keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Kun paise puhkesi, Herra ymmärräthän, heillä ei ole aikaa

Olette varmaan seuranneet viime viikkoina vanhustenhuollon ympärillä vellovaa keskustelua. Niin olen minäkin. Vertaisin tilaa paiseen puhkeamiseen ja runsaasti nyt valutellaan märkää sen sisältä. Sekaannuksen tilassa ollaan ja vanhusten hoivasta on tullut raju bisnes laadusta välittämättä. Viime vuosina kunnat eivät ole satsanneet vanhuspalveluihin yhtään vaan tosi sairaatkin mummot ja papat on jätetty asumaan koteihin, joissa kiireinen kotipalvelu piipahtaa. Minullekin eräs yksityisen kotipalvelun työntekijä sanoi, kun ihmettelin, miksei edesmennyt äitini jo pääse laitoshoidon piiriin, että ei E ole vielä niin huonossa kunnossa, kun ei ole kakkaa lattialla eikä seinillä. Hän ei siis ollut tarpeeksi sairas.

Jari Tervo (HS kolumni 17.2. Vanhuus on rikos ja siitä mummia nyt rangaistaan) laittaisi mummot ja papat lattialle makoilemaan niin eivät putoilisi sängyistään ja tilaakin jäisi enemmän eikä hoitajien tarvitsisi yksin yöaikaan nostella kupsahtelevia vanhuksia lattian rajasta. Sänkyihin on kyllä laidatkin keksitty mutta kiireessä nekin unohtuvat nostamatta. Äitini putosi yöllä sängystä yksityisessä hoitokodissa ja joutui vielä kärsimään lonkkaleikkauksen, josta ei enää kuntoutunut. Jossakin vaiheessa aistin, että kaikki ei ollut kunnossa. Hoitajia ei näkynyt enää missään ja kerran kun menimme äitiä katsomaan mummot ja papat olivat syömässä vetistä perunamuusia mehulasi vieressä. Vaihtamattomista vaipoista tuoksahti ruokailun lomassa aromeita ilmaan.

Kun kunnat eivät enää välittäneet vanhuksistaan yksityiset hoivayhtiöt alkoivat rahastaa itselleen voittoja. Riskejä ei ole, sillä jos vanhuksella ei ole varaa vuokraan, maksaa sen Kela ja lopun kustantaa kunta. Kunnissa päättäjät ovat helpottuneita. Kunta saa pikavoiton eikä tarvitse itse investoida. Inhimillisyys on kauan sitten unohdettu voiton maksimoinnissa mutta että näin tapahtuu vanhusten ja heikompiosaisten kustannuksella on jo moraalinen rappio. Kauniisti hymyään väläyttävä vastavalittu toimitusjohtaja käy telkussa selittämässä, miten virheistä on otettu opiksi ja kaikki muuttuu. Vaalien alla eduskuntaan pyrkivät odottavat jo kiihkeästi pääsyä toreille kansan pariin ja harjoittelevat myötätuntoilmeitä peilin edessä.

Hyvinvointivaltion nuoret ilmoittavat, että aikovat rikastua sijoituksilla ja tekevät palkkatyötä korkeintaan nelikymppisiksi ja viettävät loppuelämänsä jossakin lämpimässä maassa tequila sunraisia siemaillen. Kukas meidät sitten hoitaa?

Mikä siis ratkaisuksi ongelmaan, kun hyvinvoinnin keskellä kasvavia nuoria ei kiinnosta vaipanvaihto eikä työ, missä kädet likaantuvat. Ehdottaisin, että Suomeen rekrytoidaan hoitajia Aasian maista, Filippiineiltä, Kiinasta, Intiasta, Marokosta. He ovat eläneet toisenlaisessa kulttuurissa, missä vanhuksia arvostetaan ja heille on suorastaan kunnia-asia saada palvella vanhoja ihmisiä. Naapurissani asuva marokkolainen mies näki minun tekevän lumitöitä ja hän oli heti tarjoamassa apuaan. Luin äskettäin lehdestä, miten vanhukset tykkäsivät Filippiineiltä tulleista hoitajista, heidän iloisesta luonteestaan ja palvelualttiudestaan. Ei suomalaiselta hoitajalta helposti hymy irtoa. Mummot ja papat nostetaan kiinnisidottuina (etteivät kellahda nokalleen) pyörätuoliin ja tuoli työnnetään lähelle tv:tä - siinä teille viriketoimintaa.
 
