perjantai 10. lokakuuta 2014

Kun kello hidastaa...


 

Ollaan pian lokakuun puolessa välissä ja energiataso on hiipumaan päin. On niin mukava vain olla ja löhötä sohvalla sukankudin kädessä, välillä vilkaista tv:tä syrjäsilmällä tai sitten uppoutua katselemaan Nelosen Maailma -kanavaa. Kanava on kiehtova kattaus luontoa, matkailua ja dokumentteja. Kuukausittain vaihtuvat teemat pureutuvat maapallomme mielenkiintoisimpiin ilmiöihin, ihmisiin ja kulttuureihin. Nelonen Maailman ohjelmisto alkaa aamuisin kello 10 ja jatkuu aina yli puolenyön. Viikonloppuisin ohjelmaa nähdään kellon ympäri.

Lokakuu on muutenkin synkkä kuukausi. Miehen kuoleman vuosipäivä on viimeisenä päivänä ja äidin heikentynyt terveys pyörii mielessä. Hänellä on todettu pitkälle edennyt alzheimerin tauti ja lääkehoidolla tuskin on enää suurta merkitystä. Hän on tällä hetkellä täysin muiden avun tarpeessa. Kävimme pojan kanssa maanantaina mummoa katsomassa ja loppu viikko on mennytkin itkeskellessä ja kännykuvia katsellessa. Hoitajat olivat ystävällisiä, äiti oli juuri syömässä itsenäisesti ja toivat pyörätuolin, että pääsimme päivähuoneeseen juttelemaan. Juttelu oli vain kovin yksipuolista. Pojalle teki vaikeaa nähdä ennen niin iloinen, höpöttelevä mummo nyt hiljaisena ja yksisanaisena. Lähtiessä hän puristi meidän molempien käsiä, laittoi silmät kiinni ja muuten jähmeillä kasvoilla viivähti ilme kuin sanoen "olen väsynyt, nukuttaa, minä en enää jaksa...". Silittelimme ja koskettelimme hellästi. Äidin asunto on tyhjillään ja olisi voineet yöpyä siellä mutta en minä voinut, teki niin pahaa katsella hänelle rakkaita esineitä.

"Viikko on ollut vanhusten valtakunnallinen viikko. Arvokas vanhuus on ihmisoikeus, pitäisi olla aina ja kaikkialla itsestäänselvyys. Ikä on biologiaa ja vuodet muuttavat kehoa. Tämä koskee kaikkia vaiheita varhaisesta lapsuudesta ihmiselon myöhäiltaan. Vanhuus ei ole myöskään kaava, joka tekisi kaikista toistensa kaltaisia. Sen sijaan jokainen on vanhanakin oma itsensä, ainutkertainen persoonallisuus kuin koko elämänsä ajan. Nuori ja vanha kokevat asiat eri tavoin. Nuorella on avoimuutta, vanhalla kokemuksen tuomaa ymmärrystä. Keski-ikäisillä sen sijaan tuntuu olevan pelkästään kiire.

Vanhetessa hötkyäminen helpottaa mutta tilalle nousee muita pulmia. Kun keho ei enää toimi kuin toivoisi, automaattien viidakoissa tuntee oikeutetusti syrjäytyvänsä. Tämän päivän vakava haaste on, kuinka arvokas vanhuus taataan jatkuvasti digitalisoituvien palvelujen maailmassa." (SS 5.10.2014)  

                                             Sitten kun en enää muista nimeäni,  

            sitten kun tämä päivä on sekoittanut eilisen,         

         sitten kun aikuiset lapseni ovat kasvaneet 
muistoissani pieniksi jälleen, 
  sitten kun en enää ole tuottava yksilö, 
kohdelkaa minua silloinkin ihmisenä, 
    välittäkää minusta, antakaa rakkautta, 
kosketelkaa hellästi! 
Kello hidastaa – 
eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan, 
mutta siihen on vielä aikaa
Antakaa minulle arvokas vanhuus!


 
- Beate -

14 kommenttia:

  1. Olipa hieno postaus. Kun kukee suuren surun, joka vuosi sinä vuoden ajankohtana ja ilman tuoksut muistuttavat surusta. Ja sitä vaipuu alhoon. Ainakin näin omalla kohdallani.

