Nuo taivaan höyhenpilvet - elokuinen sunnuntairetki

Lähiseudun maisemia elokuun kauniissa säässä. Kuvat jouduin ottamaan kännykällä, kun kamera ilmoitti muistikorttivirheestä eikä suostunut millään toimimaan. Kotona se vempele suostui taas yhteistyöhön enkä tehnyt muuta kuin otin kortin useasti pois ja laitoin takaisin. 
Seurakunnan historiaa on nähtävänä Kirkkosaaressa, jossa sijaitsi seurakunnan kolme ensimmäistä kirkkoa. Ensimmäinen kirkko valmistui noin vuonna 1691, toinen kirkko noin 1759 ja kolmas kirkko 1799. Paikalla on edelleen kellotapuli vuodelta 1748 sekä sen ympärillä kumpuileva hautausmaa muistokivineen. Hautausmaa on otettu käyttöön 1680-luvulla. Vanhan kirkon muistomerkin vuosiluvut eivät vastaa viimeistä historiankirjoitusta.

Nälkävuosina 1866-68 kuolleitten n. 2100 seurakuntalaisen muistolle. Pielaveden seurakunta ja kunta 1967

 

Kellotapulin parkkipaikalta lähtee tie edelleen Kirkkoniemeen, jota pääsee myös autolla n. 6 km, josta metsäpolku n. 1 km rantalaavulle

 

 Murtoselkä

 

 Taivaallinen höyhensaari

 Tervasalmen maisemia  Pangansalossa

Hiekkasalmi on kapea ja toisella rannalla näkyy nykyinen kirkko ja kirkonkylä

 

 

Tienvarsitaidetta loppuun. Yläkuvan enkeleihin on käytetty hautakynttilöiden metalliosaa ja ilmeisesti liimattu jonkin verkkokehikon päälle.
Oikein suloista elokuun loppua lukijoilleni!  
                                                     - Beate -

Elämä musiikkina

Katjan Lumiomena -blogista löytyi kiva sadepäivän tehtävä. Linkitellä omaa mielimusiikkia alla oleviin kysymyksiin.

"Irma Järvelän tutkimusryhmä on ensimmäisenä maailmassa pystynyt osoittamaan, että musikaalisuus ja ihmisen halukkuus kuunnella musiikkia on biologista.

Musikaalinen luovuus ja ilmaisu ovat vahvasti sidoksissa AVPR1A-geeniin, joka välittää aivoissa kiintymyshormonia. Geenillä on musikaalisuuden lisäksi siis monia muitakin tehtäviä: sen tiedetään vahvistavan parisidettä ja vaikuttavan myös sosiaalisuuteen, tunteellisuuteen ja anteliaisuuteen.
Musikaalisuuden kiintymysgeeni merkitsee siis halua tehdä hyvää ja suojella. Musiikilla on elämää säilyttävä tehtävä evoluutiossa. Ehkä juuri sen takia se on niin vahvasti säilynyt perimässä.
Musikaalisuus on ainakin osittain biologista ja siksi sävelkuurouden, absoluuttisen nuottikorvan, musikaalisuuden ja musiikillisen luovuuden on havaittu kulkevan suvussa. Myös halukkuus kuunnella musiikkia vaihtelee suvuittain." (Yle.fi: Ihmeelliset aivot, musikaalisuus on myötäsyntyistä) 

   

Kappale syntymävuodeltasi.
Mambo Italiano ja Olavi Virta.  Vuoden tapahtumia: Urho Kekkonen oli vielä pääministeri. 8. joulukuuta – säveltäjä, professori Jean Sibelius täytti 90 vuotta Ainolassa Järvenpäässä. Isä, äiti ja mummo asuivat Pietikäisen talon yläkerrassa kahden huoneen asunnossa, joka siten on syntymäkotini.
Laulu, jota äitini/mummoni lapsuudessani minulle lauloi.
Mummoni oli syntynyt v. 1890, aikaan, jolloin puutetta oli jopa jokapäiväisestä leivästä. Mummolla oli sukujuuret Iin ja Sotkamon kunnissa, oma sukunimi oli niinkin erikoinen kuin Wares-Aho. Tuule, tuuli leppeämmin laulua hän lauloi usein ja peruspositiivisena luonteena kepeitä..."tein minä pillin pajupuusta" tai "keitä te ootte te pienet poijat, kun en ma tunne teitä, piupali paupali, piupali paupali, kun en mä tunne teitä..."

