Syksystä kesään os. 2 Pirunkirkossa

Kolilla kansallispuistossa on Pirunkirkko, Z-kirjaimen mallinen 34 m pitkä ja 1-7 metriä korkea rakoluola. Isäntä hoikkana poikana kävi luolassa. Suuaukkokin on niin ahdas etten edes yrittänyt ahtautua sisään. Onneksi luolalle oli tehty monitasoiset metalliportaat. Taskulamppu oli tarpeen. Oikeastaan minua kammotti odottaa ulkopuolella enemmän kuin luolaan menijää, jolla ei ole ahtaanpaikankammoa. Ehdin jo huudella pari kertaa "oletko hengissä." Myös taiteilija Eero Järnefelt vieraili aikoinaan Pirunkirkossa ja laati sen seinään runon:"yksi salaisuus yks henki,
yksi onni kumpaisenki,
on kirkko tämä,
sen pyhyyttä muistelemma aina"
Eero ja Fanny

 No heippa, palaan, jollei luolan piru uhraa minua alttarillaan

Ja minä odottamassa kädet hikisinä suuaukolla, kun armaani palaa hengissä ja ehjänä

SKVR VII3 loitsut

48. Tohmaj. Hakulinen n. 353. -89.

Onkamo. Taloll. Pekka Eronen, 73 v.

Kallionväen ottaminen.

Otetaan kirves käteen, kapautetaan sen hamaralla kolmasti kalliota ja sanotaan:
Nousen_nyt vuoresta vuorev_voima,
Avukseń, armokseń,
Tuvekseń, turvakseń,
Vastuksii voittamaan,
5 Ka(t)teita kȯatamaa(n)
Etiseltä ilmaltań,
Takaselta puoleltań!

Kaikki SKVR:n 89 250 runotekstiä löytyvät avoimesta Internet-tietokannasta, jossa voi tehdä erilaisia hakuja mm. vapaalla sanahaulla tai keruupaikkakunnan mukaan. Ensimmäistä kertaa käytin hakua ja tosi mielenkiintoiselta vaikuttaa.

Näiden lohkareiden väliin mahtui ihminen armon vuonna 2018.
Muinainen jääkausi on muovaillut kivitaideteoksia ja näin mielessäni valtavan
jäämassan pyörittelevän erikokoisia lohkareita ja jättävän niitä mihin sattuu.  Pienimmät kivet se viskeli Pieliseen ja niistä muotoutuivat lukuisat saarijonot.