Blogimaailmasta huumorilla (sis. mainoksia :D)

Olen koettanut karsia omalta blogilistaltani selvästi mainos/markkinointi blogeja. Tarkoitan lähinnä niitä, joiden lähes jokaisessa jutussa mainostetaan vaatteita, meikkejä, sisustustavaroita, matkoja ym. Monet ilmoittavatkin sen jo selvästi sivupalkissa ja juttujen lopussa, mikä on tehty yhteistyössä sen ja sen kanssa. Näissä blogeissa oma keho on mainosväline ja tietenkin sitä kuvataan ahkerasti ja yhdessä postauksessa se oma naama/vartalo/kynnet/varpaat voi näkyä kymmenissä kuvissa. Monissa ollaan myös kampaajalla tai meikkaajalla ja kuvataan siellä samoin kuin laivamatkat näyttävät olevan suosittuja kuvauspaikkoja ja eri hotellit ja ravintolat. Ei voi olla tylsistyttävämpää kuin rullata kymmeniä kuvia ruoka-annoksista ja ajatella milloinkahan toi ehtii syödä noi ruuat?! Ruokablogeissa kuvat tietenkin ovat ok ja sieltä löytyvät myös ohjeet. Piiloalkoholimainontaa en siedä ja sen myönnän johtuvan siitä, että isäni oli alkoholisti. Mietin myös mihin saadut tuotenäytteet päätyvät. Myydäänkö niitä kenties eteenpäin vai annetaanko tuttaville lahjaksi? Minä kun saan hädintuskin yhtä voidepurkkia tyhjäksi vuodessa ja vanhentuneita joudun heittämään roskiin.

Jäljelle jää runsaasti mielenkiintoisia blogeja - kulttuuria, historiaa, kirjoja, valokuvausta, puutarhajuttuja, luonto- ja eräretkeily, käsityöt/erilaiset kädentaidot, terveys/hyvinvointi (osa näistäkin mainosblogeja), ihmissuhteet, päiväkirjatyyliset, muistelmat ja muut aiheet. Omaa blogiani en ole lisännyt millekään listalle, kun tämä on itselleni vain harrastus. Lukijatkin pysyisivät enemmän matkassa mukana, jos postaisin tiheämmin. Olen huomannut, että  on muitakin minunlaisia hitaita postaajia. Ja todellakin lukulistallani on teitä, jotka uutterasti jaksatte jättää tänne kommentin. Kiitos siitä! Harmittaa itseäni, kun olen klikannut itseni monen blogin lukijaksi mutta kommentointi jää, kun muu elämä on mukamas kiireistä.

Pienet yrttijalkakylpymme ovat saavuttaneet suuren suosion. Mallistostamme löytyy varpaan virkistyksiä niin kesä-, joulu- kuin ympärivuotiseenkin käyttöön – ikään, kokoon tai sukupuoleen...

Aamuni alkaa, kun herään tuoksuvien, Bodytuki -sähköä johtavien hiilikuitulakanoiden välistä. Lakanat ovat myös lämpöä sääteleviä. Nukkuessani lakanat pysyvät kuivana ja tuntuvat mielyttävältä ihollani. Bodytuki-lakanan tarkoitus on auttaa minua nukkumaan rauhallisemmin tasoittamalla kehoni sähkökentät ja lämpötilaerot. Paras vaikutus syntyy, kun nukun alasti ja käytettäessä sekä Bodytuki pussi- että aluslakanaa. (todellisuus alakuvassa)

 Ja noin aamuvirkeä olen kahvikupposen jälkeen. Kahvini valmistan erikois Cuppiskulo -keittimellä. (todellisuudessa ikivanhalla moccamasterilla). Kahvikuppimalli on tärkeä aamulla, sillä koko päiväni voi mennä piloille, jos olen valinnut väärän kupin tuhannen kuppini kokoelmasta. Olenkin laatinut seinälle listan vuoden jokaiselle aamulle mitä kuppia käytän.

Ajatelkoot muut, mitä haluavat
Nainen alkaa olla 50-vuotiaana jo itsevarma ja uskaltaa toteuttaa unelmiaan, on ns. sinut itsensä kanssa. Elämään osaa suhtautua rennommin, koska sitä elämänviisautta on vuosien saatossa kertynyt. Kun toiselle  menopaussi on kauhukuva, moni selviää siitä ilman sen kummempia hössötyksiä. Joillekin 50-vuoden rajapyykki voi aiheuttaa pettymyksiä, kun elämä ei ole mennytkään kuten 20-kymppisenä kuvitteli. Toiset naiset osaavat vanheta arvokkaasti, toiset haluaisivat näyttää ikuisesti 30-kymppisiltä.

