Huopanankoski 8.7. ja maalaisidylliä kotimaisemissa

Meillä reissupyörähdykset käynnistyvät, kun minä edellisenä iltana otan vanhan tiekarttakirjan käteeni ja alan selailla sitä. Kirja on kierreselkäinen ja Suomi on jaettu poikittaissuunnassa sivuille ja joutuu aika paljon plaraamaan. Sitten hipsin läppärin ääreen ja avaan google-mapin ja lasken reittivaihtoehdot ja -pituudet. Illalla jo puhun isännälle alustavan matkasuunnan telkkarin katsomisen lomassa (en aina tiedä meneekö höpinät perille). Aamulla lähtö tahtoo hieman viivästyä, jos ei ole laittanut herätystä jämptisti klo 6.00. Kun pitää käydä suihkussa (minun ainakin) ja aamupala nauttia ym. Vaatteita ei onneksi tarvitse näille päivän matkoille pakata, mitä nyt ottaa takin mukaan, jos sataa ja minulla mukana kahdet kengät, lenkkarit ja lipokkaat...juu ja mitäs muuta, Savett-pyyhkeitä, huulipuna, ehkä hajuvesi ja tietysti kamera. Navigga pidetään autossa paikoillaan.
Aamulla isäntä sanoo, että ennen Viitasaarta on tietyö ja kiertoreitti noin 20 km, että otinko sen huomioon...juu, en mä sitä tiennyt. Pääasia, että mä oon matkalla taas kuten Kirka laulaa. Auton mittariin kertyy kilometrejä ja bensaa palaa - ei niin hyvä asia se!

Koskialueen vanhoja kauniita rakennuksia, kunnostettu ja maalattu.
"Kivijärven ja Keiteleen välisellä koskireitillä sijaitseva Huopanankoski on valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö ja paikallisesti arvokas kulttuurimaisema. Koskimaisemaan ovat 1600-luvun lopulta lähtien kuuluneet olennaisena osana vesimyllyt. Aluetta on kuvattu monipuolisesti Viitasaaren kulttuuriympäristöselvityksessä.

pikkuinen tien varren koski

"Kansallismaisemaksikin kutsuttu Huopanankoski on tullut tunnetuksi erityisesti
Juhani Ahon "Lohilastuista". Eurooppalaisetkin perhostelevat urheilukalastajat
tunsivat hyvän kalapaikan jo 1800-luvulla. Aho oli innokas perhokalastaja, joka
tuli vuosittain pyytämään mullosia. "Ei ole maailmassa seutua, johon minulla
olisi kiinnittynyt semmoinen määrä ihania tunnelmia ja mieluisia muistoja kuin
Huopanaan. Kerran minä sen kunniaksi sepitän hymnin, johon panen kaikki
kielivät, mitä suomenkielessä on minulla käytettävänä." - Juhani Aho

"Tuosta ajasta kertoo hyvin säilynyt vanha puurakennuksista muodostuva
kylänraitti. Mielenkiintoisimpia rakennuksia ovat 1900-luvun alussa perustettu
Keski-Suomen vanha kalahautomo, mylly, Huopanankosken työväentalo ja
vanha myllytupa. Huopanankosken luontaiseen kalakantaan kuuluvat upeat
nousutaimenet, harjus ja siika. Koskeen on myös istutettu sekä taimenta että
harjusta. Kivikkoinen ja vuolas koski on noin kilometrin mittainen."
 
ja sitä isompaa koskea. Kalastaja selvitteli perhoaan.

"Huopanan peltokylämiljöö sijaitsee rannan suuntaisesti kulkevalla harjanteella,
asutusta alueella on ollut ainakin jo 1600-luvulta lähtien. Huopana on idyllinen
maalaiskylä, josta löytyvät perinteisen kylän palvelut, koulu ja seurantalo.
Maisema on kaunista ja avointa, vanhoja pihapiirejä on säilynyt runsaasti."

Koskessa toimii pieni voimalaitos

Koskimarketista voi ostaa erilaisia kalatuotteita ja tietenkin ryypätä pullakahvit. Muurinpohjalettujakin voi olla tarjolla. Koivistonkala -sivuilta huomasin, että 18.7. on Villisika juhlat. Asterix ja Opelix jakaa villisikaa, sekä taikajuomaa (viiniä)Pääsylippujen kesken arvotaan timanttisormus!                                     

Ennennäkemätön ja kokematon tapahtuma Viitasaarella. Villi orkesteri tanssittaa aina pikkutunneille. Kisailussa saa kokeilla narulla kävelyä. Voitosta palkintona lohta.

      Liput 20e sis. Villisika ruokaa, viinin kera.( taikajuomaa )              Tämä On Pakko Kokea ja Nähdä!

Huopanankoskelta jatkoimme Saarijärvelle mutta siitä seuraavassa postauksessa.

Kotona ja pyörälenkillä. Huomaatte varmaan, että mä rakastan näitä vanhoja taloja. Salaa kävin kuvan ottamassa, kun tiedän, että talo kuuluu rannassa oleville kesämökkiläisille tai perikunnalle.

 Valkoinen syreeni oli kukalla vasta 3.7.

Kukkaloistoa tienvarrella - liljojen aikaa

"Mäellä oli ennen harmaa mökki,

mökin ikkunassa aina Mantan kasvot

vahtimassa ohi kulkevia.

Ei ole enää asukkaita eikä mökkiäkään,

vain sen jälkikuvan edessä kukkii joka kesä

ruskolilja jota keisarinkruunuksi sanotaan.

Perennus, perenna,

aina joku syysleimukukka

         jää muistuttamaan meistä."

                                                  - Helena Anhava-

                                              ♥ Beate ♥