Syksy sen saa aikaan - melankolian

 Pihavaahtera ropistelee lehtiään maahan ja kiikun katolle.

Tänä syksynä lehdissä ei ole puna-oranssia väriä. Kauniita ne ovat ja kahisevat jalkojen alla.

 Lenkillä otin kuvan persoonallisesta pihakyltistä

En ostanut kaupasta tänä syksynä mitään syyskukkia. Keräilin männynoksia hakkuualueelta ja sekaan pihlajanmarjoja. Sain hyötyliikuntaa, kun kaksi kertaa ajelin pyörällä niitä hakemaan ja hädin tuskin sain kuormat tuotua pyörän tarakalle sidottuna.

Kuva: Pinterest

LOST IN THE FOREST

Lost in the forest, I broke off a dark twig
and lifted its whisper to my thirsty lips:
maybe it was the voice of the rain crying,
a cracked bell, or a torn heart.

Something from far off it seemed
deep and secret to me, hidden by the earth,
a shout muffled by huge autumns,
by the moist half-open darkness of the leaves.

Wakening from the dreaming forest there, the hazel-sprig
sang under my tongue, its drifting fragrance
climbed up through my conscious mind

as if suddenly the roots I had left behind
cried out to me, the land I had lost with my childhood---
and I stopped, wounded by the wandering scent.  
                                       - Pablo Neruda -

Nerudan runo puhuttelee minua kuten kaikki runous - oman mielenmaisemani kautta. Jokaisella voi olla runoista oma tulkintansa. Kielikuvat ja symboliikka merkitsevät toiselle ehkä aivan muita asioita kuin itselleni. 
"Runon kieli pyrkii tarjoamaan vastaanottajalle suoraan ne yksittäismielikuvat, joiden välityksellä runon viesti on tarkoituksena tuoda esiin. Yksittäismielikuviin liittyy elämyksellisiä ominaisuuksia.
Kaikessa runon moninaisuudessa pyritään loppujen lopuksi ilmaisemaan yksi asia, runon "sanoma".
Elämykselliset mielikuvat ovat mitä ovat, ei niitä tarvitse mitenkään perustella. Entä tunteet? – Asia ei ole yksioikoinen. Runossa on kieltämättä yleensä tiettyä tunnepitoisuutta, mutta ei tunteitten kuvaamisena sellaisenaan – ei sentimentaalisuutena, vaan seurauksena vahvasta elämyksellisyydestä, jonka kvaliakieli tuottaa. Runo ei saa väittää, että jokin on "kaameaa" tai "hirmuista" tai "kaunista" tai "herttaista" tai "iloista", vaan enintään tuoda toteavasti esiin asioita, jotka saattavat vastaanottajassa noita tunteita herättää. Paradoksaalisesti, runo ei puhu tunteista, vaikkakin se saattaa niitä synnyttää – ja yleensä sen tekeekin." (lainaus: Kullervo Rainio)

***********************************
Kiitos syksystä ja kaikista vuodenajoista. Kiitos kommentoijille edelliseen postaukseen, sain niistä paljon lohtua!

                                             - Beate -