torstai 7. kesäkuuta 2018

Siivettömistä laulaa Vainio, kesäkuvia, muistoja ja runo



Junnu Vainio on epäilemättä suomalaisen laululyriikan mestari. Mielestäni lukeutuu jo kansallisrunoilijoiden kastiin.  Kotka, tuo uljas lintu taivaita tavoitteleva mutta jolleivat siivet kanna jää maahan räpiköimaan - Vainion lintumetaforaa löytyy myös Albatrossi -kappaleesta. Kotkalaiset lienevät omineet kappaleen itselleen ja olihan Vainio syntyisin Kotkasta. Haikeata ja ah niin suomalaiseen mielenmaisemaan uppoavaa ettei tätä voi liikuttumatta kuunnella.

Kesä ottaa takapakkia, kun kylmä ilmavirtaus levisi maahamme. Myrsky riepotteli pihapuita ja pensaita. Pelkäsin jo muutaman liian ison haarakoivun kaatuvan mutta vielä kestivät tuulen voiman.
Äitini pääsi viimein lepoon, kevään tuulien matkaan lähti vanha ja väsynyt jo...
muistot koskettavat kuitenkin yksitellen. Hautajaiset pidimme pienellä porukalla ja teimme veljen kanssa Power Point -ohjelmalla muistotilaisuuteen kuvaesityksen äidin elämänkaaresta 1-90 vuotta. Kuvista nousi mieliin onnellisia ja humoristisia muistoja mm.miten kesäretkelle lähdettiin ikivanhalla Popedalla ja yövyttiin teltassa muurahaisten ja pistiäisten seassa. Veli oli silloin vaippaikäinen ja mummo aina keinot keksi lapsen pyllyn pesemiseen - suonsilmäkkeestä vain kylmää vettä ja matka jatkui. Hautajaisista jää usein ikävä jälkimaku, kun harvoin tapaavat sukulaiset pönöttävät istua jäykkinä ja tuppisuina. Nyt jäi lämmin muisto, koska emme edes halunneet kutsua etäistä sukua ja äidin ystäväpiiri oli jo ehtinyt kutistua. Pappi oli nainen ja mukana oli myös naispappisharjoittelija. Ylläolevan kuvan kuvasin jäiden lähtiessä, reunassa on kuin elämänpuu.
Alla olevat kuvat otettu hellejakson aikana 27.5.






Puut kantavat valoa

Puut kantavat valoa,
mutta hiljaisuus kevyt lintu
liitää vesiä pitkin.
Puut kantavat valoa,
mutta harmaa siipi jo viistää vettä ja taivasta
hiljaisuus, kevyt lintu,
asettuu puihin ja sytyttää pesänsä,
tulena valo nousee taivasta kohti
eikä kukaan voi kantaa sydäntänsä kevyesti
koska kauneus on rakastamista

koska kauneus on tuskallista
niin kuin linnun ainoa laulu

-Kirsi Kunnas-


Kiitos Aikku, sylvi, Sesse, Mirjam-Matilda, enkulin käsityöt, Marjatta Mentula, Sussi, Ansu/Tuuliannikantuvassa, Päden paja, Tanja, Mari Kytöharju ja Irja kommenteistanne edelliseen postaukseen ♥☺

5 kommenttia:

  1. Osanottoni. Sinäkin olet löytänyt lohtua suruusi Maaria Leinosen kauniista runosta. Isäni hautajaisissa luettiin Maaria Leinosen "Tiet on kuljettu"

    VastaaPoista
  2. Otan osaa suruusi.
    Kauniit muistot niin jaksaa eteenpäin.
    Ihanat maisemakuvat.
    Hyvää viikonloppua

    VastaaPoista
  3. Osanottoni!♡
    Kauniisti kirjoitit asiasta.Tuo runo meni suoraan tunteisiin.

    VastaaPoista
  4. Lämmin osanotto minultakin! Samana päivänä äitini olisi täyttänyt 100 v.
    Monista runoista ja radiosta kuuluvista lauluista joskus ihan yllättäenkin löytyy jotain lohtua vaikeisiin hetkiin.

    VastaaPoista
  5. Osanottoni myös.
    ja niin kauniin postauksen olitkin tehnyt.
    Kuitenkin toivottelen sulle sinne hyvää Juhannuksen aikaa, elämä jatkuu...


    VastaaPoista

Kiitos jokaisesta kommentista. Olen hyvin iloinen niistä ja jokainen on tärkeä niin lyhyt kuin pitkäkin. Jos et ole bloggerissa, voit kommentoida myös anonyyminä, kun valitset sen kommentointi palkista.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...