Loka-marraskuun vaihde on joka vuosi raskasta aikaa elämässäni. Miehen kuolinpäivä on 31.10. ja nyt isänpäivä. Oma isäni on ollut poissa 12 vuotta ja äiti elää dementikkona hoitokodissa. Löysin koneelta pojan skannaamia vanhoja kuvia. Tiedän, mikä suru pojalle isän menetys oli ja muistoissamme hän elää ikuisesti. Pojalla oli isä, jolla oli aikaa olla läsnä, rauhallinen, perhekeskeinen, työteliäs huumorilla elämään suhtautuva. Lapselle se läsnäolo tarkoitti, että isä otti hänet jo pienestä pitäen mukaan askareisiin, miesten hommiin. Poika on perinyt isältään käden taidot remontoida ja korjata milloin mitäkin.
Kyllähän ainutta lasta hemmoteltiin mutta mielestäni ei liikaa.
Miehelläni oli karjalaiset juuret äitinsä puolelta (Salmista) ja arkkipiispa Leo on hänen ensimmäinen serkkunsa.
En nyt enempää näistä kuvista jaksa kertoa. Mennyttä aikaa mutta sitä parasta!!
Kyllähän ainutta lasta hemmoteltiin mutta mielestäni ei liikaa.
Miehelläni oli karjalaiset juuret äitinsä puolelta (Salmista) ja arkkipiispa Leo on hänen ensimmäinen serkkunsa.
En nyt enempää näistä kuvista jaksa kertoa. Mennyttä aikaa mutta sitä parasta!!
♥ Beate ♥
Upeita muistoja. Hän on elämässäsi aina läsnä
VastaaPoistaOi mitä kuvia <3 Ei tässä sanoja tarvita, kuvat kertovat nyt niin paljon enemmän...
VastaaPoistaHienoa, että poikanne on tehnyt kuvat näin: Näkyy sekä mennyt aika, että on varmistettu kuvien säilyvyys.
Harvoin otetaan näin paljon kuvia arjesta, aina vain niitä juhlahetkien kuvia. Näissä on taikaa!
Hienoja muistoja. On hyvä kun on kuvia tallella. Minunkin äiti kuoli näihin aikoihin kohta 20 v sitten Hautajaispäivä oli marraskuun näinä päivinä. Satoi räntää silloin ensimmäisiä kertoja sinä vuonna. Viime yönä tuli nekin ajat mieleen.
VastaaPoistaJaksamista sinulle!
Upeita kuvia, muistojen vuosista. Ikuinen muisto hänelle.
VastaaPoistaHalaus ja rutistus
Jaksamista!
VastaaPoistaVarmasti rakkaita muistoja kaikki! Ei näihin sanoja tarvitakkaan. ♥
VastaaPoistaMuistot ovat kanssamme aina. Voimahalaus:)
VastaaPoista