielenkiintoista lukea, mitä runous on. En ole koskaan sitä analysoinut mielessäni, sen vain tietää, mitä se on tai ei ole. Väkisinhän tässä tulee melankoliseksi, kun katsoo ikkunasta. Vetistä, harmaata ja synkkää. Tsemppiä kuitenkin! : )

    VastaaPoista
  9. Ihania kuvia, ihanat asetelmat. <3 Syksyisin ei masenna, mutta helmikuu on aina vaikea... Sitten onneksi koittaa kevät. :)

    Ihanaa iltaa. <3

    VastaaPoista
  10. Kauniit kuvat ja asetelmat. Syksyyn pitää taas tottua kylmään ja pimeyteen.

    VastaaPoista
  11. Aina ei tarvi ostaa kaikkea, noin kaunista sait aikaan luonnon omista aineksista!

    VastaaPoista

Kiitos jokaisesta kommentista. Olen hyvin iloinen niistä ja jokainen on tärkeä niin lyhyt kuin pitkäkin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...