Lauantaipäivän 4.7. retkipyrähdys

Nokisenkosken lammasaitauksessa oli kolme lammasta. Tämä oli utelias ja komein väritys, pää aivan musta

"Sä oot silkkii mun sylissäni
Niin kuin lämmin vesi, joka lainehtii
Yhdestä puusta meidät veistettiin
Päästä varpaisiin
Sä oot silkkii mun sylissäni
Niin kuin lämmin vesi, joka läikehtii
Sama virtaus, taivas ja maa
Toisensa kohtaa" -Jukka Poika-

Sinivioletti kukkapelto ennen Hankasalmea lainehti lähes silmänkantamattomiin. Vaan mikä on tämä kukka? Harmi, en ottanut lähikuvaa. Onko hiirenvirna ja kasvatetaanko sitä rehukasvina? En ole maatalouden asiantuntija.

Minttulin kuvailuja blogista löysin Mehtiökosken ja mekin ajelimme tietä mutta ilmeisesti eksyimme jossakin vaiheessa, kun emme löytäneet kaunista erämaajokea. Valtava kivilohkare oli tien varrella

ja se oli haljennut aikojen saatossa

kallion pintamuodostumaa tutkimme ja en osaa sanoa, miksi se on kulunut valkoisen rosoiseksi

Tiina tuvalla joimme mekin päiväkahvit tai jo toiset, kun ekat ryyppäsimme Nokisenkosken kioskilla. En ollut ennen käynyt ja tosi kauniille paikalle on yritys rakennettu.

Minulla oli kartta mukana ja navigaattoriin osoite niin löytyi Pienmäen talomuseo Hankasalmella. Muita vierailijoita ei ollut ja kesäoppaana työskentelevä opiskelijaneitokainen kulki meidän kanssa ja asiantuntemuksella kertoi talon vaiheista. Eipä ollut vieraskirjassa monta päiväkävijää mikä on harmi, sillä paikka on kesäisin idyllinen ja rentouttava kohde pysähtyä.
Pihapiiriin saavuttaessa ovat ensimmäisinä kaksi vilja-aittaa ja savusauna

Museon pihapiirin jyhkeä lehtikuusi ja juurella kasvoi koiranheisi. Taustalla iso vanha tammi.

Pienmäen talo ja pihapiiri on keskisuomalaiseen tapaan mäelle rakennettu tila. Taloon kuuluu noin 20 hirsirakennusta, asuinrakennuksen lisäksi karjasuojia, talli, aittoja, sauna, riihi, paja, keittokota ja kaksi kaivoa.

Tuvan tunnelmaa. Uuni on jouduttu purkamaan huonokuntoisuuden vuoksi ja kuulemma uusi on rakenteilla

Punaiset pelargoniat ikkunoilla henkivät mennyttä aikaa

ja neitokaisen kamarissa vieraalle tarjoittiin kahvit.  Oppaan puheista jäi mieleeni, että tilaa alkoi isännöidä v. 1867 Matti Laitinen ja perhe oli edistyksellinen ja herraskainen mutta surullinen oli perheen kohtalo.
"Matti Laitinen muutti Pienmäkeen yhdessä itseään neljätoista vuotta nuoremman vaimonsa, Makkolan naapurissa sijainneen Halmeniemen talon tyttären, Henriikka Makkosen (1841–1880) kanssa. Tila oli elinvoimainen, ja perheeseen syntyi muutaman vuoden välein kuusi lasta, kolme poikaa ja kolme tytärtä. Perheen äiti kuoli Pienmäen saunassa nuorimman tyttären synnytykseen vuonna 1880 ja tytär menehtyi kuukauden vanhana. Viisi lasta jäivät täysin orvoiksi, kun perheen isä, Matti Laitinen kuoli vuonna 1881. Perheen esikoisesta, Albertista tuli Pienmäen isäntä 30-vuotiaana vuonna 1897. Hän lunasti loputkin sisarosuudet perikunnalta vuonna 1905. Nuoremmat sisarukset jäivät kuitenkin naimattomina asumaan taloon.

Pienmäen päärakennuksen vanhempi tupa rakennettiin vuonna 1849. Jo vuonna 1852 taloa jatkettiin: keskelle rakennusta tehtiin läpikuljettava porstua ja karjapihan puoleiseen päätyyn toistupa, peräkamari sekä miespihan
puolelle, myöhemmin isännän kamariksi kutsuttu huone. Sisälle mentiin himmelin eli kuistin kautta. Ulko-ovena oli erikoinen, kaksiosainen veräysovi."

peräkammarin seinät maalattu jälkeenpäin vanhasta kuviotapetista löytyneellä värisävyllä

isännän kammari

sahdin teossa tarvittavia esineitä

aivan ihastuttava polku, humalat kasvavat aidan raoissa

tuohikattoinen aitta

jokin tuholainen ilmeisesti kutoo hopeanhohtoisia verkkoja lehtien ympärille

paluumatkalla kuvasin ruusuja vanhan ladon seinustalla

                                                 - Beate -

Kukkia ja rentoo mualaisfestivaalitunnelmoo!!

Täysin valkoinen lajike. Kertokaa kukka-asiantuntijat, jos tiedätte näille tarkemmat lajinimikkeet. Lisää akileijoja alla olevissa kuvissa.

 Vaaleanpunainen akileija, joka on kasvanut ikiajat navetan seinustalla. Koira on kuopinut penkkiä ja lumipenkat peittävät sen talvella mutta kesällä se on aina yhtä kauniissa kukassa.

 Sadetta, sitä on saatu tänä kesänä jo liikaakin. Kuvassa taivas on paksussa pilvessä.

