Elämäni kirjojen kertomana -haaste

Marjatan kirjat ja mietteet blogista löysin kivan haasteen - Elämäni kirjojen kertomana. Tarkoituksena on sovittaa kirjojen nimiä alla olevien otsikoiden alle. Kiellettyä ei liene, jos löytää useammankin kirjan nimen kuvaamaan otsikkoa. Alkuun päästyäni juttu alkoi luistamaan ja todellakin kaikkia kirjoja en ole lukenut, muutama löytyi omasta kirjahyllystä ja osa kirjavinkit.fi -sivustolta. 

Minä vähän vajaa 1-vuotta

Lapsena olin:
Näkymätön lapsi
Avoin tie
Kaiken takana oli pelko
Mummoni ja minä

Nyt olen:
Ajatteleppa ite!
Avoin, hellä ja katumaton
Minä, plus size

Haluaisin olla
Lähemmäksi kuin lähelle
Katujen kaunottaret
Pieni hetki onnea
Ei ryppyä, ei tahraa

Ominaisuuteni, josta en luovu:
Hyvästä on helppo pitää
Laulaisin sinulle lempeitä lauluja
Lumoojatar

Taito, jota haluan kehittää
Murra tunnelukkosi
Pikku pianisti
Seuraelämän säännöt

Kotini
Ei minulta mitään puutu
Katson pohjoista taivasta
Metsän siimeksessä

Elämäni
Elämän tarkoitusta etsimässä
Risteymiä
Murusia
Täällä pohjan tähden alla

Ohje, jota pyrin noudattamaan elämässäni
Elämä rakastaa minua
Ei muistella pahalla
Toivo

Asia, jota ilman en voisi elää
Kun on tunteet
Kun mustarastas laulaa

Asia, jota en haluaisi kokea
Älä käy yöhön yksin
Yksinäisyyden linnake

Työni
Sivuhenkilö

Työpöydälläni
Mirjami

Yöpöydälläni
Kaikki on hyvin juuri nyt: 100 paradoksia onnesta

Antavat voimaa
Onnellisuushypoteesi
Ihana X
Viihdy omassa arjessasi

Vievät voimia
Monimutkaisuus
Ilottomien ihmisten kylä

Haaveilen
Suomen retkeilyopas
Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista
Kesytön erämaa: Vaellus Norjan halki

Viestini ystävälle
Vilpittömässä mielessä
Kaikki hyvä sinussa
Myötätuulta matkallesi

Minua mietityttää usein
Pahuus
Ahne sukupolvi

Minua pelottaa joskus
Hiljainen potilas
Vapiseva nainen
Pala palalta pois

Tulevaisuudensuunnitelmani
Istun tässä ja ihmettelen
Yhden toivon tie
Tämä päivä, yksi elämä
Siinä nälännäkijä, missä tyhjäntekijä
Hätäkös tässä, matalassa kaivossa

Syksy saa minut aina pohtimaan elämää ja yleensä onnellisuutta hyvinvoinnin ja yltäkylläisyyden maailmassa. Ihan hämmästyin tätä kehitystä, kun lehdissä oli juttuja Estonian uppoamisesta 25 vuotta sitten, jolloin valokuvatkin otettiin filmirullille ja toimittajat kiirehtivät pöytiensä ääreen juttua laatimaan. 

Jos menen vähänkään isompaan markettiin ruokaostoksille, tulee valinnanvaikeus, mitä leikkelettä otan leivän päälle tai millaista jugurttia ym. Kauppoihin tulee jatkuvasti uutuustuotteita ja ruuan hävikki alkaa olla kai 30 % luokkaa. Poika oli löytänyt netistä Fiksu Ruoka nettikaupan. Fiksu Ruoka Oy on perustettu vuonna 2016. Kauppa pyrkii toiminnallaan vähentämään ruokahävikin määrää Suomessa ja samalla tarjoamaan asiakkaille laajan valikoiman edullista ruokaa sekä käyttötavaraa. 

Verkkokaupan valikoima koostuu pääosin poisto- ja jäännöseristä, joita ostetaan suomalaisilta valmistajilta, maahantuojilta ja tukkuketjuilta. Ostetut erät eivät ole syystä tai toisesta löytäneet tietään kaupan hyllylle ja ovat sen takia vaarassa tulla hävitetyiksi. Syynä voi olla esimerkiksi tuotteen poistuminen valikoimasta, uudistunut myyntipakkaus, brändimuutos, liian suuri varasto tai lähestyvä parasta ennen -päiväys. Valikoima näkyy olevan kattava. 