Toinen ratkaisu voisivat olla robotit. Tulevaisuusraportin 2018-2037 mukaan Suomeen syntyy noin 200 uutta työpaikkaa samalla, kun vanhoja katoaa. https://yle.fi/uutiset/3-10156148 Valitettavasti en löytänyt sieltä hoivarobotti -nimikettä (vielä) mutta uskoisin, että sadan vuoden sisällä vanhuksia hoitavat jo ohjelmoidut ja puhuvat  robotit. Ja ajatelkaa mitä viriketoimintaa robottikoirat ja -kissat ovat. Niitä voi silitellä ja pitää sylissä, niille voi kertoa huolensa ja ne nyökyttävät päätään viisaan näköisena ja hyrisevät onnellisena. Minä kuuntelisin vanhana niin mielelläni satuja ja tarinoita, joita robottikissa lukee :) vaikkapa Hiiri kissalla räätälinä tai Pieni punahilkka ja jos ne vielä osaisivat laulaa kansanlauluja ja nykyiskelmistäkin tykkäsin.  Toivoo: Beate
Lapsuuden maa: Lauri Pohjanpää

Kun mä kuolen rintaliivini sä saat. :,:
Sillä rinnat taivahaiset
eivät riipu niinkuin maiset.
Kun mä kuolen rintaliivini sä saat.

Kun mä kuolen vanhan pottanikin saat. :,:
Taivaassa ei tarvis säästää,
sen kuin pilven päältä päästää.
Kun mä kuolen vanhan pottanikin saat.

Kun mä kuolen vessapaperini saat. :,:
Sillä taivaass' ei tuu kakkaa,
siellä aineenvaihto lakkaa.
Kun mä kuolen vessapaperini saat.

                                (netistä löydetty)

23 kommenttia:

  1. Hyvin kirjoitettu. On ollut järkyttävää lukea viime aikojen uutisia vanhushoivan tilanteesta. Vielä järkyttävämpää on, että tilanne on ollut karmea jo vuosikausia, eikä siihen mitään helpotusta ole tulossa. Kunhan nyt vaalien alla kuuta taivaalta luvataan ja vaalien jälkeen saman tien lupaukset unohdetaan. Omien vanhempieni tilannetta 7 vuoden ajan seuranneena yhdyn joka sanaasi. Samalla suhtaudun kauhulla omaan vanhuuteeni. Kun eutanasialakikaan ei etene, pitänee hommata laittomasti syanidipilleri pahan eli vanhuuden päivän varalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between. Asia on painanut mieltä ja sain viimein kirjoitettua ajatuksiani tänne blogiini. Olisi tietysti kiva, jos tänne kommentoisi omia näkemyksiään joku hoitopuolella töitä tekevä. Heistä moni on uupunut, kun eivät jaksa taistella tuulimyllyjä vastaan. Heitä sitoo myös vaitiolovelvollisuus mutta nimettömänä on ollut julkisesti kirjoituksia, että resursseja on ehdottomasti liian vähän hoitamaan monisairaita vanhuksia.

      Vaalilupaukset unohtuvat pian. En ole muodostanut omaa kantaani eutanasiaan, kun elämä on kuitenkin kallisarvoinen loppuun asti. Nykyisin saattohoidossa ihminen saa kipuja lievittävän lääkityksen ja alzheimer-potilailekkin annetaan kai kipulääkitystä loppuvaiheessa.

      Poista
  2. Loistavaa! 👍 Itselleni tuli mieleen ihan väkisinkin se, kuinka pokkana kaikki päättäjätolivat, että voi kauheeta . Ihan kuin vanhustenhoidon huono tila olisi heille tullut yllätyksenä ! En usko !

    Itse olen karvan alle 50-vuotias. Mutta olen Beibelle sanonut että vie minut navetan taa lopetettavaksi, kun sen aika tulee. Karuja ajatuksia, mutta kyllä tämä maan tilanne vähän huonolla mallilla on!😡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos marketta. Ei varmaan ole tullut yllätyksenä. Priorisoinnista on kyse. Vanhukset kun eivät enää tuota mitään niin hoitoa suunnataan nuorille ja työikäisille.
      Hui sinua, en usko, että Beibe vie sinut navetan taakse lopetettavaksi. Hoitaa sinua tai sinä häntä. Näin monet omaishoitajat jaksavat hoitaa puolisoaan pitkäänkin kotona. Hekin usein uupuvat.
      Mukavaa alkavaa maaliskuuta sinulle 'nuorelle' :)

