Höyrylaivat ne kanavasta seilas ja joku kait kahvit keitti

 Kerkonkoskella kokoontuivat masinistit kulttuurj'päeville lauantaina. Onneksi huomasin ilmoituksen lehdestä ja arvuuttelin isännälle, josko pyrähdettäisiin katsomaan, mitä masiinoja siellä on. Vanhoja autoja ajeli pitkin kylän raittia mutta huviliikennehöyrylaivat meitä eniten kiinnostivat. Päijänne-Keitele vesistöllä seilaavista aluksista olivat saapuneet Metsä, Tapio ja Haapaniemi. Suomen Höyrypursiseura ry:n sivuilta löysin tietoa aluksista.

 Viehättävä vanha Kerkonkosken myllyrakennus kosken partaalla

 S/S Metsä on vanhin Suomessa käytössä oleva höyrylaiva. Sen historia yltää vuoteen 1877, jolloin se rakennettiin Hollannissa, P.Smitin telakalla. Metsän erikoisuutena on kaksipaisuntainen V-mallinen höyrykone, jossa korkea- ja matalapainesylinteri ovat keskenään kulmassa. Iisveden Metsä Oy osti laivan vuonna 1925 Ruotsista ja alus hinasi tukkilauttoja yhtiön sahalla Iisvedellä. Alus oli ammattiliikenteessä vuoteen 1971 asti jonka jälkeen se myytiin yksityisomistukseen.

Ja kun sulkuporteista läpi päästiin niin laivan pilli päästi iloisen töräyksen ja höyryt piipusta. Sillalta olikin paras paikka kuvata aluksia proomuineen.

 Toinen alus S/S Tapio sulutuksessa

 Vanhat perinnealukset käyttävät yhä polttoaineena puuta.

Viimeisenä tuli Viitasaarta kotisatamana pitävä S/S Haapaniemi 

 

Vanhoja höyrylaivoja on yhä käytössä noin sata ja aikaa ja rahaa tämäkin harrastus vie mutta onhan se antoisaa. Useat laivat on kunnostettu pelkistä ruostuneista rungoista, joiden koneet metsä- ja sahayhtiöt veivät, kun uitto loppui. Harrastajien yhteiset kokoontumiset antavat puhtia ja kannustusta pitämään 'vanhukset' liikenteessä ja esitellä niitä yleisölle. Kone ei kuulemma pidä mitään kauheaa jylinää ja kulkee leppoisasti kunhan huolehtii, että puuta riittää ja voitelu pelaa.

 

 

Kesän kukkaloistoa kylän raitilla ja omassa pihassa.
ONNEN KULKURI (sävel ja sanat: Esa Kaartamo)
Tyyntynyt on
Tyyntynyt myrsky on
Ja säteillään
Aurinko lämmittää

Kääntynyt on
Kääntynyt lehti on
Tauluun valkoiseen
Värejä maalailen

Kauan aikaa sitä yritin
Kunnes viimeinkin sen tajusin
Ei pääse pantteri pilkuistaan
Se kulkee polkujaan

Kulkuri oon
Kulkuri onnen oon
Ja nukahdan
Elämän kainaloon...