sunnuntai 18. elokuuta 2013

Karjalan Lennoston vala, Uudet tuulet, laulu vapaudesta

 Eilen Karjalan lennoston alokkaat vannoivat sotilasvalansa Pielaveden Suojalalla. Valan vannoi noin 110 varusmiestä. Pojat ovat polkeneet Rissalasta perjantaina Pielavedelle noin 80 km matkan. Satuimme kauppareissulla paikalle ja onneksi kamera oli mukana ja sain muutaman kuvan. Komeasti kaikui "Kuullos pyhä vala, kallis Suomenmaa, sinuun koskea ei väkivalta saa! Sua suojelemme, verin varjelemme. Ollos huoleton, poikas valveil' on!
Yksi ainut hävittäjä lensi ylitse ja sitä en ehtinyt kuvata, vaikka matalalla lensikin.

Jotenkin vanhan sydäntä koskettaa, kun nuoret voimissaan olevat alokkaat marssivat ja harveneva sotaveteraanien joukko istuu katselemassa. Heidän keski-ikä kipuaa jo 89-vuoteen ja tämän vuoden lopussa heitä on enää vajaa 35.000. K:n isä oli rintamaveteraani ja haavoittui Rukajärvellä. Luoti lävisti oikean rinnan solisluun alta ja repäisi osin keuhkojakin. Kova pakkanen pelasti hänen henkensä, esti vuotamasta kuiviin. Kädestä särkyivät hermot niin pahoin, että se jäi toimintakyvyttömäksi kyynärpäästä alaspäin. Veri ei kietänyt kunnolla ja sormet olivat käppyrässä. Kotiin palattua mies opetteli käyttämään vasenta kättään ja rempula käsi oli jonkinlaisena tukena. Maatalon työt odottivat, vaimo ja kaksi lasta. Uusi mökkikin piti rakentaa.






Harventunutta sotaveteraanien joukkoa


Keskellä harmaatakkinen mies asuu parin kilometrin päässä, on K:n sukulainen, täyttää ensi vuonna 90 vuotta. Ikäisekseen uskomattoman hyväkuntoinen. Asuvat yhä omassa mökissä, vaimo on sairastellut eikä enää jaksa käydä kirkolla. M ajaa autolla, kalastaa paljon, ajaa polttopuut mönkijällä metsästä.


Lähivalvontatutka


Ja vielä yksi peltovainiokuva

Loppuun laitan postaukseen niin hyvin sopivan laulun: Uudet äänet, Mikael Wiehen sävel, sanat ja esittäjä Turkka Mali.

Kiitos kommenteistanne taas ♥♥♥       - Beate -


Vain yksi seikka varmaa
on täällä päällä maan,
se mikä kerran päättyy,
se alkaa uudestaan.
Sä vaikka vanhenetkin
ja vaientuu sun huulet,
niin silti jostain kaukaa
jo uudet äänet kuulet.

Nää vuodet hartioilla
kuin taakka raskas ois’,
kun tummentuvat illat,
yöt, päivät painuu pois.
Vaik’ viime askeleesi
sä ottaneesi luulet,
niin silti jostain kaukaa
jo uudet äänet kuulet.

Laulu vapaudesta
sun jälkeesi myös soi,
laulu unelmista,
joita vaientaa ei voi.
Laulu rakkaudesta,
kun laulaa nuoret huulet,
niin silloin jostain kaukaa
sen kauniina taas kuulet.

Kun ikkunamme ääreen
me kahden istutaan,
niin kevät tulvii sisään,
saa kätees’ tarttumaan.
Kun kadun kujanteilla
soi syksyn viimatuulet,
niin silloin jostain kaukaa
taas uudet äänet kuulet.

Laulu vapaudesta
sun jälkeesi myös soi,
laulu unelmista,
joita vaientaa ei voi.
Laulu rakkaudesta,
kun laulaa nuoret huulet,
niin silloin jostain kaukaa
sen kauniina taas kuulet.

