Eva Ryynänen (1915–2001) oli omaleimainen kuvanveistäjä, jonka elämäntyö ja koti löytyvät Paaterista, taiteilijakodista, joka sijaitsee n. 27 kilometrin päässä Lieksan keskustasta Vuonisjärvellä. Ateljee, kirkko, asuinrakennus ja kahvila muodostavat vaikuttavan kokonaisuuden, jossa taiteilijan kädenjälki näkyy vahvana.
Lapsuus ja opinnot
Kuvanveistäjä Eva Ryynänen (o.s. Åsenbrygg, suom. Honkajärvi) syntyi 15.6.1915 maalaistalon tyttäreksi Vieremällä. Jo lapsena hän innostui veistämään puusta erilaisia eläimiä, kuten lintuja, kissoja ja hevosia.
Eva Åsenbrygg opiskeli Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa (myöh. Suomen Taideakatemian koulu eli Ateneum) kuvanveistolinjalla vuosina 1934–1939, aikana jolloin naiskuvanveistäjiä oli vielä vähän. Tie opintoihin avautui veistoksella Veljekset Hiidenkivellä, joka on nyt nähtävillä Paaterin asuinrakennuksessa.
Evan opettajana toimi muun muassa kuvanveistäjä Felix Nylund. Samaan aikaan oppilaitoksessa opiskeli useita myöhemmin ansioituneita taiteilijoita, kuten Oskari Jauhiainen, Viljo Savikurki, Tuulikki Pietilä ja Veikko Vionoja. Osa heistä vieraili myöhemmin Evan luona Paaterissa. Erityisen läheinen ja pitkä ystävyys Evalle muodostui kuvataitelija Brita von Zweygbergin kanssa.
Paaterin emäntä
Luutnantti Paavo Ryynänen tuli Evan elämään sota-aikana. Tuleva vihkipari esiteltiin toisilleen Paavon vieraillessa haavoittuneen veljensä luona Helsingin diakonissalaitoksella, jossa Eva työskenteli.
Eva ja Paavo Ryynänen asettautuivat asumaan Paateriksi kutsumalleen pienelle maatilalle, joka oli lohkaistu Paavon vanhempien kotitilan takamaista. Paaterin varhaisin rakennus oli pieni saunamökki Sammaljoen rannalla. Paaterin päärakennus valmistui vuonna 1953.
Tie kuuluisuuteen
Suuren yleisön tietoisuuteen Eva Ryynäsen toi hänen läpimurtonäyttely Puusta puonnut Amos Anderssonin taidemuseossa vuonna 1974. Näyttely Puuveistoksia Tampereen Nykytaiteen museossa vuonna 1983 rikkoi nykytaiteen museon siihenastisen kävijäennätyksen.
Paaterissa on nähtävillä muutama Evan tekemä marmorityö, kuten Carraran marmorista veistetty hautapaasi. Kuvanveistäjän pronssiin valetuista teoksista tunnetuimpia ovat Pietari Brahen patsas Lieksan keskustassa, Nurmeksen Laulupuu ja Vieremän Matti ja Liisa -veistos.
Suurin osa Eva Ryynäsen veistoksista on valmistettu puusta. Hän käytti puulajeja hyvin monipuolisesti. Erityisen tärkeä materiaali hänelle oli mäntypuu, varsinkin vanha, kookas punahonka. Sopivia puita veistoksiin toimittivat sekä yksityiset henkilöt että metsäyhtiöt.
Paateri matkailukohteena
Eva ja Paavo Ryynäsen kodissa, Paaterissa, oli vieraillut jo 1950-luvulta lähtien kuvanveistäjästä ja hänen kodistaan kiinnostuneita vieraita ja toimittajia. Kun vuosikymmenien kuluessa kävijämäärä lisääntyi, Lieksan kaupunki alkoi tukea taiteilijakotia matkailukohteena. Kaupunki avusti muun muassa Paaterin kirkon ja galleriakahvilan rakentamisessa.
Vuonna 1991 valmistuneesta Paaterin kirkosta tuli Eva Ryynäsen suurikokoisin ja tunnetuin työ. Vuosien varrella Paaterissa valmistui noin 500 veistosta. Professorin arvonimen Eva Ryynänen sai vuonna 1998. (lähde Lieksa.fi)
Kahvilarakennuksen ovi
Eva kuoli lokakuussa 2001. Hän veisti melkein elämänsä loppuun asti. Viimeinen työ oli poppelista veistetty Perhonen. Se jäi kesken. Puoliso Paavo on haudattu Evan viereen.
Viimeisinä vuosinaan hän lausui iltarukouksen: ”Sitten kun en enää voi tehdä työtä, haluaisin lähteä pois.”