Työni on tylsää toimistotyötä ja sen vastapainona ovatkin kaikenlaiset 'kissanristiäiset' mutta minua ne ilahduttavat suuresti ja saan niistä virtaa. Päivälle vaan tulee pituutta, kun kotikin on hoidettava ja illalla olen ylivirittyneessä tilassa enkä saa unta. Lääkäri määräsi unilääkettä mutta vain lyhytaikaiseen käyttöön ja ehdotti uniterapiaa, huoh.

Blogiani voi seurata Twitterin, Instagramin, Facebookin, Style Roomin,  Blogit.fi ja Bloglovinin kautta ja minulla on oma tube-kanava nimeltään KassiAlma vauhdissa. Vierailen myös kavereiden kanavilla. Päivitykset on tehtävä joka päivä, että lukijoiden mielenkiinto säilyy. Yön unettomina tunteita mietin jo seuraavan päivän teemoja.

Mieheni ihmettelee valtavaa vaatevarastoani. Hänen vaatteensa sopivat yhden tangon päähän, kun minä olen vallannut loput kymmenen tankoa. Valehtelen hänelle, että suurin osa on kirpparilta ostettuja ja vien ne taas takaisin kiertoon.
Mieheni on alkanut myös huomauttelemaan, että voisin vihdoinkin opetella laittamaan kunnon kotiruokaa eikä vain tilaamaan valmispitsoja. Hänellä on myös jatkuvasti työmatkoja ja olen alkanutkin epäillä hänen käyvän vieraissa.

Onneksi lapset ovat jo tarpeeksi isoja, että osaavat itse huolehtia itsestään ja minulla on kerrankin aikaa omille harrastuksilleni. Naisystäviä minulla on useita mutta joidenkin kanssa olen laittanut välit poikki - en kestä energiasyöppöjä, itsekeskeisiä ihmisiä. He puhuvat vain itsestään ja ovat aina oikeassa eivätkä siedä vastakkaisia mielipiteitä.

Iloa päivään: toivottaa Beate :D

Kuvat: Pinterest

Tekstit: keksittyjä tarinoita paitsi alun kaksi kappaletta totta

Syksy, sekaisin vanhuus ja nuoruus, vanhat kuvat

 

Lokakuun viimeiset päivät menossa ja siirrytään marraskuuhun. Haikeutta, ehkä hieman kuten joka syksy. Lapsuuden kuulaat, kirkkaat syksyt ovat kaukana takana mutta siltikin läsnä: askelten kopina koulun käytävillä  syyslukukauden alkaessa, kesän rusketus poskilla, uusien oppikirjanlehtien rapina ja pian oltiinkin jo joulussa. Nyt kun yrittää kurottautua tuohon aikaan, sieltä näkee vain välähdyksiä, joskus tuoksuja ja kummallisia mielleyhtymiä. Minulle syksy on uuden alku enemmän kuin uusivuosi. Ihminen on yksi luontokappale ja kaipaa niin kiven, puun ja sammalen koskettamista kuin toisen ihon tuoksua. Ei ole yhtään ihme, että nykyihminen halajaa luontoon takaisin, kiipeää tuntureille ja samoilee suolampien reunoilla. Ei meitä ole luotu asumaan meluisissa kaupungeissa ja kasvattamaan parvekelaatikossa tilliä ja persiljaa, kun tämä 5,5 miljoonainen kansa sopisi levittäytymään väljemmälle.

Miten viisaasti ihminen onkaan rakennettu, että hän saa vanhuksena palata tuohon alkuperäiseen tiedostamattomaan kirkkauteen. Että ihminen tarpeeksi vanhaksi elettyään onkin kulkenut ympyrän eikä janaa. (H-P Björkman)

Hämärän hyssyä vietämme ja pohjoisessa valo katoaa kaamokseen, räjähtääkseen taas keväällä valaisemaan ja saa roudan maan kukkimaan kaikessa väriloistossaan.

