maanantai 23. marraskuuta 2020

Tummuvat varjot kammiossain, kun hämärtää...

Marraskuussa valo yhä vähenee, puut ovat mustia rankoja, ruoho vielä vihertää mutta väri on jo ruskeanvihreää. Hämärä tihenee taloni ympärillä ja pian se muuttuu mustaksi yöksi. Kotitien kynttilät palavat pimeydessä ja uskon niiden näkyvän avaruuteen, hassu kun olen. Viiltävän hetken olen yhtä avaruuden kanssa, kun joskus se ottaa minut kuitenkin. Miksi siis pelkäisin! Kun olen levollinen, etäisinkään pimeys ei pelota!
"...Tunsitko: voimasi lähti.
Tiesitkö: vavahdin.
Niikuin lentotähti
syöksyvä aaltoihin

upposi olkapäähän
kätesi kosketus.
Jäihän sinulle, jäähän
siitä aavistus?..."
- Eila Kivikk'aho: Oksan lailla -



Puhe hiljenee,
hengitys, tuuli kietoo syleilyyn.
Maa luovuttaa kiihkon
ja raukenee iltaan
josta lankeaa pitkä varjo.
Pimeä viipyy kauan iholla,
kirjoittaa sanat
jotka aamu näkee lukea:

Kaipaatko vielä tulevaa
uusia päiviä sinä
joka et muutosta
todella jaksaisi?
Sinun aikasi on mennyt.
Tulee Nuoruus, rakentaa maailman,
Nuoruus, muuttaa kaiken,
juuri sen
mitä itse ei vielä
ole kokenut.
                              - Hannu Mäkelä: Illan varjo (1979) -


Näen kaukaisissa valokuvissa syksyn,
ja nyt on syksy yhtä viileä, yhtä hiljainen.
Ajat kerrostuvat merikasvin viettelevään keinuntaan,
näen veden läpi aina ikuiseen pimeyteen asti.
....
                     - Olli Sinivaara: Valonhetki (2009) -


16 kommenttia:

  1. Näissä kuvissa on tunnelma vahvasti mukana. Ikkunasi ääreen tulee usein istuttua katsomaan, miltä pihalla näyttää taas tänään. Kenties kuljet lehtien peittämää tietä aurinkoon. Kuvissa näkee hyvin syksy viileyden ja hiljaisuuden, kun Sinivaarakin runoilee Valitsemillasi runoilla on sanottavaa, varsinkin Kivikk`ahon runolla kokonaisuudessaan. Mäkelän Illan varjo runosta lainaan- "pimeä viipyy kauan iholla". Sen se tekee. Minä pidän pimeän viipymisestä ihollani, rakastan kaamosta.
    Alangon laulun kuuntelin uskoakseni eka kertaa. Heti jäi mieleen- kunpa voisin tatuoida taivaan iholleni. Hienosti laulettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aimarii että aistit tunnelman. Olen aina lukenut runoja. Koulussa voitin kerran runonlausuntakilpailussa 2. palkinnon. Runo oli P.Mustapään Sammakon virsi sateen aikana. Olen ollut kymmenvuotias silloin ja pitkä runo piti opetella ulkoa.

      Poista
  2. Ihanaa rauhaa ja pakkasen odotusta näissä kuvissasi. Marraskuussa kaikki jotenkin pysähtyy ja kaikkialla on kauniin paljasta ja valo on kaunista. Upea puhutteleva myös tuo runo. Mukavaa viikkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos enkuli. Tänään meillä Savossa on jo muutama sentti lunta.

      Poista
  3. Joskus saa toisen ihmisen tunnelatauksen langan päästä hyvin kiinni.
    Tänään kun luin näitä kauniita runoja,sanat tipahtelivat suoraan oman sisimpäni tarpeeseen.Ja kuvasi ovat kuin jatkumoa tunnelmalle.
    Tuonne pitkien varjojen ja menneen kesän lehtien hiekkatielle lähtisin tästä mieluusti heti kävelylle,niin kaunis näkymä,joka on jotenkin niin tuttu.
    Viimeinen kuvakin kuin suuresta sydämestä.
    Kiitos kauniista postauksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mirjam-Matilda. Herkkyyttä minusta löytyy vaikka muille jakaa. Vanhemmiten olen kääntänyt sen voitokseni.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos Between. Omia runoja ei kehtaa täällä julkaista, ehkä joskus rohkaisen mieleni.

      Poista
  5. Olen yrittänyt etsiä voimaa luonnosta tämän vaikean vuoden aikana. On ollut tämä kaikkia koskettava asia, mutta myös niin moni vaikeus omassa lähipiirissä. Kaikki vaan kasaantuu ja etsin voimaa nousta ylös. Kiitos kauniista kuvista ja ajatuksista!
    Kaikkea hyvää sinulle ja valonpilkahduksia arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oman lähipiirin vaikeudet ovat niitä, jotka eniten kuormittavat. Toivon sinulle vahvuutta nousta kohti valoa. Minäkin kirjoitin joulukuun puolelle toivosta. Ystävien kanssa puhutaan puhelimessa ja se auttaa monesti. Kiitos Majan Molla kommentista ja anteeksi, että vastaan taas jälkeenpäin.

      Poista
  6. Kauniit kuvat. Ja niin tunnelmiin sopivat runot olit valinnut.


    Marraskuun matala valo.
    Maata vasten painunut.
    Iloton ja vähäinen,
    kuin piiloon mennyt pelkuri.

    Marraskuun kapea valo, ohut.
    Mahtuu oksien välistä,
    osuu silmään ja mieleen.

    Ihan hyvin voi pitää marraskuusta, vaikka kaikki muut sanovat inhoavansa.


    VastaaPoista
  7. Kiitos Beate56!🧡😊
    Lämmin halaus 🤗
    Valoisaa sydänlämpöistä marraskuuta ja alkavaa joulun odotusta!🤍🧡❄🎅..Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa kommentista ja halista. Joulua kohti menemme ja aina jotakin pientä pitää keksiä, vaikka kuinka sanoo ettei niitä lahjoja hankita. Tänään lähti jo eka villasukkapaketti matkaan :). Ystävien kesken lahjan voi antaa hyvinkin ennen joulua.

      Poista
  8. Kiitos marja-terttu. Joulukuu 1. päivä tänään ja vielä laskeudutaan pimeään. Mukava, kun hieman lunta satoi tänään.

    VastaaPoista

Kiitos jokaisesta kommentista. Olen hyvin iloinen niistä ja jokainen on tärkeä niin lyhyt kuin pitkäkin. Jos et ole bloggerissa, voit kommentoida myös anonyyminä, kun valitset sen kommentointi palkista.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...