Syksystä kesään ilman mitään järjestystä os 1


 KALLIOPOHJA

I

Kun rakastan kiviä, kun rakastan graniittia,

olkoon se sallittu minulle.

Se on minun lapsuuteni kalliopohja,

joka kantaa ihmiset, toistensa lomaan

puristuneet kiteet, eriväriset ja särmikkäät.

Särmistä, kalliosta, hongasta

syntyy ja elää kieli

talven pitkin sanoin,

lumen lyhyin, se on meitä,

se elää taivaan alla.

II

Katson pohjoista taivasta.

Ei se ole vain mustaa samettia,

joka syventää Pohjantähden loiston.

Se on korkea vastaavuus Karhujen tähtien

ja Kalevan miekan nimeen,

mustaan puristuneitten kiteitten

vaaleaa loistoa siellä,

missä on hanki hangen jälkeen,

pakkasen kimaltavaa kovuutta,

metsä metsän jälkeen

ja talojen lämmin, työn ja

rakkauden lämmin ja kielessä

laulavat kauneimmat sanat

sen taivaan alla.

III

Purista lämmintä kättä, kumahtaen kaatuvat

pohjoisten metsien puut, kitisevät

satamien nosturit, laivat laulavat:

me palaamme. Tämä on suuri kauneus.

Mikä on pientä, kysyin ja otin

sormiini muuraimen ja maistoin sen mehua.

Suuret suot levisivät, ja pursujen tuoksu,

olivat vaivaiskoivut ja kasvun niukkuus.

Näin raikas oli sen maku.

IV

Kallion lomat ovat syntysanoja täynnä,

kova kamara ja ruoho,

raivattu maa ja tähkät.

Elävien mieli saa rauhan

niiden leposijoilla, jotka ovat

työnsä jo tehneet. Graniittia

sielläkin ja elävää, kasvavaa

sen kupeella ja tuulen mahtava laulu

pohjoisen taivaan alla.

                              - Helvi Juvonen, 1955-

Nyt kun kesä mennyt on, syksy saapuu meidätkin erottaen mut kirje (nykyisin puhelu tai viesti) kuitenkin luoksesi saapuu, uskothan sen. Näin lauletaan vanhassa suomi-iskelmässä. Anteeksi rakas blogini, että unohdin sinut mutta kesähuuma on villi ja vallaton eikä se kestä pitkään. Onnellinen olen neljästä vuodenajasta. En millään kestäisi jatkuvaa paahdetta ja hiostavia öitä kuten tuolla lämpimissä maissa. Minun puitani ovat vaaleakylkiset koivut, iltaruskossa punertavat kaarnaiset männyt, joista kasvaa sopivilla paikoilla komeita hongikkoja ja tunnelimaiset kuusimetsät sammalikkoineen. Haapa, vaahtera, lehmus, pihlaja, raita, tammi, tuomi, pihlaja - en näitä vaihtaisi etelän palmuun, josta voi saada vielä kookospähkinän päähänsä, kopsista vaan.

Ajattelin ladata tänne muutaman videotiedoston, mitä otin kesällä mutta valokuituyhteys antaa odottaa tämän vuoden loppuun.  Olemme kyllä sen jo tilanneet, kaapelikin on jo talon nurkalla. Se mullistaa tiedonsiirron täällä maalla ainakin myyntipuheissa. Nopeus 8 Mb/s on nyt ja kuidulla 1000 Mb/s.
Vain pandavideo onnistui.
Kuva- ja ajatustiedostoni ovat kesän jälkeen yhtenä mylläkkänä, joten nyt mikään ei noudata kronologista järjestystä.

Kirjoittaminen on luovaa puuhaa ja täydellä vatsalla ei ajatus kulje eikä myöskään, jos on kiljuva nälkä tai väsyksissä. Kaikkinaiset keskeytykset häiritsevät - puhelin soi ja ystävä puhuu tunnin puhelun (ihan kiva oli parantaa maailmaa, hih) tai mieli on vaan muuten kaaoksessa kuten nykyihmisellä niin usein. Pääasia on, että kesä oli ihana, lämmin, rentouttava, muistorikas ja täynnä pieniä kivoja tapahtumia.

 "Mut suruni peitän, huulta mä heitän vain päivä kerrallaan. Mä uskon huomispäivään, unohdan huolet, muistan vain puolet, näin päivän kerrallaan..." (J. Vainio) ♪♫♪♫

Ellinoora - Funeral song Vain elämää 9 Ei mitenkään liity postauksen

asiayhteyteen mutta kuuntelin kirjoittaessa ja kuvia ladatessa. Ihastuin Ellinooran persoonaan Vain elämää -ohjelmassa ja tyttöhän osaa myös sanoittaa biisejä

 Auringon noustessa Op 11/3 Toivo Kuula Kuvattu 3.9. tästä pieni video Pielinen auringonnousu 3.9.

"En tiedä mihin maailma kallistuu, miten kaikki ympärillä muuttuu? Jos jäät mun luo, en lupaa sulle taivaalta kuuta, vain rakkautein en mitään muuta, jos jäät mun luo..." (Taikapeili) ♥♥ ♪♫ 

 Kun elää päivän
jonka ei soisi
uupuvan iltaan -
miten sen eläisi oikein:
Rientääkö polkua juoksujalkaa
että ehtisi enemmän
vai istuako polun varteen
sammalkivelle
kuulemaan, näkemään
kaiken kauniin, ilahduttavan.
Vai etsiäkö yksinäisin, onnettomin kulkija,
tehdä parhaansa, että hänenkin hyvä
niin hyvä,
ettei hänkään iltaansa ikävöisi.
- Maaria Leinonen -

Meistä jokainen on polku jonnekin Mutta viisaus on siinä, että ymmärtää Ketä seurata pitkään, milloin kääntyy pois Ja että ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa

Kaikki loputon kauneus, kaikki järjettömyys Kaikki ruoskivat toiveet, kaikki päättämättömyys ovat lopulta tarkoituksen palasia, osa arvoitusta Valot pimeyksien reunoilla
Muista että ne kaikki suurimmat kauhut On sun toiveittes peilikuvat, käännä ne Ja kädestäs löydät niihin avaimet Ja ett on helpompi antaa muille anteeksi, kuin jäädä kaunaan kiinni
Kaikki loputon kauneus, kaikki järjettömyys Kaikki ruoskivat toiveet, kaikki päättämättömyys Ovat lopulta tarkoituksen palasia, osa arvoitusta Ja osa totuutta
Valot pimeyksien reunoilla Ovat toisinaan himmeitä ja harvassa Sul on sisälläs valtameren kokoinen voima Jonka sä voit oppaaksesi valjastaa
Tää on pelkkä tyhjä kuori, joka sun pitää täyttää Tää on valoista kirkkain, tää on loputon yö Tää on sydämenlyönti, tää on ajattomuus (Apulanta) ♪♫♪♫

Pielinen