      Poista
  3. Huh mitä tunteiden vuoristorataa.Ensin sain taas tutun raivon kun myötäelin tuon kirjoituksesi vanhustenhoidosta.Olen tuntenut pitkään silkkaa raivoa siitä,että sukupolvi,joka tämän maan nosti sotien jälkeen hyvinvointiyhteiskunnaksi uuraalla työllä verojaan maksaen,makaa toista päivää samoissa vaipoissa sängyissään hoitokodeissa.Ja tästä ei käy edes solvaaminen henkilökuntaa vaan päättäjiä.Olen menettämässä kokonaan uskoni noita päättäjiä kohtaan.Tuntuu kovasti oma etu olevan kaikilla agendalla.Ainakin päätöksiään tekevät kuin pullopersepaviaanit.
    Kovasti pelottaa oma vanhuus...
    Seuraavaksi alkoi niin itkettää tuo liikuttava Lauri Pohjanpään runo lapsuudesta.
    Ja loppuhuipentumana nauroin noita netistä löytämiäsi laulun sanoja!😄
    Tykkään valtavasti rehellisestä,kantaaottavasta ja suorasta kirjoitustavastasi.♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mirjam-Matilda. Näin on käynyt, kuten sanoit, että nyt hoidetaan niitä, jotka syntyivät ennen sotaa tai sotavuosina perustivat perheen, saivat lapsia, rakensivat mökin perheelle. Ja heillä ei ollut minkäänlaista yhteiskunnan tukea saatavana kuten nykyisellä sukupolvella. Oliko joku köyhäinhoitolaki.

      Meillä on vaurautta enemmän kuin koskaan mutta se jakaantuu epätasaisesti. Vanhukset eivät enää tuota mitään ja heidät halutaan unohtaa. Nyky yhteiskunta arvostaa nuoruutta, tehokkuutta, omistamista, uran luomista, korkeaa koulutusta ja tavaraa. On tärkeää, että ihmisillä on ostovoimaa mutta raha jakaantuu epätasaisesti. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.
      Kiitos vielä, että tykkäsit. En ole asiantuntija mutta mutu-tuntumalla kirjoitan ja koetan löytää ikävään asiaan myös myönteistä näkökulmaa.

      Poista
  4. Kyllä allekkirjoitan sinun tarinasi ja kaikkien kommenttiin vastanneihin,kirjoitatte tosi asiaa!!
    Kyllä minäkin satuja haluaisin kuunnella,musiikkia myös!
    Ihanat runot ,kummassakin kyyneleet valuu silmä kulmasta,toisessa ilosta toisessa surusta.
    hiukan hirvittää/pelottaakin tuleva vanhuus.(nyt 60 v.)
    ...mutta luulen tuon lääketieteen kehittyvän niin ,että"kotipalvelu" jakaa meille valamiiksi # lähtökapselin/allekirjoituttavat "oman käden,lähtöön sopivan paperin,se on siinä Ohjeeksi:"otappa kun siltä tuntuu:)
    mutta totta kun puhutaan; en halua suu auki ,isoilla silimällä,kuivuneena nahkaluurankona tajuamatta tämän taivaallista,mollottaa yhteen paikkaan...haluan jo pois tuossa vaiheessa.Haluaisin kuolla suklaapala suussa:)
    Mukavia helmikuun loppusia,ja aurinkoisia päiviä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa. Kunnissa on myös vapaaehtoista toimintaa palvelukodeissa ja heitä tarvittaisiin lisää. Vanhukset virkistyvät ja parempikuntoiset myös ulkoilevat enemmän. Toiminta antaa molemmille osapuolille puhtia omaan elämään. Itsekin olen eläkkeellä, reilusti jo päälle 60 v.

      Äitini oli 76 vuotta, kun isä kuoli ja joutui muuttamaan toiselle paikkakunnalle, jonne hän ei koskaan kotiutunut. Ei jaksanut yksin lähteä enää minnekään. Luulen, että hänellä oli jo silloin alkava alzheimer tauti mutta hän salasi sen ovelasti. Hänelle olisi ollut ehdottomasti etu päästä kivaan hoitokotiin pieneen yksikköön. Hänellä oli aina hirveästi asiaa meille lapsille, kun menimme käymään ja samoin puhelimitse soittelimme usein. Hän alkoi laihtumaan, ruoka ei maittanut yksin ollessa. Joka kerta käydessä vein kaapit täyteen sellaista, mistä tiesin äidin tykkäävän, herkuista, pullasta ja suklaasta, kekseistä.
      Samoin sinulle mukavaa kevään jatkoa. Maaliskuussa jo kevät etenee vauhdilla. Tänään piti seurata MM-hiihtoa, miesten 15 km perinteinen ja Iivo Niskanen nappasi pronssia.