Albert Edefelt: Old woman with a splint basket 1882

Musiikkia, jonka muistan lapsuudestani.
Tamara Lund, Vieno Kekkonen, Irmeli Mäkelä, Brita Koivunen, Olavi Virta nimet tulevat näin äkkiseltään mieleeni. Joku muistikuva on, että äitini hyräili usein kaunista Valkoakaasiat -kappaletta. Isä lauloi kirkkokuorossa ja Kiitos sulle Jumalani virsi on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Isällä oli komea baritoni ja kylläpä hän jonkun säkeistön lauloi kotioloissakin.

Kappale ensimmäiseltä omistamaltani tallenteelta
Tätä en kyllä muista tarkkaan. Sen muistan, että isä osti ensimmäisen kelanauhamankkarin, jonka 'hankin' sillä, että petraan kesään mennessä algebran ja geometrian numeroita. Imagine on julkaistu v.-71 ja oli lempikappale pitkään ja edelleenkin.

Musiikkia teini-iän tuskasta.
Lempimusiikkiani viiden vuoden takaa
Musiikin hyvää tekevistä vaikutuksista on tutkimuksiakin. Musiikki virittää voimakkaasti niin mieltä kuin kehoa. Hidas tunnelmamusiikki rauhoittaa, hidastaa sykettä ja vähentää stressihormonin määrää veressä. Musisointi ja laulaminen lisää vuorovaikutusta ihmisten välillä, mikä puolestaan on omiaan parantamaan hyvinvointia.
Laitetaanpa tähän vaikka Solveig's Song Karita Mattilan esittämänä. Olen hyvinkin voinut kuunnella sitä, kun reissasimme Norjassa.

Laulu, joka kuvaa viimeisintä parisuhdettani.
Paratiisi, jonka videolla esittää Ville Valo & Agents. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin ja kun löytää uuden rakkaan vielä tällä iällä, niin mikä ettei se voi olla paratiisi.

Tykkäämme myös Kari Tapion kappaleista. Tätä kuuntelimme vastikään, kun telkusta tuli uusintana Kotikatsomon Hopeanuolet -sarja ja sen loppumusaa Pitkää päivää rallattelin loppuillan :).

Elämässäni tärkeintä asiaa tai henkilöä kuvaava laulu.
Mistä alkaa synnyinmaa. Isänmaalliset laulut ja kansanlaulut ovat rakkaita. Em. laulu on venäläinen sävellys ja sanat ovat syvälliset. Löysin laulun katsoessani Arvo Tuomisen dokumentin Laatokan ympäri. Mikä onni on ollut syntyä vielä suhteellisen turvalliseen maahan, jonka itsenäisyydestä on maksettu kallis hinta. Eilen ajelin syrjäistä hiekkatietä sadekuuron yllättäessä ja ihailin komeaa kaksois-sateenkaarta ja tunsin kiitollisuutta, että meillä on näin kaunis ja puhdas luonto ympärillämme.

Elämääni tällä hetkellä kuvaava laulu
Yö väistyy. Olen kirjoittanut blogissani rakkaani kuolemasta. Elämä on arvoituksellinen ja siksi niin arvokas ja jokainen päivä on lahja. Menneessä ei voi rypeä loputtomiin, tulevaisuutta ei kannata murehtia - elän siis tätä hetkeä. Minä rakastan sinua on lause, joka kannattaa varmuuden vuoksi sanoa liian usein kuin liian harvoin. Kehut ja kannustukset olisivat nekin toivottavampia arkipäivän keskellä kuin muistopuheissa. Ne ovat rakkauden ihmelääkettä arjen erämaassa.

