Hyvää Pääsiäistä!

Kylämme pääsiäisnoita on hypännyt ratsun selkään. Nykyisin noidat ovat kilttejä. Entisaikaan noidat eli trullit saattoivat tehdä tuhojaan navetassa, leikata lampaalta villoja tai hevoselta jouhia. Toivoisin tämän noidan karkoittavan ihmiskuntaa kiusaavat virukset ja sairaudet kauas kylmään avaruuteen.

Kävin pitkästä aikaa Alkossa. Olin kylläkin ostamassa pari lahjapulloa mutta huomasin kuohuviini - nimikkeen Oodi vapaudelle ja pitihän se ostaa itselle. Kuvaa hyvin aikaa, jota nyt elämme odottaen pääsyä vapaaseen ja normittomaan elämään. Sima kuuluu jo pääsiäisjuomiin. Kirjahankinnat olen ostanut jostakin ALE:sta. Sibeliuksen kulinaarinen historia on mielenkiintoinen. Lähteinä ovat säilyneet dokumentit, kirjeet ja päiväkirjat, suvun ja muiden aikalaisten kertomukset ja anekdootit sekä eri aikakausiin liittyvät keittokirjat ja ruokalistat. Upeat valokuvat täydentävät Sibeliuksen elämäntarinaa. Ainolassa herkut olivat perin suomalaisia: riistaa, kalaa, vihanneksia, kurkkuja ja omenoita sekä vispipuuroa. Kirjassa on myös kuvia säveltäjämestarin ulkomaanmatkojen ruokanautinnoista. Risto ja Ritva Lehmusoksan upea teos juhlistaa Sibeliuksen juhlavuotta 2015.

Aloitin myös uuden harrastuksen, postcrossingin. Ensimmäiset viisi korttia ovat matkalla ja toivottavasti saan edes yhden itse. Foorumilla on varmaan meitä uusia tulokkaita mutta monia vuosikausia 'kortteilleita', joiden saadut ja lähetetyt kortit ovat tuhansissa. Oma kielitaitokin on rapistunut mutta englannilla, saksalla ja ruotsilla yritän pärjätä. Ekat kortit lähtivät Yhdysvaltoihin, Saksaan, Italiaan, Suomeen ja Venäjälle. 

Hyvää Pääsiäistä ja nauttikaa mämmistä!

MAA PALJASTUU HITAASTI

Maa paljastuu hitaasti

likaisesta lumesta

niiinkuin vetäisi lakanaa pois

ruumiin yltä.

Aamulla nopeasti pyrähtävien 

lintujen levoton parvi

valtaa pellolta homeisen pälven

noustakseen taas siivilleen

lentämään yli metsän.

Itsepintaisesti

kohoaa mätänevään ruohikkoon vihreä

väri,

taivaanrannassa tähyää 

kultareunaisesta pilvestä

reväisty riekale

kuin verkkoon takertunut kala.

Viileässä illassa

viileät puut tummuvat hitaasti

kirkasta taustaa vasten.

                                  - Hannu Salakka, Muuttolintumaisemaa, 1974