Kirjojen lukeminen on vähentynyt mutta elämäntaito-oppaita ostetaan arjen ja kiireen hallintaan ja mielen ja kehon terveyttä edistämään. On kaikenlaista onnellisuusopasta, rakkausvalmennusta sekä työelämän menestymistä tukevia kirjoja. Hyvinvoinnin nimissä myydään lisäravinteita, terveysvaikutteisia elintarvikkeita, harrastusvälineitä, kauneus- ja terveyspalveluja, aiheeseen liittyviä messuja ja tapahtumia sekä netin kautta annettavaa liikunta- ja ravintovalmennusta. Ja kauppa käy! Tarjotaan jopa kodin järjestelypalvelua, yleiseen elämänhallintaan tähtäävää lifecoachingia sekä urasuunnittelua tukevaa työelämämentarointia. 

Elämää ja tulevaisuutta pitää hallita, jotta tehokkuus maksimoituu. No onneksi tämä kaikki ei enää koske minua. Voin käsi sydämellä kiittää, että sain syntyä paljon ennen tätä hulinaa. Minulle elämyksiksi riittävät luonto, läheiset ihmissuhteet ja toisista välittäminen. Katso silmiin, kannusta ja kiitä. Kysy: Mitä sinulle kuuluu? Aikatauluton elämä on myös ihanaa.

Kodin rappusilla, minä pienin

Lomareissulla sukulaisia tapaamassa, rakas mummoni istumassa vasemmalla

 

Eikö se ollut eilen
eilen vasta:
paljain jaloin juoksit
hiukset hulmuten
niityn halki.
Luulit kukkaa perhoseksi
perhosta kukaksi,
kumpaakin tavoitellen.
Ja kun lintu lauloi,
luulit
että puu ---

Nyt iltahämärissä palaat
hitain lyhyin askelin
harmain hiuksin
kuunnellen iltalintua:
on, on se yökehrääjä.

Muistat hymyillen
kukat ja perhoset ja puun.
Kukat ja perhoset ---
tuuli, sadeko ne vei?
Mutta lintu
lintu jäi.
Ja laulaa. Kehrääjä.

Maaria Leinonen
(Varjon vierellä valo)

Kiitos kommenteista ja huomenna onkin jo lokakuu. 

Historiamuisteloita ja kesäkuvia

Kesällä vierailimme syntymäkaupungissani Iisalmessa mm. Juhani Ahon museossa. Olenhan toki tiennyt, että Aho (Johannes Brofeldt) myös syntyi Pohjois-Savossa Lapinlahdella Väärnin pappilassa 11.9.1861 ja asui nuoruusvuotensa Savossa Mansikkaniemellä 1865-1876. Ahon isä Theodor Brofeldt, joka tunnettiin Iisalmessa "Ukko Brofeldtinä", toimi Iisalmen seurakunnan pappina 55 vuotta. Brofeldit olivat savolaistunutta herännäis- ja sivistyssukua. Suvun juuret ovat Ruotsissa Itä-Göötanmaalla.
Theodor ja Emelie Brofeldt saivat 10 lasta.
Väärnin pappilassa syntyivät: Johannes (Juhani Aho), 11.9.1861 – 8.8.1921 Lyydi, 1862 – 1949, ”pappilan mamselli” Pekka, 1864 – 1945, toimittaja, kirjailija, saarnaaja
Mansikkaniemen pappilassa syntyivät: Kalle, 1865 – 1936, opettaja, johtaja, toimittaja, valtiopäivämies Theodor, 1867 – 1946, henkikirjuri, lääninrahastonhoitaja Elli Hirvensalo, 1870 – 1952, seminaarinopettaja Miili, 1872 – 1882 Joel, 1874 – 1896
Kyrönniemen pappilassa syntyivät: Hanna, 1876 – 1891 Alma Lescelius, 1879 – 1970, opettaja, puutarhuri, ruustinna.

