Möhkössä

Savottakahvila Möhkön Manta toimii ainutlaatuisessa ympäristössä, vanhassa laivassa, savottalaisten asuntoproomussa. Möhkön kylässä, Koitajoen rantatöyräällä sijaitsevasta Mantan kesäkahvilasta löydät kahvin ja teen seuraksi makoisat kotona leivotut suolaiset ja makeat kahvileivät. Avoinna kesäaikaan 1.6.- 31.8. Kahvitellessasi voit tutustua siihen millaista oli savottalaisten ja tukkijätkien elämä kämpillä entisaikaan. Myynnissä on paikallisten käsityöläisten ja yrittäjien tuotteita sekä lahjatavaroita tuliaiseksi itselle tai lahjaksi ystävälle. Asiakaspaikkoja Mantan sisätiloissa on 50. Kesäisin käytössä on myös rantakota ja usein kesäteatteriaikaan Luppokahvila-teltta.
Historiaa ja tarinoita Möhkön Mantan asuntoproomusta voitte lukea täältä.

Möhkön ruukki 1849 - 1908
Möhkön rautaruukki rakennettiin keskelle erämaata Ilomantsin itäosaan Koitajoen Möhkönkosken partaalle. Tehtaan mukana syntyi ja kasvoi Möhkön kylä.
Ilomantsilaissyntyinen Carl G. Nygren sai luvan ruukin perustamiseen vuonna 1838. Pietarilainen Adolf von Rauch rakennutti tehtaan vuosina 1847–49. Karjalan suuri teollisuusmies Nils Ludvig Arppe teki ruukista ajanmukaisen.
Ruukin perustamisen edellytyksiä olivat järvimalmi, jota nostettiin noin sadan järven pohjasta, halpa puuhiili, vesitiet kuljetuksia varten sekä Möhkönkosken vesivoima.
Ajoittain Möhkö oli Suomen suurin rautaruukki, joka tarjosi työtä jopa sadoille ihmisille. Ruukin ansiosta Möhkö kasvoi 600 asukkaan kyläksi. Tehdas piti yllä kauppaa, koulua, kirjastoa ja lukusalia.
Möhkön ruukin toiminta lopetettiin vuonna 1908. Syynä olivat mm. syrjäinen sijainti ja vuorimalmin halpeneminen. W. Gutzeit & Co osti tehtaan ja metsät.
Ruukin ajan jälkeen metsä- ja uittotyöt antoivat toimeentuloa möhköläisille ja muille ilomantsilaisille. Ilomantsin metsäjätin, Enso-Gutzeit Oy:n hallintopaikka oli pitkään Möhkön Pytingissä.

Toinen maailmansota runteli pahoin Möhköä. Samalla sota vei noin kolmasosan Ilomantsin maa-alueesta. Metsätöiden koneellistuminen ja maaltapako hiljensivät Möhköä 1960- ja 70-luvuilla.

Alla olevaan kuvakavalkadiin laitoin kuvien alle taulun, joissa kerrotaan kuvista.
Möhkö nimen arvellaan tulleen saamen kielen sanasta mukka, mohkke, mohkki = joen mutka. Metsikössä kiertelevä polku on nimeltään Lemmenpolku ja sen on tehtaanjohtaja C.J. Hallberg kunnostanut Amanda rouvalleen päiväkävelypromenadiksi 1870-luvulla. Oijoi historian siipien havinaa, kun kuvittelen rouvan kulkeneen päivänvarjoineen jokivarressa pitkät hameenhelmat hulmuten.

Möhkössä kannattaa vierailla kesäaikaan, kun majoitus- ja ruokapaikat ovat auki samoin kuin Möhkön ruukin näyttely. Koitajoella voi koskikalastaa tai meloa ja Petkeljärven kansallispuistossa patikoida pidempiä taipaleita. Kesäisin toimii myös kesäteatteri. Vakituisia asukkaita kylässä on enää 120. Ruukin alueen omistaa Ilomantsin kunta ja kunnostamisessa on ollut Museovirasto mukana. Onneksi on käynyt näin - Möhkö heräsi uudelleen kukoistukseen ja tuo Möhkö-Petkeljärvi alueelle vuosittain noin 20.000 kävijää. Jorma Ikonen on kirjoittanut omakustannekirjan Kylä joen mutkassa, harmi kun 2. painoskin on jo loppunut.
Ruukkimuseoon on myös pääsymaksu kesäkuukausina 8 euroa/hlö. Mielellään olisimme maksaneet jo tästä ulkokierroksesta mutta ketään muita ei näkynyt kuin pari työmiestä kunnostamassa paikkoja.
"Karjalan mail kuldakägözet kukkuu,
kirikön ristat kiiIdelöö,
taljankka se liioin tantshuloih kutshuu,
kannel hembieh helisöö."

http://www.mohko.net/images/M_P_suomi_2014_3.pdf