Hankikentillä kulkien, hei keväinen tuuli ja aurinko!!

 Luonto muovaili tämänkin taideteoksen. Jäälaiva matkalla kohti tuntemattomia seikkailuja.

Viime viikolla oli niin loistavat ulkoilukelit ja hankiaiset, jollaisia en muista olleen vuosiin. Köpöttelin vanhat kumpparit jalassa pitkin lumikantta kamera olalla ja nautin. Meillä oli etäkodissa maalausurakka meneillään mutta minä olin huoltopuolella (=ruuanlaittoa, kaupassa käyntiä, siivoilua), joten pääsin livahtamaan vaivihkaa lenkille. Isäntä hallitsee paremmin maalauksen niksit ja jaksaa muutenkin paremmin kuin minä köntys. Ei kai tässä ole selityksen makua? No sovussa homma hoidettiin. Wc ja kodinhoito-pukuhuone saivat uuden värisävyn ja tyytyväisiä olemme.

Joen yli silta johtaa...kumpi vie perille, joki vai silta, huuhtoo kyyneleet surullisilta

 "Kevyt kulkea on...Miten soi sävel ilmojen huilun, miten soi urut tuulen..."

Pelto, jota vesikanavat halkovat juovineen, ihminen nekin on muokannut joskus, ottanut järveltä maan omakseen, kuivattanut sen ja alkanut viljellä sitä. Paikalla on aikoinaan lainehtinut Hattula järvi ja Pieni ja Iso Saikaa järvet, jotka on kuivattu 1880-luvulla laskemalla vedet Nilakkaan. Alkuun alueelta on niitetty kortetta eläinten ruuaksi.

Ja täällä minä nyt vuonna 2015 tallustelen pitkin järven pohjaa.

Autiotalon ikkunaan on jäänyt joulun tähti. Touhu on pysähtynyt pihapiirissä, kaikki on kuin jäänyt kesken. Nyt talon hiljaisuus eheyttää ja rauhoittaa minun mieltäni. Kuvitelmissani sen asukkaat viettävät yhä joulua.
"Ihmisen mieli voi olla kaoottinen paikka, jonka jokainen sopukka on äänekäs kuin kovaäänisin radioasema. Huolet, työt, ärtymykset, kaikki nämä ottavat vallan siinä määrin, että tuskin tiedämme, missä olemme." (Jim Forest)

 Autokin heillä on ollut. Merkistä en saanut selvää mutta Ladalta tämä näyttää

 Sohvalla istuu nyt lumi sylissään auringon säteet

"Ilmojen halki käy lentäjän tie, ylitse maan ja veen, hopeahohtoiset siivet ne vie, päämäärään kaukaiseen..."

"Aika ajoin on hyvä aivan sananmukaisesti mennä "erämaahan": lepoon, johon mitkään arkitehtävien paineet eivät ulotu. Ja hiljaisuudessa pitäisi saada olla niin kauan, että se todella pääsee sisälle asti: että elämänilo omassa levollisessa rytmissään alkaa taas kummuta sisältäni. Että alan taas nähdä tehtäväni oikeissa suhteissaan, omien lahjojeni ja voimieni mittaisina. Että on taas helppo hyväksyä omat rajoituksetkin: sen paikan ääriviivat, johon juuri minut on kutsuttu tekemään työtä." (Anna-Maija Raittila)

 "Vanhenemisen hiljaisuudessa elää rinnakkain täyden päivän ja keskeneräisyyden tunne. Jotakin sellaista jää kesken, mitä olisi halunnut vielä jatkaa.

Vanhenemisen hiljaisuus kuvastelee peilin lailla mennyttä ja vielä odotettavissa olevaa aikaa. Rajallisuuden viiva näkyy silmien edessä yhä vahvempana.

Siihen on tyytyminen, mutta ilman kipua tuskin kukaan voi luopua siitä, mitä on saanut elämältä lahjaksi." (Niilo Rauhala)

 Hei humise kevähän tuuli nyt halki hankien maan. Jo korvani kiurun kuuli. Käyn kevättä katsomaan
(Hellaakoski)

"Kun taivas laulaa, meidän sielussamme soi
Kun taivas itkee, lohdun helmet pisaroi
Kun taivas hymyilee
meidän naurussamme kaipuun kaiku ilmoille kai soi."...
                                           - Juha Tapio: Väsyneet maan -

Jos olet syntynyt huhtikuussa,
saat nurkkaan heittää rukkaset.
Syntymäpäiväsi kunniaksi
tuon kevään ensi kukkaset.
Lumen alta reunasta pellon
poimin sinulle lumikellon.
                                         - Uppo-Nallen kuukausilorut -

                                                                   ♥ Beate ♥