Olin lukenut mm. Rautatien, Papin rouvan ja Papin tytär romaanit ja nähnyt Juhan elokuvana ja Rautatien televisioteatterin esityksenä. Lastuista muistan Siihen aikaan kun isä lampun osti (...ja äiti sen särki; oma lisäys), mutta aika vähän tiesin ensimmäisen ammattikirjailijamme koko tuotannosta. Hän on kirjoittanut romaaneja, novelleja ja lyhyitä kertomuksia, joita on julkaistu erillisinä kirjoina ja kokoelmateoksina Wikipedian mukaan 62 kpl. Tarja Lappalaisen Salonkielämää – rakkautta, riitoja ja kirjoittamisen paloa, Martti Turtolan ja Tarja Lappalaisen: Myrskyisästä myllerryksestä seesteiseen suvantoon sekä Panu Rajalan: Naisten mies ja aatteiden kirjat latasin e-kirjoina.

Olen kuunnellut Ylen Elävän arkiston sivuilta Sakari Brofeldtin muistoja sedästään Juhani Ahosta ja sisar Alma Leseliuksen muistoja veljestään.  Yle Areenasta katsoin 8-osaisen tv-draaman vuodelta 2003 Ahon rakkaudesta Soldanin sisaruksiin Tillyyn ja Vennyyn, josta tulee Ahon puoliso mutta rakkaus sisar Tillyyn ei sammu vaan jatkuu kuolemaan saakka. Ahoa näyttelee Ville Virtanen ja Vennyä Sara Paavolainen. Katsottavissa 11.10.2019 saakka. Valitettavasti en ole vielä päässyt käymään Juhani Ahon kotimuseossa  Järvenpäässä. Tuusulanjärven taitelijayhteisön elämää valottaa Riitta Konttinen teoksessaan Onnellista asua maalla, jonka olen lukenut ja ostanut omaan kirjastooni.

Vennyhän oli taidemaalari ja Ylen sivuilta löysin Elävässä arkistossa julkaistun ohjelman, jossa pohjana on Vennyn maalaus Ateria savolaisessa talonpoikaistalossa. Maalauksen pikku Anni kertoo Leena Tuiskun 7.8.1959 tekemässä haastattelussa muistojaan taulun maalaamisesta kodissaan Vieremällä. En saanut linkkiä ladattua mutta ohjelma löytyy Venny-Soldan Brofeldtin Ateria savolaisessa talonpoikaistalossa.
Linkki
Siispä jatkan tutustumistani kansalliskirjailijamme tuotantoon. Hänen luontokuvauksensa on niin sykähdyttävän eläviä, teksti soljuvaa ja vanhahtavat sanat saavat tekstin kuin säveliin.

Alla esimerkki lastusta: Syyskuun kesä:

 

Kun luulin kesän jo loppuun kuluneen ja syksyn tulleen ja talven olevan jo ovella…Ja kun kesä tulikin uudelleen, virkosi valekuollut, nousi kuin sukeltautunut vesilintu tyynellä aallolla kellumaan.

Itä puhalteli pitkiä viimojaan, pohjoinen porotti kolkosti, kylmästi ja tunteettomasti. Harmaana oli taivas ja märkänä maa. Sadepilvet ajoivat nelivaljakoilla, ja myrskyn harja hulmusi. Metsät paukkuivat, ja merillä ärjyivät äkäiset aallot. Ja kuin säikähtynyt lintu pakeni suvetar eteläisille ilmoilleen.

Mutta lounaasta ja lännen ilmoilta tulivat taas kesäiset tuulahdukset lempein siivin lentäen ja leijailivat kuin valkoiset perhot kirkkaalla, korkealla taivaalla. Ei enää pilveäkään sen sinessä, ei hattaraa kaikkein haihtuvintakaan. Sumut, jotka soista nousevat, laskeutuvat kimmeltävänä aamukuurana katoille, teille, aitojen selille ja niittyjen ja peltojen kellahtavalle sängelle, josta aamuaurinko saa sen ilokyyneliksi sulamaan. Yöt ovat yhtä poutaiset kuin päivät, aamut yhtä ihanat kuin illat. Yli maailman käy ystävällinen hymyily, luonnossa on sanomaton hellyys ja sen kasvoilla ainainen kirkkaus, puhtaus ja onni.