Yö väistyy tuuli nousee sarastaa
kukat auringolle nostaa maljojaan
yön pilvet haipuu sineen autereen
ja mä jälleen saan
uuden onnen
Sen sain kun talven teitä kuljin
Sen sain kun olin varjo vain
Kun sain mä aamuihini sun
jäi onni luokse mun
nyt jaan sen kanssas sun

Yö väistyy tuuli nousee sarastaa
kukat auringolle nostaa maljojaan
On eilinen kuin varjo synkän yön
joka hiipii pois tieltä aamun

Laulu/dokumentti, jonka haluat omistaa blogisi lukijoille 

Rakastuin tähän Virpi Suutarin dokumenttiin ja mielestäni niin sen tunnusmusa kuin parien tarinat kertovat suuresta rakkaudesta, josta niin moni haaveilee ja löytääkin sen. Puutarhanhoito eheyttää, on terapiaa rakkaan menetyksestä ja toiselle voimanlähde työelämässä kestämiseen. Elokuvan puutarhakertomukset ovat ylistyslaulu hedelmällisyydelle, leikille ja rakkaudelle. Puutarha kuvastaa elämän monimuotoista kukoistusta, mutta kääntyy myös luopumisen kohtauspaikaksi. En voinut kyynelehtimättä katsoa, kun mies sirottelee rakkaansa tuhkan yhteiseen kukkatarhaan. "Eedenistä pohjoiseen näyttää luonnon ihmisen silmin, mutta ennen kaikkea toisinpäin: puutarhojen ja niihin liittyvien ponnistelujen kautta päähenkilöiden toiveet ja unelmat, pelot ja menetyksetkin saavat ymmärrettävän muodon. Elokuva vangitsee pariskuntien hienoiset jännitteet – ja kokonaiset elämänkohtalot – ikään kuin ohimennen, humoristisesti ja vailla sentimentaalisuutta." (MTV viihde: Tuuve Aro) Tunnusmusiikki on Tamara Lundin: Hyväile, hyväile vain

Seinävuoren Rotkolaaksossa

Pohjois-Savon ehkäpä suosituin retkeilykohde on noin 6 km Tuusniemeltä Kuopioon päin sijaitseva Seinävuoren rotkolaakso, joka on jylhä luontoelämys. Kallionhalkeama on syntynyt alkujaan 1800-1900 miljoonaa vuotta sitten, kun peruskalliossa tapahtui siirros ja siitä jäi merkiksi ruhjelaakso.

Viimeisimmän jääkauden päättymisestä tällä alueella on kulunut 10 000 vuotta. Jäätikön toiminta muokkasi kaaliota tämänhetkiseen muotoonsa.
Rotkolaakso on n. 500 m pitkä ja 20-40 leveä kallioseinämien muodostama laakso, jolla on syvyyttä paikoin 25 m. Rotkonpohja on louhikkoinen ja siellä virtaa kapea purouoma pohjoisenpuoleisesta Iso Seinälammesta rotkon eteläpään Pieni Seinälampeen.

Rotkolaakson ympäri kiertää noin 2,5 km pituinen retkeilyreitti.

Luonnon taideteos kallion kyljessä

Jyrkänteen reunoilla ei ole kaiteita, joten kannattaa katsoa varoen alaspäin

Polku on paikoin jyrkkä ja kivikkoinen sekä puunjuuret risteilevät, joihin helposti kenkä tarttuu - muutoin oiva kuntolenkki 

Joku on ripustanut puunkylkeen taikakalun metsänhenkien houkuttelemiseksi vaiko kakottamiseksi

Rotkolaakson retkeilyyn on panostettu. Sieltä löytyvät iso parkkipaikka, kotalaavu, esteetön näköalatasanne ja laituri, opastustaulut sekä puuliiteri ja huussi. Me kävimme kierroksella torstaina ja paikalla oli niin lapsiperheitä kuin vanhempaakin väkeä. Oikein ihanaa elokuun jatkoa lukijoilleni ja kiitos kommenteista.