 

"Ja nyt kurottua kahteen suuntaan, menneeseen ja tulevaan, lapsuuteen ja vanhuuteen. Molemmat täynnä herkkyyttä ja haurautta. Jos olemme onnekkaita ja tarkkoja, saamme molemmista päistä parhaimman, joka purkautuu elämänvoimaksi. Jos emme, on uhkanamme keskipäivän aave, joka saa meidät pelkäämään kuolemaa, tarrautumaan nuoruuteen ja ihailemaan sen kiihkeyttä."(Hannu-Pekka Björkman: Välähdyksiä peilissä 2014)

1.Keitä te ootte, te pienet pojat, kun en mä tunne teitä?
Piupali paupali piupali paupali, kun en mä tunne teitä?

2. Toinen teistä taitaa olla kunnan Miinan poika,
Piupali paupali piupali paupali kunnan Miinan poika.

3. Ootteko tulleet, ootteko tulleet kenkiänne hakemahan?
Piupali paupali piupali paupali, kenkiänne hakemahan?

4. Suutari on mennyt koko viikoksi kylälle neulomahan,
piupali paupali piupali paupali, kylälle neulomahan.

5. Tulkaa sitten ensi viikolla kenkiänne hakemahan,
piupali paupali piupali paupali, kenkiänne hakemahan!

6. Hyvästi, hyvästi, hyvästi, hyvästi! Miinalle terveisiä!
Piupali paupali piupali paupali, Miinalle terveisiä!

7. Älkää kaatako maitohinkkiä porstuassa mennessänne,
piupali paupali piupali paupali, porstuassa mennessänne!

(Suom. kansansävelmä) ♪♪♫♫

 Yllä olevien kuvien taakse kirjoitettu: Amarin tehtailla Torniossa, äiti kuvissa

 

On pohjantähden alla, tää koti mulla mainen,

mä elämästä laulan, sillä oonhan suomalainen.

Mä rakkaudesta laulan, on siinä mies ja nainen.

Pohjantähden alla, elää suomalainen. ♪♫♪

 Lennä laulu sinne, missä siintää satumaa, sinne, missä oma armain mua odottaa.

Lennä laulu sinne lailla linnun liitävän. Kerro, että aatoksissain on vain yksin hän.

Oi, jospa kerran sinne satumaahan käydä vois, niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois,
vaan siivetönnä en voi lentää, vanki olen maan. Vain aatoksin, mi kauas entää, sinne käydä saan. ♪♫♪

Ei ukkikaan kerro enää sodasta, se kasvaa heinää Honkanummella.

Nyt paremmin ymmärrän tarinan ja hänen tekojan arvostan.

Faija, anna mun ajaa mökkitie, lupaan että saunaan vettä vien.

Muistan kivet ja kannot tän soratien. (Arttu WIskari: Mökkitie)♪♪♫♫

Pitkä hiekkatie
Sitä pitkin kioskille
Aina pyöräilimme rinnakkain
Kun muutin kaupunkiin, posti kirjeitäsi kantoi
Ne meidän ystävyyttä vannoi viikoittain
Sä olit oikeessa, vielä juurillensa palaa vahvinkin (Antti Tuisku:Juuret)

 Kuvan taakse kirjoitettu: Hilkan ja Jussin onnen hetki Jussin syntymäpäivänä 5/1 -68 Ellin ja Antin antama Jättiläinen kukkii ♥

 Raija, Sirpa ja Kari satamapuistossa Kuopiossa, kesä -69

2. Enkä mä muille ilmoita mun sydänsurujani.
Enkä mä muille ilmoita mun sydänsurujani.
Synkkä metsä, kirkas taivas ne tuntee mun huoliani.
Synkkä metsä, kirkas taivas ne tuntee mun huoliani.♪♫♫

Vanhat kuvat: Omat valokuva-albumit

Äiti Muotitalo Pesosen pikkujoulussa istumassa oikeassa reunassa v.-72 ?