Lähtöjuhlaansa viettää kesä, hyvästiään heittää, parhaat lahjansa jakaa, vaan viipyy viikkokausia, niinkuin suosittu vieras, joka ei henno ystävistään erota…

Mitkä pyhäiset päivät! Mikä juhlatuuli maissa ja metsissä!

Aivan hiljalleen, näkymättä, hiukkasen silloin, hiukkasen tällöin on luonto parhaisiinsa paneutunut, joita on kesäkauden kutonut. Keltaisessa verassa hohtavat pellot, ja niitty on siisti kuin kaupunkipuutarhan puhtahin nurmikko; kullalle paistavat kuusikon rinnassa koivut ja haavat; pihlaja on punainen kuin yöllinen soihtu, ja pieninkin pensas palaa kuin paahtuva rauta; ja rukiin laiho on niin voimakkaan vihreä kuin silkkinen sametti.

Luonnossa on voimaa ja väkeä, ja viimeiset verensä se poskilleen vetää, niinkuin kutsuisi kaiken maailman kauneuttaan katsomaan; – vaan samalla se on herkkä, ja hienoa tunnetta täysi ja omaa kuihtumustaan aavistelevaa kaihoa.

Linnut lentävät kesän viimeisiin kekkereihin ja ihastuvat emonsa antimiin. Jo kukertaa teiriparvi kuin keväällä vaarojen rinteillä. Kurkilauma huutaa korkeudessa ja laskeutuu sieltä suolle, jossa tullessaan suven suussa päiväsen viivähti. Joutsen valaisee hetkeksi yksinäisen metsälammen, tai paistaa kuin jättiläisen kokoinen lummekukka suuren selän etäisimmän lahdelman pohjukassa. Sirkkujen laulua soi puutarhan puisto, ja ruohikon rinteessä narahtaa sorsa. Surisee paisteinen aho hyönteisten hyörinää, ja unestaan havahtunut heinäsirkka vinguttaa kiven kupeella viuluaan, luullen jo talvensa nukkuneen ja uuden kesän koittaneen. Heinikko on kuiva ja lämmin, petäjikkö lemuaa pihkaa niinkuin kesän kuumimmillaan ollessa, ja niityn perkkaajan riotuli kietoo keväiseen autereeseen ahot, notkelmat, kukkulat ja järvien rannat. Erehtyvät tuomi ja pihlaja uudelleen kukkimaan, ja uutta marjaa aikoo tehdä mansikan varsi.

Lämmin ilma tulvii tulvimistaan etelän mailta, jonne sen iäksi luulimme menneen. Taivaan ranta ruskottaa illoin ja aamuin, ja tähti tuikkaa läpi taivaan tumman sinen, niinkuin ikinä ihanien öiden Italiassa.

Jos olisi minulla nyt mandoliini ja sitä soittaa taitaisin, silkkiseen nauhaan sen kaulalleni sitaisisin, kietoisin käteni ystäväni ympäri, astelisin kuusikossa ja sen sypressilehdoksi laulaisin, hiipisin harjutietä hongikossa ja hongat pinjoiksi haastaisin.

Ja näin minä laulaisin syyskuun kesän kuutamossa kulkiessani:

Viivy, viimeinen iloni, kestäös, kesäni kaunis, jääös tänne tuonnemmaksi, talven pitkäksi pysähy, tääll' on paras ollaksesi, armas aikaellaksesi suuren Suomen sulona, kaiken maani mairehena. Täällä sua tarvitahan, kaihoisimmin kaivatahan, suurimmasta suositahan, lämpimimmin lemmitähän. – Viivy, viimeinen iloni, kestäös, kesäni kaunis!

 

Syyskuun öinen kuutamo.

Möhkössä

Savottakahvila Möhkön Manta toimii ainutlaatuisessa ympäristössä, vanhassa laivassa, savottalaisten asuntoproomussa. Möhkön kylässä, Koitajoen rantatöyräällä sijaitsevasta Mantan kesäkahvilasta löydät kahvin ja teen seuraksi makoisat kotona leivotut suolaiset ja makeat kahvileivät. Avoinna kesäaikaan 1.6.- 31.8. Kahvitellessasi voit tutustua siihen millaista oli savottalaisten ja tukkijätkien elämä kämpillä entisaikaan. Myynnissä on paikallisten käsityöläisten ja yrittäjien tuotteita sekä lahjatavaroita tuliaiseksi itselle tai lahjaksi ystävälle. Asiakaspaikkoja Mantan sisätiloissa on 50. Kesäisin käytössä on myös rantakota ja usein kesäteatteriaikaan Luppokahvila-teltta.
Historiaa ja tarinoita Möhkön Mantan asuntoproomusta voitte lukea täältä.