      Poista
  5. Kerrassaan loistava napakan kipakka kirjoitus. Nykymeno hirvittää kaikkia, ehkäpä myös pikkulapsia, jotka tutit täristen ovat empaattisia, kun vanhemmat kauhistelevat tulevaisuutta ja omaa kohtaloaan. Kaari Utrion lanseerama itsemurhapilleri voisi olla yksi ratkaisu. Niin, yhteiskuntaa ei ole tarkoitettu pitkäikäisten elättämiseksi, ihmisten pitäisi olla viisaampia ja potkaista tekohampaat nurkkaan ajoissa...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pitsit sekaisin. En tiennytkään, että Utrio on esittänyt yli 70-vuotiaille kuolinpilleriä. Kyllä uskon tuon, että moni yksinäisyydessä kituva vanhus toivoisi kuolemaa. Harva saa elää yhtä terveenä kuin Aira Samulin vielä 90-vuotiaana. Äitini aivan kuin piristyi päästyään yksinäisyydestä toisten seuraan. Vaikka ajatus ei enää toiminut entisenlailla niin kahvi- ja ruoka-ajat hän näkyi muistavan ja tarttui topakasti rollapyöräänsä ja meni muiden mukana käytävällä. Olen huomannut, että mitä isompi kaupunki sitä vaikeampi päästä hoitokotiin.

      Poista
  6. Saapa nähdä kuka meitä hoitaa, kun tästä vanhenemme (nyt yli 60)... Ei kannata liikaa miettiä... ihan tarpeeksi ahdistavia juttuja on jo muutenkin. Mutta kirjoituksesi oli hyvä! Ja ajankohtainen monelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sesse kommentista. Niin on ollut ahdistavia nuo jutut. Asun tällä hetkellä pienessä kunnassa ja täällä hoitoon pääsy on helpompaa, luulen niin. Eikä tässä tiedä vielä minne elämä vie, omakotitalosta luopuminen voi olla joskus edessä.

      Poista
  7. Hyvä kirjoitus, Niin mätäpaiseeksi voi sanoa, nätimmin kuplaksi. Kokenut olen monenlaista.
    Nänä hoitofirmojen johtajat kyllä otti aivoon, voihan sitä lähteä ite litomaan, ja jättää sotkun selvitettäväksi seuraavalle. Ja toisen paikan johtajien irvokkaat kuvat hoitokodin seinältä huitsin nevadaan. Mieluummin satukirjan kuvia seinälle, niistä voi edes hyviä muistoja tulla jollekkin.
    Katotaan nyt vähä aikaa eteenpäin, niin näitä kohuja ei muisteta ja elämä jatkuu vaan ennallaan, vanhuksillakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilie. Sinähän voitkin tuoda tähän viestiketjuun hoitopuolen näkemyksen, kiitos. Ymmärsin, että johtaminen on ollut ylhäältä sanelevaa. Kai jonkinlaisia tiimipalavereita pidettiin? Minäkin olen ollut kunnallisessa virkasuhteessa ja alussa nuoruuden innolla kaikki meni ok mutta työyhteisö ei ollut toimiva ja oli kaikkea muuta.
      Toivon, että kriittisestä kirjoittelusta olisi jotakin hyötyä edes. Kuinkahan moni nuori uskaltaa enää hakeutua hoiva-alalle?

      Poista
  8. Kun itse olen jo 86 vuotias vanhus, tuntuu mahdottoman syvältä tuo nykyinen meininki. Pelottaa, joudunko joskus tuohon ralliin mukaan. Yksin asuvana kun ei koskaan voi tietää mitä tapahtuu ja kuinka kauan pärjään näin itsellisenä kotonani. En ihan kaikkea edes uskalla lukea kun pelko kasvaa. Nyt vielä olen onellisessa asemassa kun selviän kaikesta vielä itse.
    Kiitos sinulle hyvästä, asiallisesta kirjoituksestasi.

    VastaaPoista
  9. Mummeli niin mukava kuulla, että pärjäät vielä Himmun kanssa kotona ja pidät blogia ja kirjoitat tänne. Teräsmuori Tunnustuksen ansaitset ehdottomasti. Ei sinua ainakaan dementia vaivaa :). Hyvät geenit olet perinyt! Moni sinun ikäluokkaa oleva tarvitsee jo ulkopuolista apua tai joutuu hoitokotiin.
    Kyllä sitä jo minäkin mietin omaa pärjäämistä, vaikka meillä on iso ikäero. Tänä talvena tuli kaikenlaista kremppaa, taitaa olla alkavaa nivelrikkoa.
    Kiitos sinulle kommentistasi. Kirjoituksestani jäi puuttumaan se, että arvostan hoitajien työtä ja moni tekee sitä täydestä sydämestään ja haluaisi ehtiä juttelemaan yksinäisten vanhusten kanssa pidempään mutta mitäs teet, kun päivät mennään minuuttiaikataulun mukaan.

