Elä, naura, rakasta - vuoden viimeiset luontokuvat

Vuoden viimeiseen postaukseen sopivat Katjan Optimismia ja energiaa blogin arvonnassa voittamani pikku taulujen sanat. Kiitos Katja ♥. Yllätyssuklaa on jo maisteltu, nam ja hyvää oli. Tauluihin voi laittaa omia rakkaita kuviaan ja ripustaa ne seinälle. Me jokainen haluamme saada rakkautta ja jakaa sitä muillekin. Rakkaus tuo mukanaan ilon ja naurun, antaa puhtia ja toivoa elämään. Elämämme pituus on jossakin määrätty mutta mitä siinä välissä on - siihen pystymme suuresti itse vaikuttamaan.
“Mitä jos tähdet palaisivat meitä kohtaan intohimolla, johon me emme pystyisi enää vastaamaan?
Jos emme voi rakastaa toisiamme yhtä paljon, anna minun rakastaa enemmän.”

"Mutta rakkaudesta on silti hyvä puhua, sillä samalla tulemme puhuneeksi siitä, mitä rakkaus ei ole.
Rakkauden vastakohdaksi on sanottu vihaa tai kylmyyttä, tunteettomuutta. Näistä paistaa ajatus, että rakkaus on elämäniloa ja kykyä nauttia – ja sitä tuntui Audenkin hakevan. Jonkinlaista ajatusta siitä, että jos ei itse rakasta täydellisesti ja kaikkein eniten, oma elämä on merkityksetöntä ja vajaata.
Itse ajattelen rakkaudesta toisin. Minulle rakkaus tarkoittaa ennen kaikkea syvää ja vilpitöntä välittämistä jostakin ja sitä, että tahtoo sille toiselle epäitsekkäästi vain mahdollisimman hyvää. Rakkaudessa itse rakastamista, jopa sen tunnetta, oleellisempaa on se, mihin sen kohdistaa ja mitä sille rakastamalleen asialle haluaa saada aikaan." (Protu-lehti: Aatu Komsi)

Valo on väkevämpi
yötä ja hämärää,
lempeys kestävämpi
pahuutta pimeimpää.

Rakkaus on loistavampi
synkkyyden keskellä,
ystävyys rohkeampi
kovuuden vierellä.

Heikoin on täynnä voimaa,
vahvin on avuton.
Hyvyyden valtakunta
pienten ja heikkojen on.
                                     - Anna-Mari Kaskinen -

Luontokuvat otettu 30.12.2015. Kalliovesi on pikku hiljaa saamassa jääpeitettä. Otin kuvia järkkärillä ja pikku kameralla noin 1,5 tuntia vierähti ja käsiä alkoi paleltamaan. Järkkärissä oli pitkä putki ja jotenkin kuvat ovat liian tummia. En osaa käyttää (en muista) kameran hienouksia, joten kuvat ovat mitä ovat. Viimeisessä kuvassa aurinko oli jo alhaalla ja antoi keltaista valoaan maahan.

Sitä hyvää, jota aina olet toivonut,
sitä kaunista, jota olet aina halunnut,
sitä ihanaa, josta olet aina haaveillut,
toivon Sinulle tapahtuvan tulevana vuonna!
- Beate -

                                                                   -

Hyvää Tapaninpäivää - leffa herkistelyjä ja K:n jouluruno

Tapaninpäivänä ei täällä ainakaan hevosreellä ajella. Lunta kun ei ole. Polkupyörällä voi nykyiset tapaninajelut tehdä, jos mieli tekee tai sillä mummojen potkurilla :)). En vielä omista sellaista. Äsken oli jo kovia tuulenpuuskia ja ei mikään ihme, jos sähköt katkeaa täällä maaseudulla. Toivotaan nyt parasta, että ehdin joulupuuron keittää. Meillä se syödään yleensä tapaninpäivänä, kun kaksi päivää ahdetaan kinkkua, laatikoita ja kalaa eri muodoissa.

