Auto ajoi suojatiellä päälle. Törmäys oli kova ja konepelliltä sinkouduin katutasoon. Kipua ei aluksi tunnu mutta en uskalla liikkua. Makaan selälläni, yläpuolella taivaankansi on kirkas ja korkealla. Valkoiset pilvenhattarat kuin enkelinsiipiä, ajattelen. En kuule ympäröivää melua, kaikki on hiljaista, levollista, ei kiirettä enää mihinkään.
Tämän äärettömän sinen alla kaikki muu on mitätöntä, suuret elämänponnistelut, yhtä tyhjää. "Sinä otat pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulten siivillä."
Verho tulee auringon eteen, uteliaita ihmisten kasvoja. Vedän pakkomielteisesti hametta suojakseni. Sukkahousut ovat varmasti rikki.
- Rouva, älkää liikkuko, ambulanssi on tulossa, sanoo hätääntynyt mies.
Suljen silmäni, asfaltti on kuuma allani. En pelkää enää, kävi miten kävi.
*Viikon 9 krapusanat: katutaso, pakkomielteinen, verho. Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sanan teksti. Linkitys SusuPetalin blogiin, josta löytyy lisää krapuja.
Vaikutti jotenkin siltä kuin olisit kokenut tilanteen. Oli niin hyvin kirjoitettu. Toivottavasti et.
VastaaPoistaFiktiota oli krapuni. Ei onneksi ole sattunut itselleni mutta olen kerran nähnyt kauempaa, kun suojatiellä joku jäi auton alle.
PoistaHienosti olet kuvaillut traagiset hetket. Tämä kosketti syvästi: "Tämän äärettömän sinen alla kaikki muu on mitätöntä, suuret elämänponnistelut, yhtä tyhjää. "Sinä otat pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulten siivillä.""
VastaaPoistaKiitos AilaKaarina. Ihminen on aika avuton tuossa tilanteessa. Mieli voi harhautua näkemään ja kokemaan vallan muuta ennen kuin apu saapuu paikalle.
PoistaAnnetut sanat sopivat tarinaasi luonnikkaasti. Niin sujuvaa on kerronta. Tuollaisen täräyksen kohteesi joutuneella saattaa koko eletty elämä rullata hetkessä ohi ja tunteet vyöryä laidasta laitaan.
VastaaPoistaNäin siinä usein käy kuten sanoit, että eletty elämä ja rakkaat läheiset tulevat mieleen, jos tajunta on kirkas kuten tällä naisella.
PoistaTunnelman saattoi hyvin aistia. Jäin miettimään, että kuinka siinä lopulta kävi.
VastaaPoistaLuulen, että luunmurtumilla ja aivotärähdyksellä selvittiin tällä kertaa.
PoistaTämä tarina oli kuin pieni elokuva. Järkyttävän hyvin kuvailtu!
VastaaPoistaps. en nähnyt postauksesi linkkiä Susun sivulla. Kommentisassi blogisi osoitteesta puuttui s eli pitäisi olla muotoa https. Seuraavan kerran jos/kun käyt, tarkistathan tuon, kiitos. (Jos sitä ei korjaa, blogin 'muisti' toistaa sen jatkossakin väärin.)
Kiitos. Täytyypä tutkia, mitä meni pieleen linkityksessä. Ainakin oma kommenttini näkyy Susun sivulla ja siinä linkitys tänne toimi. Nämä atk jutut voivat jo tökkiä meikäläisellä 😏.
PoistaNämä tarinat sen kuin hurjistuvat. Olet kekseliäs kirjoittaja.
VastaaPoistaKiitos. Talvista ajanvietettä. 😊
PoistaKyllä linkitys toimi, en vaan ole ehtinyt päivittää listaa ennen kuin nyt. Kaikenlaisia muita kiireitä.
VastaaPoistaTuollaisessa tapahtumassa hetki varmaan tuntuu pysähtyvän. En ole kokenut tuollaista, mutta voisin hyvin kuvitella, että näin on. Todentuntuista.
Ok. Hädän hetkellä ihminen reflektoi elämäänsä kaikkeen kauniiseen. Kirjallisuudesta saa lukea niin koskettavia kuoleman kuvauksia. Tässä nyt vielä elämä jatkui.
PoistaHieno ja järkyttävä tarina! Noin voikin tuntua...
VastaaPoistaKirjoitit niin toden tuntuisesti, että ajattelin tämän tapahtuneen sinulle. Ne sukkahousut on aina ensimmäisenä naisella mielessä vaikka auto päälle ajaisi.
VastaaPoistaVoi Beate, toivottavasti selvisit ilmalennosta jollakin tapaa. Hyvin kuvasit tuntemuksiasi katutasolta.
VastaaPoistaOnnetomuuden hetkellä, kun tuho on juuri käynyt lyömässä kättäpäivää, aika moni ajattelee: Onkohan puhtaan alushousut jos lasarettiin kärräävät... ;D
VastaaPoista