Möhkön ruukki 1849 - 1908
Möhkön rautaruukki rakennettiin keskelle erämaata Ilomantsin itäosaan Koitajoen Möhkönkosken partaalle. Tehtaan mukana syntyi ja kasvoi Möhkön kylä.
Ilomantsilaissyntyinen Carl G. Nygren sai luvan ruukin perustamiseen vuonna 1838. Pietarilainen Adolf von Rauch rakennutti tehtaan vuosina 1847–49. Karjalan suuri teollisuusmies Nils Ludvig Arppe teki ruukista ajanmukaisen.
Ruukin perustamisen edellytyksiä olivat järvimalmi, jota nostettiin noin sadan järven pohjasta, halpa puuhiili, vesitiet kuljetuksia varten sekä Möhkönkosken vesivoima.
Ajoittain Möhkö oli Suomen suurin rautaruukki, joka tarjosi työtä jopa sadoille ihmisille. Ruukin ansiosta Möhkö kasvoi 600 asukkaan kyläksi. Tehdas piti yllä kauppaa, koulua, kirjastoa ja lukusalia.
Möhkön ruukin toiminta lopetettiin vuonna 1908. Syynä olivat mm. syrjäinen sijainti ja vuorimalmin halpeneminen. W. Gutzeit & Co osti tehtaan ja metsät.
Ruukin ajan jälkeen metsä- ja uittotyöt antoivat toimeentuloa möhköläisille ja muille ilomantsilaisille. Ilomantsin metsäjätin, Enso-Gutzeit Oy:n hallintopaikka oli pitkään Möhkön Pytingissä.

Toinen maailmansota runteli pahoin Möhköä. Samalla sota vei noin kolmasosan Ilomantsin maa-alueesta. Metsätöiden koneellistuminen ja maaltapako hiljensivät Möhköä 1960- ja 70-luvuilla.

Alla olevaan kuvakavalkadiin laitoin kuvien alle taulun, joissa kerrotaan kuvista.
Möhkö nimen arvellaan tulleen saamen kielen sanasta mukka, mohkke, mohkki = joen mutka. Metsikössä kiertelevä polku on nimeltään Lemmenpolku ja sen on tehtaanjohtaja C.J. Hallberg kunnostanut Amanda rouvalleen päiväkävelypromenadiksi 1870-luvulla. Oijoi historian siipien havinaa, kun kuvittelen rouvan kulkeneen päivänvarjoineen jokivarressa pitkät hameenhelmat hulmuten.

Möhkössä kannattaa vierailla kesäaikaan, kun majoitus- ja ruokapaikat ovat auki samoin kuin Möhkön ruukin näyttely. Koitajoella voi koskikalastaa tai meloa ja Petkeljärven kansallispuistossa patikoida pidempiä taipaleita. Kesäisin toimii myös kesäteatteri. Vakituisia asukkaita kylässä on enää 120. Ruukin alueen omistaa Ilomantsin kunta ja kunnostamisessa on ollut Museovirasto mukana. Onneksi on käynyt näin - Möhkö heräsi uudelleen kukoistukseen ja tuo Möhkö-Petkeljärvi alueelle vuosittain noin 20.000 kävijää. Jorma Ikonen on kirjoittanut omakustannekirjan Kylä joen mutkassa, harmi kun 2. painoskin on jo loppunut.
Ruukkimuseoon on myös pääsymaksu kesäkuukausina 8 euroa/hlö. Mielellään olisimme maksaneet jo tästä ulkokierroksesta mutta ketään muita ei näkynyt kuin pari työmiestä kunnostamassa paikkoja.
"Karjalan mail kuldakägözet kukkuu,
kirikön ristat kiiIdelöö,
taljankka se liioin tantshuloih kutshuu,
kannel hembieh helisöö."

http://www.mohko.net/images/M_P_suomi_2014_3.pdf