Syksystä kesään os. 2 Pirunkirkossa

Kolilla kansallispuistossa on Pirunkirkko, Z-kirjaimen mallinen 34 m pitkä ja 1-7 metriä korkea rakoluola. Isäntä hoikkana poikana kävi luolassa. Suuaukkokin on niin ahdas etten edes yrittänyt ahtautua sisään. Onneksi luolalle oli tehty monitasoiset metalliportaat. Taskulamppu oli tarpeen. Oikeastaan minua kammotti odottaa ulkopuolella enemmän kuin luolaan menijää, jolla ei ole ahtaanpaikankammoa. Ehdin jo huudella pari kertaa "oletko hengissä." Myös taiteilija Eero Järnefelt vieraili aikoinaan Pirunkirkossa ja laati sen seinään runon:"yksi salaisuus yks henki,
yksi onni kumpaisenki,
on kirkko tämä,
sen pyhyyttä muistelemma aina"
Eero ja Fanny

 No heippa, palaan, jollei luolan piru uhraa minua alttarillaan

Ja minä odottamassa kädet hikisinä suuaukolla, kun armaani palaa hengissä ja ehjänä

SKVR VII3 loitsut

48. Tohmaj. Hakulinen n. 353. -89.

Onkamo. Taloll. Pekka Eronen, 73 v.

Kallionväen ottaminen.

Otetaan kirves käteen, kapautetaan sen hamaralla kolmasti kalliota ja sanotaan:
Nousen_nyt vuoresta vuorev_voima,
Avukseń, armokseń,
Tuvekseń, turvakseń,
Vastuksii voittamaan,
5 Ka(t)teita kȯatamaa(n)
Etiseltä ilmaltań,
Takaselta puoleltań!

Kaikki SKVR:n 89 250 runotekstiä löytyvät avoimesta Internet-tietokannasta, jossa voi tehdä erilaisia hakuja mm. vapaalla sanahaulla tai keruupaikkakunnan mukaan. Ensimmäistä kertaa käytin hakua ja tosi mielenkiintoiselta vaikuttaa.

Näiden lohkareiden väliin mahtui ihminen armon vuonna 2018.
Muinainen jääkausi on muovaillut kivitaideteoksia ja näin mielessäni valtavan
jäämassan pyörittelevän erikokoisia lohkareita ja jättävän niitä mihin sattuu.  Pienimmät kivet se viskeli Pieliseen ja niistä muotoutuivat lukuisat saarijonot.

Syksystä kesään ilman mitään järjestystä os 1


 KALLIOPOHJA

I

Kun rakastan kiviä, kun rakastan graniittia,

olkoon se sallittu minulle.

Se on minun lapsuuteni kalliopohja,

joka kantaa ihmiset, toistensa lomaan

puristuneet kiteet, eriväriset ja särmikkäät.

Särmistä, kalliosta, hongasta

syntyy ja elää kieli

talven pitkin sanoin,

lumen lyhyin, se on meitä,

se elää taivaan alla.

II

Katson pohjoista taivasta.

Ei se ole vain mustaa samettia,

joka syventää Pohjantähden loiston.

Se on korkea vastaavuus Karhujen tähtien

ja Kalevan miekan nimeen,

mustaan puristuneitten kiteitten

vaaleaa loistoa siellä,

missä on hanki hangen jälkeen,

pakkasen kimaltavaa kovuutta,

metsä metsän jälkeen

ja talojen lämmin, työn ja

rakkauden lämmin ja kielessä

laulavat kauneimmat sanat

sen taivaan alla.

III

Purista lämmintä kättä, kumahtaen kaatuvat

pohjoisten metsien puut, kitisevät

satamien nosturit, laivat laulavat:

me palaamme. Tämä on suuri kauneus.

Mikä on pientä, kysyin ja otin

sormiini muuraimen ja maistoin sen mehua.

Suuret suot levisivät, ja pursujen tuoksu,

olivat vaivaiskoivut ja kasvun niukkuus.

Näin raikas oli sen maku.

IV

Kallion lomat ovat syntysanoja täynnä,

kova kamara ja ruoho,

raivattu maa ja tähkät.

Elävien mieli saa rauhan

niiden leposijoilla, jotka ovat

työnsä jo tehneet. Graniittia

sielläkin ja elävää, kasvavaa

sen kupeella ja tuulen mahtava laulu

pohjoisen taivaan alla.

                              - Helvi Juvonen, 1955-

Nyt kun kesä mennyt on, syksy saapuu meidätkin erottaen mut kirje (nykyisin puhelu tai viesti) kuitenkin luoksesi saapuu, uskothan sen. Näin lauletaan vanhassa suomi-iskelmässä. Anteeksi rakas blogini, että unohdin sinut mutta kesähuuma on villi ja vallaton eikä se kestä pitkään. Onnellinen olen neljästä vuodenajasta. En millään kestäisi jatkuvaa paahdetta ja hiostavia öitä kuten tuolla lämpimissä maissa. Minun puitani ovat vaaleakylkiset koivut, iltaruskossa punertavat kaarnaiset männyt, joista kasvaa sopivilla paikoilla komeita hongikkoja ja tunnelimaiset kuusimetsät sammalikkoineen. Haapa, vaahtera, lehmus, pihlaja, raita, tammi, tuomi, pihlaja - en näitä vaihtaisi etelän palmuun, josta voi saada vielä kookospähkinän päähänsä, kopsista vaan.

