Lapsena leikimme usein serkun kanssa talomme vintillä. Siellä oli äidin ja mummon vanhoja mekkoja, korkokenkiä, hattuja, kettupuuhkia ja vöitä laatikossa. Ne haisivat ummehtuneelle. Puimme niitä päällemme. Olimme hienoja leidejä.
Avasimme vanhan pahvisen kirjalaatikon. Kauhuksemme pikkulintu oli vankina laatikossa, kuollut sinne, koteloitunut. Nokka oli surkeasti avoinna, silmät auki. Tuijotimme sitä suruissamme. Leikki ei enää maistunut. Kumpikin pälyili pimeitä nurkkia. Juoksimme peräkanaa alakertaan.
Mummo istui keinutuolissa silmät kiinni, pää retkahtaneena omituisesti sivulle. Huivi oli valahtanut otsalle. "Kuin kupla mi hohti ja haihtui"...kuoro lauloi radiossa. Mummo on kuollut!
- No voi hyvä ihme! Olettekos te taas olleet vintillä, kun olette valkeita kuin lakanat?
*Viikon 8 krapusanat: kupla, ummehtunut, vanki. Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sanan teksti. Linkitys SusuPetalin blogiin, josta löytyy lisää krapuja.
Kiva, kun olet aktivoitunut. Miten olisi paasto?
VastaaPoistaTäytyy yrittää jotakin tännekin. Olen kyllä ollut niin kortteilukuplassani. Juu, paasto tekisi hyvää tai ainakin herkkujen vähentäminen. Olen ollut kyllä terveenä, ei edes flunssaa moneen vuoteen, ei koronaa. Kolme rokotusta vain olen ottanut.
PoistaHuh, mikä tarina. Ensin lintu säikäyttää, sitten mummo. Lapsuuden leikit ovat niin totta!
VastaaPoistaKivaa, kun tulit taas mukaan krapuilemaan!
Kokeilin lähteekö helposti noista sanoista. Nyt oli tuo kupla sana ratkaiseva. Mummo usein lauloi uskonnollista laulua... "Ilon pettävän vain tämä maailma suo, sen viehätys hetkessä haihtuu. Kuin kuihtuva ruusu, mi lehtensä luo, kuin kupla mi hohti ja haihtuu."
PoistaÄkkiä lasten iloinen leikki muuttuu pelästymiseen linnun vuoksi ja sitten mummokin näytti kuollelta.
VastaaPoistaKuva tekstin yllä on kiehtova. Sen tunnelma on mystinen.
Lapsuutta on mukava muistella. Kun lukee juttua 19-vuotiaasta mediapersoonasta, joka kaikin keinoin yrittää tunkea julkisuuteen niin tekee hyvää sukeltaa omiin lapsuusmuistoihin.
PoistaHuh, olipa karmiva tarina, mutta kiva, kun olet taas täällä.
VastaaPoistaKiitos, julkisuudessa paistattelu tekee niin hyvää 🤭
PoistaSait minut siirtymään serkkuni kanssa lapsuuden kodin vinttileikkeihin. Siellä oli sitä jännitystä. Taitava olet kirjoittamaan ja kuva on kiehtova.
VastaaPoistaKiitos, tulen lukemaan teidän muiden krapuja.
PoistaKyllä herätit ihanat muistot. Lapsuuden rakkaimman ystävän kanssa leikin usein heidän kotinsa vintillä. Hauskin muisto oli, kun leikimme odottavia äitejä. Molemmilla oli joku mytty aikuisen hameen alla ja kuljimme kuin kaksi ankkaa vintin ahtailla käytävillä :D.
VastaaPoista😆Lapsen silmä ja äly on tarkka huomaamaan, mistä ne lapset tulee.
PoistaOlipas jännittävä vintti ja vielä mummo näytti kuolleelta.
VastaaPoistaMinä en ole vinttejä lapsena tutkinut, olin enemmän ulkoilmassa. Talvet hiihdettiin ja kesät olin ja olen yhä järvessä.
Kiva kun tulit krapuilemaan!
Täytyy yrittää jotakin tekstä tännekin. Vintillä oli lapsille mielenkiintoisia tavaroita. Mielikuvitus lähtee lentoon.
PoistaHuh, olipa hyytävä jo tuo kuvakin. Myös tarinakin, eipä tuollaisia yllätyksiä onneksi usein tule vastaan.
VastaaPoistaMinäkin vietin lapsena lukuisia aikoja pölyisellä vintillä yksin. Siellä ei ollut vaatteita, vaan vanhoja lehtiä ja kirjoja. Mieleen jäi erityisesti paksu kirja, jossa oli sodassa kuolleiden kuvia, pieniä vauvoja, naisia, miehiä, sotilaita. Osasin kai jo lukea, että olin jo koulussa kai. Pienenä kyllä ihmetytti ne. Olen miettinyt myöhemmin, että miksi on sellaisia kirjoja tehty.
Enpä osaa sanoa tuosta kirjasta, aika outoa. Sodassa kaatuneista miehistä on julkaistu kirja, jossa kuvat ja missä kaatunut.
PoistaEi ihme, että mummon päivätorkut saivat säikähtämään.
VastaaPoistaVintit ovat mahtavia löytöpaikkoja. Lapsuuden jännittävät leikit ovat tärkeitä juttuja.
VastaaPoista