    Tämä oli muutenkin niin koskettava juttu. Olen isovanhempien kasvattama ja onnekas, että vaarini lähti miltei suorilta jaloilta pää partaveitsen terävänä ja jo hyvään ikään ehtineenä ja mummini vielä elää yksinään 93-vuotiaana. Sellainen on onnekas vanhuus, näin ei kuitenkaan äidilläsi ole asian laita. <3 Ja erittäin raskasta sinulle.

    Kovasti voimia täältä lähettelee Tiia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia K sanoistasi. On se raskasta, kun hän joutui nyt muun sairauden vuoksi tk:n akuuttiosastolle. Alzheimer hänellä jo oli mutta pärjäsi kotona autettavasti. Nyt odottaa jonossa hoitokotipaikkaa. Ikää on 87 vuotta ja vointi alkoi hiipumaan viimeisen viiden vuoden aikana.
      Toinen perii ne geenit, joilla pärjätään kuten vaarisi. Tiedän paljon nuorempia, joilla on todettu alkava dementia.

      Poista
  2. Yhdyn edelliseen kommenttiin.
    Kaunista ja herkkää.
    Muitot kuljettaa erääseen toiseen vanhainkotiin ja tilanteeseen tsunamivuonna.

    Virta venhettä vie, mihin päättyvi tie.
    Ei tiedä sitä ihmisistä kenkään.
    Meri ääretön - oo, etkö joudukin jo, suur-suvanto, se jossa pilvet päilyy...
    Mut unessa niin armast on ajatella noin, viel kerran kevät saapuu ja koittaa uusi koi
    ja huomen tuulet tuntureilta henkää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos maximex. Minut herkistää niin monet lyriikat ja em on yksi niistä, muutenkin kun on herkässä hapessa.

      Poista
  3. Kiitos koskettavasta postauksesta, Beate. Paljon voimia ja rauhaa sinulle. <3

    VastaaPoista
  4. Looks great! The top one!
    You're so right! Very interesting!


    You can buy cheapest Cheap ESO Gold at http://www.esosale.com/

    VastaaPoista
  5. Voimia ja jaksamista sinulle! Isäni kuoli keväällä parkinsonin tautiin. Hänen syntymäpäivänsä oli eilen. Polttelin kynttilöitä, kävin haudalla ja muistelin menneitä vuosia! Ei ihminen ole täällä ikuisesti, se pitäisi meidän kaikkien muistaa....

    VastaaPoista
  6. Itku pääsi tätä lukiessa, iso hali siulle ja voimia.
    Meillä mummo hiipumassa hiljalleen pois, ja aina puhelimen soidessa hätkähdämme.
    Kuinka hauraaksi ihminen lopulta tuleekaan, kuinka ohueksi elämänlanka kuluukaan ennen kuin kaikki katkeaa.

    VastaaPoista
  7. Viisaita ja koskettavia sanoja.

    Voimia!

    VastaaPoista
  8. Osanotto tuskaasi Beate♥♥
    Kiitos tästä kauniista kirjoituksesta, se kosketti minua!
    Levollista ja hyvää viikonloppua sinulle♥♥

    VastaaPoista
  9. Arvokas vanhuus olisikin ihanuus. Oma unelma..

    VastaaPoista
  10. Koskettava postaus, muistuu mieleen oman äitini viimeinen syksy, samoin isovanhempieni. Miten hauraaksi ihminen muuttuukaan sairauden ja ikääntymisen myötä. Ymmärrän hyvin ajatuksiasi ja sitä luopumisen prosessia. Näin sukupolvet toisensa jälkeen vaihtuvat ja viestikapula siirtyy nuoremmille. Ilman luopumisen tuskaa se ei käy, vaikka tiedämme jokainen vuorollamme hellittävämme viestikapulasta ja muutumme muistoiksi. Hyvää viikonloppua sinulle Beate ja voimia.♥

    VastaaPoista
  11. Kasvattivanhempani kuolivat 1990 luvun loppupuolella, oma isäni nyt 69 ja äiti 65, tulee näitä asioita mietittyä paljon. Se tulee vuoro jokaisen ja kerranhan me tullaan elämään tänne... mutta silti... paljon mietityttää :) hyvää viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
  12. Vanhuksista ja lapsista on niin helppo säästää, kun kummatkaan eivät valita. Arvokas vanhuus kuuluu jokaiselle!

    VastaaPoista

Kiitos jokaisesta kommentista. Olen hyvin iloinen niistä ja jokainen on tärkeä niin lyhyt kuin pitkäkin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...