Meidän kirkonkylän tonttupojat ja -tytöt ilahduttavat ohiajavia. Kunnan maa- ja kotitalousnaiset voittivat Pohjois-Savon Vuoden maisemateko -kilpailun. Tunnustus on myönnetty arvokkaasta vapaaehtoistyöstä sekä ansiokkaasta työstä kotimaiseman, ympäristön ja sitä kautta viihtyvyyden hyväksi.
"Teemme talkootyönä hyödyllistä, kaunista ja näyttävää omien kuntalaisten ja ohikulkijoidenkin iloksi. Haluamme olla esimerkkeinä kanssaihmisille siten, että meistä jokainen voi pienillä teoilla vaikuttaa paikkakunnan ilmeeseen, siisteyteen, viihtyvyyteen ja näiden tekojen tuloksena jopa tuoda uusia asukkaita pieneen, mutta pirteään kuntaamme."

Eilen telkusta tuli iki-ihana, romanttinen leffa Sound of music. Elokuva perustuu Richard Rodgersin ja Oscar Hammersteinin samannimiseen Broadway-musikaaliin, joka puolestaan perustuu tositarinaan itävaltalaisesta von Trappin perheestä. Elokuva on edelleen kaikkien aikojen katsotuin ja tunnetuin musikaalielokuva ja yksi kaikkein aikojen katsotuimmista elokuvista. Oscareita leffalle ropisi kymmenen. Ei sen naivius häirinnyt yhtään, kun herkistelin nuoruusmuisteloissa. Lienee ollut ensimmäinen leffa, jonka kävin elokuvateatterissa katsomassa ja vieressä se eka poikakaveri, jonka kanssa istuimme käsi kädessä - eihän sellaista voi unohtaa!
Nyt vanhempana eniten kosketti kappale Climp ev'ry mountain ja tässä se tulee Shirley Basseyn laulamana.
 

LYRICS:
Climb every mountain, search high and low
Follow every byway, every path you know
Climb every mountain, ford every stream
Follow every rainbow, till you find your dream
A dream that will need all the love you can give
Every day of your life for as long as you live

Climb every mountain, ford every stream
Follow every rainbow, till you find your dream
(A dream that will need all the love you can give)
(Every day of your life for as long as you live)

Climb every mountain, ford every stream
Follow every rainbow, till... you... find... your...dream

Tapaninpäivän aforismi

Ai niin, tulihan telkusta toinenkin suosikkileffa - Love Actually. Se minulla on DVD:llä. Jee, yksi parhaista kohdista on Hugh Grantin tanssi, jota hän ei olisi halunnut filmille ♥
"Elokuvan sisältö on samaa tunnehömppää kuin romanttisissa komedioissa yleensä. Ja vaikka lajityypin kliseitäkään ei ole mitenkään yritetty kierrellä, tarinan henkilöissä on sydäntä ja syvyyttä, dialogi on terävää ja tilanteet käännetään hupaisan korneiksi aina kun lähestytään liian imeliä vesiä. Siksi elokuvan suloisuus ei tukahduta. Elokuva on myös näyttö siitä, että hyvän käsikirjoituksen ja loistavien näyttelijöiden avittamana syntyy laatuviihdettä. Hyvän elokuvan ei tarvitse olla taidetta tai esittää suuria kysymyksiä elämästä. Kunpa hyvää viihdettä tehtäisiin enemmän." (Mtv viihde arvostelut)

Paras on viimeisenä. K:n kirjoittama runo. Hänellä on muitakin runoja ja lähes pakotin osallistumaan  Metsästäjä-lehden runokisaan. Olen itsekin joskus yrittänyt riimitellä mutta en ole niihin tyytyväinen.