Ajattelin ladata tänne muutaman videotiedoston, mitä otin kesällä mutta valokuituyhteys antaa odottaa tämän vuoden loppuun.  Olemme kyllä sen jo tilanneet, kaapelikin on jo talon nurkalla. Se mullistaa tiedonsiirron täällä maalla ainakin myyntipuheissa. Nopeus 8 Mb/s on nyt ja kuidulla 1000 Mb/s.
Vain pandavideo onnistui.
Kuva- ja ajatustiedostoni ovat kesän jälkeen yhtenä mylläkkänä, joten nyt mikään ei noudata kronologista järjestystä.

Kirjoittaminen on luovaa puuhaa ja täydellä vatsalla ei ajatus kulje eikä myöskään, jos on kiljuva nälkä tai väsyksissä. Kaikkinaiset keskeytykset häiritsevät - puhelin soi ja ystävä puhuu tunnin puhelun (ihan kiva oli parantaa maailmaa, hih) tai mieli on vaan muuten kaaoksessa kuten nykyihmisellä niin usein. Pääasia on, että kesä oli ihana, lämmin, rentouttava, muistorikas ja täynnä pieniä kivoja tapahtumia.

 "Mut suruni peitän, huulta mä heitän vain päivä kerrallaan. Mä uskon huomispäivään, unohdan huolet, muistan vain puolet, näin päivän kerrallaan..." (J. Vainio) ♪♫♪♫

Ellinoora - Funeral song Vain elämää 9 Ei mitenkään liity postauksen

asiayhteyteen mutta kuuntelin kirjoittaessa ja kuvia ladatessa. Ihastuin Ellinooran persoonaan Vain elämää -ohjelmassa ja tyttöhän osaa myös sanoittaa biisejä

 Auringon noustessa Op 11/3 Toivo Kuula Kuvattu 3.9. tästä pieni video Pielinen auringonnousu 3.9.

"En tiedä mihin maailma kallistuu, miten kaikki ympärillä muuttuu? Jos jäät mun luo, en lupaa sulle taivaalta kuuta, vain rakkautein en mitään muuta, jos jäät mun luo..." (Taikapeili) ♥♥ ♪♫ 

 Kun elää päivän
jonka ei soisi
uupuvan iltaan -
miten sen eläisi oikein:
Rientääkö polkua juoksujalkaa
että ehtisi enemmän
vai istuako polun varteen
sammalkivelle
kuulemaan, näkemään
kaiken kauniin, ilahduttavan.
Vai etsiäkö yksinäisin, onnettomin kulkija,
tehdä parhaansa, että hänenkin hyvä
niin hyvä,
ettei hänkään iltaansa ikävöisi.
- Maaria Leinonen -

Meistä jokainen on polku jonnekin Mutta viisaus on siinä, että ymmärtää Ketä seurata pitkään, milloin kääntyy pois Ja että ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa

Kaikki loputon kauneus, kaikki järjettömyys Kaikki ruoskivat toiveet, kaikki päättämättömyys ovat lopulta tarkoituksen palasia, osa arvoitusta Valot pimeyksien reunoilla
Muista että ne kaikki suurimmat kauhut On sun toiveittes peilikuvat, käännä ne Ja kädestäs löydät niihin avaimet Ja ett on helpompi antaa muille anteeksi, kuin jäädä kaunaan kiinni
Kaikki loputon kauneus, kaikki järjettömyys Kaikki ruoskivat toiveet, kaikki päättämättömyys Ovat lopulta tarkoituksen palasia, osa arvoitusta Ja osa totuutta
Valot pimeyksien reunoilla Ovat toisinaan himmeitä ja harvassa Sul on sisälläs valtameren kokoinen voima Jonka sä voit oppaaksesi valjastaa
Tää on pelkkä tyhjä kuori, joka sun pitää täyttää Tää on valoista kirkkain, tää on loputon yö Tää on sydämenlyönti, tää on ajattomuus (Apulanta) ♪♫♪♫

Pielinen