Kesäisiä kuvia, vaikka Enontekiöllä satoi lunta

Tänään torstaina 6. heinäkuuta meillä Savossa on kylmä. Aamulla yhdeksän aikaan oli +9 C ja päivällä lämpötila ei kohonnut kuin pari astetta. Enontekiön Näkkälän mittausasemalla oli saatu uusi lumensyvyysennätys 5.-6.7. oli yöllä ollut lunta 5 cm ja vielä aamulla 3 cm. Entinen Utsjoella v. 1963 samaan aikaan mitattu 1 cm siis rikkoontui. Miten ilmaston lämpeneminen vaikuttanee Suomen säätiloihin pitkällä tähtäimellä ja vuodenaikojen vaihteluun, sitä voi vain arvailla.

 

Alla kesäkuun kuvia ja muutama heinäkuulta. Lähiseudun kotiseuturetkeilyä pyöräillen ja autolla. Mitä kertovat meille harmaantuneet talon ja riihen seinät? Montako sukupolvea on talossa asunut, kulkenut pihapolkuja askareissaan?

Tämä kuva Tiilikkajärven kansallispuistosta

 Helvi Juvosen runo: Menninkäinen.

 

Käki kukkui itkua eilisen illan,

se kasteli vaalean niittyvillan.

Tänä aamuna poimin pisaran

ja hiekanjyvän ja rentukan

ja panin ne pussiin ja sidoin sen

ja lähdin metsään viheltäen.

Tien ristillä kumarsin päivää päin,

ja silloin sen näin:

Se istui vanhassa tuomipuussa

kaksi pientä valkoista hammasta suussa

ja nauroi vain, se nauroi vain

minut aivan tartuttain.

Tätä luonnonkukkaa en tunnistanut. On isompi kuin hiirenvirna ja kasvoi isossa pensasmaisessa rykelmässä heinäpellon laidalla.

Oman pihan luonnonniityn uusi kukkija sinilila akileija. En tiedä, mistä se on siementänyt mutta täytyy varjella sitä ja kerätä siemeniä talteen.

Kosken kuohuja Koirakoskelta ja pihapiirin kauneutta. Koirakosken Lohi & Matkailun koskikahvio palvelee kesäisin. Päärakennuksessa on myös majoituspalvelua täysin remontoiduissa huoneissa ja piha-alueella on sähköistettyjä asuntovaunupaikkoja

Heinäkuu

Kuljin, kuljin kankahilla

kesän kultaisen.

Nukuin metsätaipalilla

alla kuusien.

Pihka tuoksui, kilvan kukki

ruohot, kanervat,

puusta puuhun kutoi lukki

seitit hohtavat.

 

Luokse tullen, luota mennen

liukuu heinäkuu.

Eilinen lie ollut ennen.

Huomen unohtuu.

Mistä tullen, minne kulki?

- tiesikö itsekkään?

Luonto sylihinsä sulki,

metsä huumas pään.

               - Aaro Hellaakoski -