Aion vielä kirjoittaa Eva Ryynäsen elämästä ja lisäilen taiteilijakodista ja ateljeesta ottamiani kuvia blogiini, kun tilaan itselleni Eva Ryynäsen elämästä kertovan kirjan Kaikkialla on kauneutta – kuvanveistäjä Eva Ryynänen. Kirja julkistettiin taiteilijan 100-vuotispäivänä 15. kesäkuuta 2015 Paaterissa. Kyseessä on tarinakirja taiteilijasta, hänen uskomattoman luomisvoimaisesta elämästään. ”Taiteilijana oleminen on ainaista tekemistä, ikuista etsimistä.” Näin luonnehti Eva itse omaa osaansa elämässä. Kirjan pääkertoja on Eva itse, kirjeiden kautta. Vaikka Eva vähättelikin omia kirjoittajan taitojaan, oli hän myös taitava sanoilla veistäjä. Evan kuvaukset sota-ajasta, Paavoon ihastumisesta, Paaterin rakentamisesta, maatalon töistä ja taiteilijan tiestä kohti kuuluisuutta ovat herkkää luettavaa. Mielenkiintoisia ovat Evan kommentit taidemaailmasta ja kontaktit muihin taiteilijoihin. Tähän joukkoon kuuluivat mm. kirjailija Yrjö Kokko ja kuvanveistäjä Oskari Jauhiainen sekä taidegraafikko Tuulikki Pietilä ja runoilija Sirkka Selja. Muita kertojia ovat ihmiset, joille kohtaamiset Evan kanssa ja hänen teoksensa ovat jollakin lailla merkityksellisiä. Kirjassa on tarinoita ja kuva-aineistoa yli 50 henkilöltä. Teos alkaa Evan äidin luonnehdinnalla tyttärestään. Yhtenä kertojana on Paaterin naapurissa asustanut kirjailija Heikki Turunen, joka muistelee lämmöllä Paaterin joulua. Arkkitehti Heikki Kukkonen rakentaa omassa artikkelissaan yhteyksiä keskiaikaisen kirkkoarkkitehtuurin ja Paaterin kirkon välille. Evan syntymäpitäjässä Vieremällä olevat lukuisat teokset ovat saaneet oman lukunsa kirjaan. Kertomusten lisäksi on käytetty myös kirjallisuutta, lehtiartikkeleita ja arkistoista löytynyttä materiaalia. (kirjan esite)
Eva ja Paavo |
Eva ryynänen oli hieno puunveistäjä. Olen käynyt useasti paaterin-kirkossa ,todella mahtava käsityön näyte.
VastaaPoistaKävin tuolla Paaterissa vuonna 1993. Kaikki oli tosiaankin hyvin kaunista ja vaikuttavaa.
VastaaPoistaKaunista 💖
VastaaPoistaKiitos tästä kerronnasta! taiteilijaa olen aina ihaillut vaikka en koskaan ole sielläpäin Suomea käynyt, en siis ole livanä nähnyt hänen taidettaan. Paljon lukenut ja kuvissa taidettaan ihaillut.
VastaaPoistaHienoja kuvia olet ottanut tästä paikasta. Tuttu paikka on minullekin, ainakin pari kertaa olen käynyt. Kun luin Johanna Venhon Syyskirjaa, joka kertoo Tove Janssonista, tuli mieleen myös Eva Rynänen. Tove joutui aikamoiseen pyöristyksen muumihahmojen kanssa ja Lieksan kaupunki otti kaiken irti Eva Ryynäsestä kuljettaessaan bussilasteittain turisteja tuijottamaan Evan työskentelyä.
VastaaPoistaKäytiin usein tuolla, nähtiin Evan työskentelyä ja mieheni keskusteli hänen kanssaan koska oli itsekin puuntyöstö-alalla. Käytiin jo Evan poistuttua ja Paavo kertoili mitä kaikkea oli tarkoitus vielä tehdä ja esitteli, miten hän esikäsitteli miitä veistettäviä puita.
VastaaPoistaSitten kun molemmat lepäsivät siinä maan povessa, oli aika raastavaa katsella niitä töitä ja vielä kolkompaa käydä siellä kotona, taloon tutustumassa.
Kirjakin on ja leikkeitä sanomalehdistä, joita sitten voi katsella kun kirja välillä tulee esiin jostain pakkauksesta.
Onhan se voinut olla vaikeaakin, kun ihmisiä kuljeskeli.
Ihan suunnaton työmäärä on ollut noissa rakennuksissa, sitä on vaikea kuvitellakin.
Olen käynyt Eeva Ryynäsen ateljessa, itselläni on myös samoja kuvia, hienoa että hän jätti perinnön lieksaan, kun lapsia ei heillä ollut, hän oli ainutlaatuinen veistosten tekijä, minulle nuo maisemat on hyvin tuttuja, kun äitin asui siellä ja tätini vielä pitkään Vuonislahdessa, mökki siellä on nyt vain kesäisin käytössä.