METSÄN JOULU
On metsässä pimeys ja hiljaisuus.
Metsän eläimet puun suojaan
ja koloon, maaluolaan ja onkaloon
sammalvuoteelle painautuu.
Kuun sirppi ja tähdet
Rauhaa ja valoa luo.
On Joulu!

Joulukuun sekametelisoppaa :))

 Joulukuun 5. päivä vietimme K:n naapurin 70-vuotissynttäreitä ja pukeuduimme vähän parempiin. Olikin mukavat pidot, hyvä ruoka ja kakkukahvit. Vieraita noin 100. Kollaasissa lenkkikuvia 11.12., eli täysin lumetonta ja lauhaa. Kirjapino kasvaa mutta mukava, kun on jouluna lukemista. Eilen sängyssä aloitin Tapani Heinosen kirjan Kuka heilutti pesäpuuta ja luin sen jo puoleen väliin. Kirja on saanut ihan hyviä arvosteluja mm. kirjablogeissa. Pitää lukea samaan syssyyn Heinosen Reunalla -teos. Sarasvuon kirjaa selailin ja voi myös jäädä selailuksi.

 16.12. lunta oli tämän verran. Tein lenkin peltoaukean kautta. Maa oli hiukan jäässä, pakkasta -3 C

Tänä aamuna piha oli loskainen ja vettä satoi. Eilen illalla tuli lunta yli 10 cm ja kolasin pihaa yhdessä miesväen kanssa. Meillä on paljon valaistusta mm. ulkolamput vaihdettu LED-polttimiin ja yksi iso valonheitin. Pihassa näkee hyvin touhuta. Olikin piristävää ja tunnelmallista. Iso kola on minulle liian raskas varsinkin, jos lumi on kosteaa kuten nyt. Tyydyin kevyempiin lumentyöntimiin. Pihassa käy naapurin traktori auraamassa mutta monesti ollaan itse nopeampia. Ulkosauna oli lämpiämässä ja oi, mikä nautinto kylpeä huhkimisen hiet pois, rentoutua löylyssä ja käydä välillä kastamassa varpaat lumessa!

Kuva räpsäisty aamun hämärässä. Joulu tulee meille ilman hössötystä. Kinkku on sulamassa, laatikot ostan kaupasta ja ehkä joulukalan. Kaupassa käyn hyvissä ajoin ennen tungosta ja isoihin marketteihin minulla ei ole asiaa. Joulu on monelle työssäkäyvälle perheenäidille stressaava rutistus keskellä pimeää ja nykyisin lumetonta aikaa. Voimia heille ja myös isille.

kuva: Facebook 

                                
          
Joululaulu, jota en ole koskaan ennen kuullut. Parin kuuntelukerran jälkeen surullinen tunnelma helpottaa ja kun kuuntelee sanoja - niistähän löytyy onnellinen tarina lopulta. ♥
"Säpäleiksi typerä teeskentely. Kappaleiksi tekopyhyys, pyrkyryys ja paisuttelu. Riisutaan ihminen alasti ja paljastetaan haluineen ja heikkouksineen. Jotain sellaista Leevi And The Leavingsin nokkamies Gösta Sundqvist (17.5.1957 - 16.8.2003) tavoitteli sanoituksillaan." (HS 2013)
Olavi Uusivirta on kuvaillut Sunqvistia sanoittajana seuraavasti:

»Missä on tabu tai muuten poliittisesti epäkorrekti aihe, siellä on Sundqvist sulkakynineen piikittelemässä. Leevi and the Leavingsin laulujen läpi puhuvat yksinäiset, syrjäytyneet, kylähullut, rikolliset, huorat, transvestiitit, yksinhuoltajaäidit, erolapset – koko tarkkaan varjellun pohjoismaisen hyvinvoinnin hyssytelty kääntöpuoli. Gösta Sundqvistin eetos taiteilijana oli ihmiselämän mittainen projekti: tehdä ruma ja piiloteltu rehellisen kauniiksi ja näkyväksi.»