    VastaaPoista
  10. Samaa mieltä monesta asiasta. Mutta ulkomaista työvoimaa en kannata. Suomessa on tarpeeksi kunnon työvoimaa. Osa on siirtynyt muille aloille. Kunnon palkka hoitjille, pysyviä työpaikkoja. Kukaan ei elä pätkätöillä ja satunnaisilla sijaisuuksilla. T Anneli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään usko, että ulkomainen työvoima olisi ratkaisu koko ongelmaan. Samaa mieltä olen, että hoitajien palkat eivät vastaa työn vaativuutta ja sijaisuuksilla ja pätkätöillä ei kukaan elä. Kiitos kommentista Anneli.

      Poista
  11. Olipa mahtava kirjoitus :) On ollut surullista lukea kaikkea sitä, mitä vanhukset ovat joutuneet kestämään, kun firmat kerää voitot hoidon kustannuksella. Yhteiskunta on myös unohtanut omaishoitajat, jotka hoitavat läheisiään suoraan sanoen ilmaiseksi 24/7. Toivottavasti minut luoja korjaa pois aikanaan, etten joudu laitokseen, sitten kun olen niin huonokuntoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa. Omaishoitajat ovat suuri ryhmä ja ei muutama sata euroa kuussa korvaa mitenkään sitä työmäärä, jonka he tekevät. Rakkaus puolisoon on niin suurta, että läheistä ei millään haluaisi luovuttaa vieraan hoitoon, vaikka omat voimat hiipuvat. Tiedän monta pariskuntaa, jotka sinnittelevät näin, hoitajan ollessa jo yli 80 v.

      Poista
  12. Hyvä kirjoitus, Beate!

    Tällaista se on. En tiedä, pitäisikö jo alkaa suunnitella jotain, olemme miehen kanssa vähän vaille seitsenkymppisiä molemmat ja asumme kerrostalohuoneistossa, joten asumismuodon vuoksi ei ole kiire. Asuimme viisikymppisiksi isossa omakotitalossa, mutta kun tuli muutto toiselle paikkakunnalle, niin päättelimme, että on paras etsiä asunto, jossa tulee toimeen myös vanhempana. Nyt omakotitaloa olisi jo vaikea hoitaa lumitöiden vuoksi.

    Olen huomannut myös sen, että pienillä paikkakunnilla on paremmin tuetun asumisen paikkoja ja varmaan hoitokin parempaa, kun hoitajat tuntevat asiakkaansa.

    Mikä ihme siinä on, että esim. somalihoitajia kehutaan vanhukseen keskittymisestä ja hellästä suhtautumisesta verrattaessa suomalaisiin kollegoihin, noin keskimäärin!
    Meillä on kylmät arvot. Me ollaan unodettu ihmisten kohtaaminen hymyn kanssa ja se, että antaessaan saa. Tyttöjen kasvatuksessa mennään pieleen, jos tavoitteena on 'kova muija' empaattisen naisellisen naisen sijaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta. Hissillinen kerrostaloasunto on hyvä ratkaisu niin kauan kuin pääsee itsenäisesti liikkumaan. Minä huomasin saman asian, että täällä pienillä paikkakunnilla vanhusten hoito on aivan toista kuin kaupungissa. Hoitoon pääsy on helpompaa ja hoito laadukkaampaa. Virkakoneisto ei ole iso ja vanhukset eivät huku massaan. Täällä yhteisöllisyys näkyy selvästi.

      Hyvä pointti, että tytöistä kasvaa 'kovia muijia'. En oikein ymmärrä naisten asepalvelusta. Nainen on kuitenkin fyysisesti heikompi ja otetaanko heitä edes vakavasti ja mikä on naisen auktoriteettiasema miesten keskuudessa.

      Poista
  13. Tuosta lorusta tuli mieleen että Aili-mummo kuoli tässä keväällä,olikohan sinunkin lukijana, minun oli ja hän oli samalta paikkakunnalta kuin minäkin, silloin joskus.

    VastaaPoista

Kiitos jokaisesta kommentista. Olen hyvin iloinen niistä ja jokainen on tärkeä niin lyhyt kuin pitkäkin. Jos et ole bloggerissa, voit kommentoida myös anonyyminä, kun valitset sen kommentointi palkista.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...