VastaaPoistaEevan veistoksia löytyy myös kolin hotellilta ja kolin ent.koululta.
Muistaakseni hänen mies myös teki jotain puutöitä.
Kiitos hienoista kuvista ja tarinasta. Minulle tämä oli uusi tuttavuus. Todella kaunis ja erikoinen kirkko.
VastaaPoistaKiitos esittelystä! Olen jostain kuvista tuon nähnyt, vaan en ole käynyt paikan päällä. Upean näköinen!
VastaaPoistaPostauksestasi välittyy hienosti kunnioituksesi taiteilijaa kohtaan ja se sykähdyttävä omakohtainen kokemuksesi,mitä koit vieraillessasi kirkossa.
VastaaPoistaAivan mahtavia veistoksia.
Minulla on lapsuudestani muisto eräästä samassa talossa asuneesta pojasta,joka oli hyvä kaverini.Hänellä on taiteilijan kanssa sama sukunimi ja muistan kuinka hän mainitsi taiteilijasta ja muistan heidän aina lähteneen Lieksaan reissuun.
En tiedä,oliko Evalla omia lapsia,vai oliko ystäväpojan isä kenties Evan sukulaisia.
Paikanpäällä minulla ei ole ollut kunniaa käydä katsomassa näitä hienoja teoksia.
Upea postaus taiteilijasta, että hänen töistään. Erittäin kiinnostavasti kerot ja näytit kuvin.
VastaaPoistaEn ole Lieksan alueeseen tutustunut just ollenkaan, vain muutaman kerran läpikulkumatkalla. Ehkä voin joskus korjata tilanteen.
Vaikuttava paikka. Hyvä, että esittelit tämän ainutlaatuisen nähtävyyden.
VastaaPoistaVastaan kaikille yhteisesti:
VastaaPoistaEva ja Paavo olivat lapsettomia. Emilie olet jopa tavannut taitelijan ja hänen miehensä. Eva oli ilmeisesti hyvin kansanläheinen tai molemmat, kuuluisuus ei ollut ns. noussut päähän. Eva ei viihtynyt Helsingissä ja muutti pienviljelijän vaimoksi ja jatkoi tilalla puutaiteen tekemistä yhdessä miehensä kanssa. Uskottiin, että hänestä ei enää mitään kuultaisi mutta toisin kävi. Eva sai taidekriitikoilta pääosin myönteistä palautetta mm. puun materiaalikäsittelytaidosta ja luonnonmuotojen esiintuomisen osalta. Kritiikkiäkin tuli esim. toivottiin Ryynäsen keskittyvän enemmän puhtaisiin, pelkistettyihin muotoihin perustuvaan henkilö- ja eläinkuvaukseen. Myös puun pitsimäistä muodonkäsittelyä arvosteltiin ja että se on ristiriidassa massiivisen hongan luonteen kanssa.
Ryynänen asemoidaan kritiikissä aidoksi taiteilijaksi yksilöllisen ilmaisun sekä pitkäjänteisen ja vaativan työskentelyn kautta. Hänen töissään ei ollut keinotekoisuutta tai erikoisuuden tavoittelua. Hän pysyi uskollisena puulle. Uransa alkuaikoina hän ei käyttänyt poraa tai muita uudenaikaisia välineitä ja veisti usein puukappaleet yhdestä puusta ilman mitään liimasaumoja. Ryynänen onnistuu käsittelemään oikukasta puuta taitavasti, koska hän kunnioittaa sitä. Evalle puu oli elävä olento, jolla on oma luonto, halut ja tarpeet myös oikukas, arvaamaton, puuta ei voi pakottaa ja puun pinta on ihoa ja sisus lihaa.
Eva Ryynäsen ei tarvinnut mainostaa itseään, ei pitää näyttelyitä tai raahata töitään maailman ääriin. Niitä tultiin katsomaan paikanpäälle ja tilaamaan. Hänen töitään on ympäri maailmaa. Professorin arvonimeä perusteltiin mm. kotiseutu-uskollisuudella, teosten runsaslukuisuudella, uskomattomalla luomisvoimalla ja laajalla kansainvälisellä huomiolla.
Suomen taiteen perustana ovat kasvit, eläimet ja ihminen. Suomeen, tähän nuoreen kulttuuriin tullaan katsomaan nimenomaan meidän kansallista taidettamme.
Kaunista. Minähän en ole tuolla koskaan käynyt vaikka juureni ovat Lieksassa. Pitäis ehkä joskus. Näin autottomana moni asia jää kokematta.
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaCould you send me the picture of hyvä paimen in original. My adress is jan.mazacek@bs.ch. Please write me and I will explain. Thank you.
VastaaPoistaOle hyvä kirjoitaa jan.mazacek@bs.ch Tarvitsen valo hyvä paimen. Kiitos