torstai 1. elokuuta 2013

Suomen Lappi, Norja - matkakertomus osa 2

Matkan jälkeen pikkuisen harmittaa, ettemme etukäteen suunnitelleet Norjan puolen kohteita. Minulla on kotona Pohjois-Norjan ja huippuvuorten matkailuopas, karttoja saa netistä tulostettua ja navigaattorin avulla paikat löytyvät helposti. Kirkenesistä emme oikein saaneet mitään kuvaa, vain satama ja torialue. No omaa syytämme. Mm. Barents Safari järjestää päivittäisiä jokiveneretkiä Boris Glebiin Venäjän rajalle. Se jäi kokematta.

Tämä oli jo neljäs matka Pohjois-Norjaan henkilöautolla. Paljon on nähty/koettu - upeat vuonomaisemat, vehreät jokilaaksot, nousu- ja laskuvesi, jäämeri, seisottu Euroopan pohjoisimmassa pisteessä Nordkapissa, ajeltu pitkien tunneleiden läpi ja ihailtu pikkuisia kyliä nököttämässä vuonojen rannoilla.

Me lähdetään aina matkaan periaatteella, että ajellaan, katsellaan. Tähän asti mm. yöpaikat Norjan puolella ovat löytyneet autossa matkaopasta plaraten ja tienvarsiopasteiden avulla. Välimatkat ovat pitkiä, vuorokaudessa ei millään ehdi monta kohdetta näkemään. Eipä turhia valitella, koska sää oli mitä parhain maisemakuvaukselle. Kuvakertomus jatkuu.


Varangervuonon rantaa matkalla Kirkenesiin




Kirkenesin satamaa, kuningasrapupyyntialus



Neidenelva, Norjan puoleinen perho- ja soutukalastusalue, koskiosuus







Paikkakunnan idyllinen pieni puukirkko



ja pihapöydän ääressä nautimme välipalaa (huh, toi muovikassi)


yksinäinen poro jokilaaksossa








Edelliset viisi kuvaa olivat matkan varrelta tähän pikkukylään, Bugöynesiin, suomalaisittain Pykeija. Kylä on yksi harvoista, joita ei poltettu II maailmansodan aikana. Yhä vieläkin monet asukkaista puhuvat vanhaa suomen kieltä.


Tähän kuva on viimeinen Norjan puolelta

ja laskeudumme Tenon vartta alaspäin. Paras lohen kalastusaika on käsillä ja pyyntikuntia oli tiheässä perhonvedossa jalan ja veneillä.



Luoston maisemissa

Jos ei Norjan puolella ollut aktiviteettejä tarpeeksi, niin saatiinhan niitä viimein täällä.

Ja ennen kuin olimme näitä portaita kipuamassa, olimme kävelleet 2,5 km Ukko-Luoston pysäköintialueelta, nousua koko ajan


saksalaisia turistejakin oli ryhmässä mukana


jännitys tiivistyy, mitä ollaan etsimässä?



ja alamme laskeutua Lampivaaran ametistikaivokseen.


Työkalut odottavat


ja eikun kaivamaan. Minä olin ovela ja laitoin miehen hommiin, kun pitihän jonkun kuvata.


Tässä he oppaan (omistajan) kanssa tuumivat, minkä värinen se ametistikivi on?


Kun aarre oli löytynyt, se pestiin puhtaaksi ja tuumailtiin muiden kanssa, kenen kivi sisälsi eniten jalokiveä


ja minun kouraan annettiin se rapakiveä sisältävä löydös.



Ja kun bisneksestä on kyse, niin pitäähän kaivannolla olla kauppakin, josta voi ostaa hiottuja korukiviä. Lampivaaran ametisti syntyi 2000 miljoonaa vuotta sitten muinaisen suurvuoriston uumenissa. Nyt tunturin laella on jalokivikaivos, jonka toiminta jatkuu siellä vielä satoja vuosia.

Ametistit kaivetaan esiin pikkuhakuilla ja lapioilla, suuria kaivinkoneita ei käytetä. Ametisteja ei myydä raaka-aineeksi, vaan kaivosyhtiö jalostaa kivet lopputuotteiksi: koruiksi ja elämyksiksi.

14 euron pääsymaksulla/hlö sai siis kaivaa noin 20 min ja  yhden kouran sisälle mahtuvan kiven sai ottaa mukaansa. Ei varmaankaan ihan huonoa bisnestä, kun päivän aikana on seitsemän, tunnin mittaista kierrosta. Mutta hauskaa meillä oli. Lapsiksihan sitä tullaan jälleen!




Hämyistä elokuun iltapuhdetta blogissani piipahtaville ja kauniit kiitokset kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille.

                                          - Beate -

8 kommenttia:

  1. AAAH miten ihana matkatarina, upeat kuvat ja kauniit maisemat.

    VastaaPoista
  2. Ihana kertomus kuvineen, kaipuu lappiin lisääntyy.

    VastaaPoista
  3. Beate, kiitos hienosta kuvakertomuksesta!
    Noita reittejä en ole koskaan kulkenut enkä tule kulkemaankaan (ne polvet).
    Ihanaa matkan jatkoa teille molemmille;)
    Auvoisaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Karun kaunista maisemaa, jossa silmä lepää. Mielenkiintoinen tapa matkustaa, kun ei lähtiessä tiedä minne matka vie, siinä on omanlaisensa vapaus. Itse olen ollut vähän toisenlainen matkustaja, haen ensiksi ruokapaikat, nähtävyydet ja majoituksen netistä. Sitten kohteet navigaattoriin ja menoksi. Reittiä ei kuitenkaan välttämättä seurata orjallisesti ja poikkeukset on sallittu, mikäli mielenkiintoista vastaan ilmestyy. Täytyypä joskus kokeilla vaan lähteä ajamaan johonkin suuntaan ja katsoa minne tie vie. :)

    VastaaPoista
  5. Lappi on kokematta vielä ja yksi syy on ne pitkät automatkat! Nyt olisi kyläpaikkakin Kittilässä...
    Komeat maisemat olisi kyllä hieno kokea. Kiitos hienosta matkatarinasta ja kuvista Beate!

    VastaaPoista
  6. Kiitos tästä matkakertomuksesta,,tämä oli niin hyva kauniit kuvat ja seloste:)

    VastaaPoista
  7. Huikeita maisemia! Lappi on aina Lappi:)

    VastaaPoista

Kiitos jokaisesta kommentista. Olen hyvin iloinen niistä ja jokainen on tärkeä niin lyhyt kuin pitkäkin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...