Et kuolemaa voi väistää,
se kerran luonas’ käy.
Et kahlita voi aikaa,
sen käsiä ei näy.
Soi laulu elämästä,
sen turhaan menneen luulet
ja silloin jostain kaukaa
taas uudet äänet kuulet.

Soi laulu elämästä,
sen turhaan menneen luulet
ja silloin jostain kaukaa
sen kauniina taas kuulet.

12 kommenttia:

  1. On upea näky kun nuoret alokkaat marssivat valatiölisuuteen. Veteraanit varmaan kyynel silmäkulmassa katsovat. He alkavat olla vanhoja jo kaikki.
    Olen käynyt katsomassa lastenlasten valoja ja niistä nuorin löysi armeija-aikoina itselleen elämänkumppanin, kuukausi sitten oli häät. Tyttö pärjäsi siellä hyvin. Oli koko 11 kuukautta siellä. ja aliupsseerina pois tuli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tippa itselläkin silmakulmassa. Kaksi naista oli näiden alokkaiden joukossa. Niin ne vaan naisetkin suorittavat armeijan kunnialla loppuun. Keskeyttäneiden määrä on nousussa (miehiä tarkoitan) mutta olen sitä mieltä, että armeijan käynti kasvattaa antaa sosiaalisia valmiuksia ym.

      Poista
  2. Monella tapaa koskettava postaus! Upeaa nähdä nuoret juhlallisessa valatilaisuudessa ja miten liikuttavaa että muutama veteraanikin vielä jaksaa juhlaan tulla. Oman suvun veteraaneja on vielä joku elossa. Monta on saateltu viimeiseen lepoon, isä tietysti läheisimpänä, hänkin taisteli siellä Rukajärven, Uhtuan seudulla, haavoittui myös, mutta ei kovin vaikeasti.
    Kiitos Beate myös musiikista, niin sopiva teksti, kuten sanoit!

    VastaaPoista
  3. Kumpa näiden nuorten ei koskaan tarvitsisi lähteä sotaan. vaansaisimme elää rauhan aikaa.
    Isäni lähti 17 vuotiaana ja ne koetut kauhut seurasi häntä koko elämän.
    kaikki kunnia veteraaneille.

    VastaaPoista
  4. Hieno postaus. Isäni lähti sotaan myös 17-vuotiaana ja jatkoi armeijan upseerina koko työelämänsä. Nuo valatilaisuudet ovat niin tuttuja lapsuudesta ja nuoruudesta.

    VastaaPoista
  5. Arvaapa eikö ollut kesäkuussa vakava tilaisuus, kun oltiin Kontiorannassa viimeisen kerran tutustumassa varuskuntaan. Vanhat herrat olivat siellä (helteessä) mustat puvut päällä. Vaikka soppaa saatiin ja varuskunnan orkesteri soitti, niin oli aika haikeaa. Eipä enää tarvii täällä valatilaisuuksia seurata. Ainakin ne harvenevat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On varmaan ollut haikea tilaisuus. Mitä niille varuskuntarakennuksille tapahtuu? Meidän poika suoritti siellä asepalveluksen v. -98 ja muistanpa, kun me vanhemmat kävimme tutustumistilaisuudessa. Kajaani taitaa olla nyt lähin palveluspaikka.

      Poista
    2. Tänään kertoivat radiossa, että kai arkkitehdeille tulee oku suunnittelukilpailu tms mitä sitten alueelle tekevät. Asunto ja työpaikkoja, lomajuttuja tms. Hieno rantahan siinä on. Kajaaniinhan ne joutuvat täältä pojat sitten. Omat ovat jo käyneet armeijansa.

      Poista
  6. Koskettava postaus minustakin.

    VastaaPoista
  7. Kiitos, Beate, hieno postaus!

    VastaaPoista
  8. ♥ kiitos, tämän laulun sanat osuivat ja upposivat täysillä! ♥♥

    VastaaPoista

Kiitos jokaisesta kommentista. Olen hyvin iloinen niistä ja jokainen on tärkeä niin lyhyt kuin pitkäkin. Jos et ole bloggerissa, voit kommentoida myös anonyyminä, kun valitset sen kommentointi palkista.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...