Halavatun Papat vauhdissa Muikkareilla viime lauantaina. Pojat soittavat rokahtavaa huumorimusaa ja ainakin meikäläiseen se upposi ja jalka vipatti. Solisti Pete Kauppisella on savonmurteen- ja vitsinviännöntaeto hallussa ja meillä veti hetj suut muikeelle ja iäneen höristiin naurahella. Pitänee maenita, että poijat ovat sieltä minun syntymäkaapunnista Iisalmesta.

Poikien pukkeutumistyyli on vertoosa vaella. Keltanen SIKA-hattu ja karvareuhka yhistettynä rööhelöpuseroon ja kaularusettiin ja puvuttiin on viimestä muotia 70-luvulta. Peten imagoon on aina kuulunut karvareuhka ja mopolasit.

Muikkuateria pahvilaataselta kuuluu asiaan. Hyvvee olj'

 Tässä vielä poikien jammailua. Tyylikäs asukokonaisuus on myös oikella soittavalla kaverilla :D, vilsa ja raidalliset diakonaalihousut ja värisävyihin sointuva pikkutakki. Ja suippokärkiset kengät laulajalla ja levveelahkeiset housut.

 Tämä autokaunotar hivelee silmää. Ihme ja kumma, että päivällä ei satanut, vaikka mustia pilvenmöhkylöitä kierteli taivaalla. Iltaesiintyjänä oli Lauri Tähkä mutta ei me 'vanhukset' kehdattu uudelleen lähteä.

 Joutsenpariskunta uiskenteli lähellä katiskaamme, jossa olikin iso hauki ja ahvenia

isäntä fileroi hauen ja otti myös nahkan pois. Paistoi kalat ja sekaan kolmen sipulin ruokakermaa ja sitruunapippuria.

Lisää akileijoja ja unikoita.

Eikun täätisen hyvvee heinäkuun alukua kaekille blogikavereille, ystäville ja kylänmiehille- ja naesille. Naatitaan kesästä satteista huolimatta. Piristettään ihteemmö pikku pyrähyksillä johonniin. Tärkeintä on ettei koko kessee mökissään möllötä, sitä kerkii tehä talevellahhiin.
Mitenkään googlen translaetori kiäntää suattaa jiähä kiäntämättä. :D
Niin ja kiitän tuas korreesti teijän kommenteista.
Savon murre ei oikeastaan ole kieli, vaan tapa tuhota sivistynyt keskustelu.
                                                          - Beate -

Juhannusviikon kuvia ja melankoliaa...

Luonnon oma taideteos.
Myrskypuhurin armoille joutui rantapuu
Kestävätkö juuret vai ottavatko aallot
hellään syleilyyn?
Tuutulaulua laineet laulaa.

Sulaa - Susanna Hotari (Ympäristötaidetta rantapolulla 2015)

 Mielensäpahoittaja - Ilmi Kulonummi

 Nousukas - Leena Savolainen

 Puun henget - Leena Tikkanen, Liisa Katainen

Kalatiiran poikanen lähtee soutajia pakoo, pieni se vielä on
mutta ui vikkelästi ja emo huutelee meille, että jo menisimme
häiritsemästä

Pesässä oli yksi kuoriutumaton muna

 Selkälokki kala-aterialla

 Yksinäinen telkkäemo rantakaislikossa

Jäniksen poikanen ikkunan läpi kuvattu. Pikkuinen se oli, kun pihalaatan koko on 30x30 cm.

 Mökki oli punainen ja portti kutsuvasti auki

Hautausmaallakin piipahdin, en voinut olla ottamatta kuvaa tästä haudasta.
Kielot olivat isäni mielikukkia ja hän sai ne minulta hautajaisissa 7.6.2003.

Vanha kuva omankodin pihassa kannonnostossa syksyllä 2005. Vuoden päästä mies lähti taivaan pihoille. Näin keskikesän juhlan aikaan muistelen häntä ja kiitän yhteisistä vuosista.
                                              "Suutele minulle siivet, en minä lennä pois,

 minä vain levitän ne suojaksi sinun yllesi,

 veitseksi kuoleman kurkulle.

Jos lähdenkin, en minä kauan viivy,

pian minä luoksesi palaan,

 sirpin sinä minulta saat jolla niittää,

vasaran jolla rakentaa,  ja ruukkuusi siemeniä ja multaa.

Ja jos en palaisikaan, kanssani olisit,

maailman halki,

siipieni alla kuin kevättuuli. "

 

-Tommy Taberman-   

Juhannusmusiikkina Johannes Brahmsia.

Hyvää Juhannusta kaikille blogiystäville!

                           - Beate -

Ilmamassojen taistelua, leivontaa ym.

 Kesäkuun 7. päivä ja lämpöä aamusta vain +12 C. Kylmä ilmavirtaus pysyttelee Suomen yllä ja lämmin ilmamassa on idässä Venäjällä. "Suomi sijaitsee kahden merkittävän ilmastotekijän välissä: lännessä on Atlantin valtameri ja idässä suuri Venäjän manner. Suomen ilmastossa ja kesäsäässäkin on piirteitä molemmista, ja kuluneena alkukesänä olemme kuuluneet selvemmin läntiseen, merelliseen ilmastotyyppiin, jolle on ominaista epävakainen, nopeasti vaihteleva ja kesäisin tavanomaista viileämpi sää. Mantereinen ja helteinen säätyyppi on puolestaan jäänyt toistaiseksi Venäjälle ja Suomen eteläpuolelle." (blogi Foreca.fi)

Mustikka on kukalla. Lemmikit on kuvattu ehkä viime keväänä. Keikausraparperipiirakka on helppotekoinen ja isäntä asetteli raparperit ja ananaspalat pellille niin sievästi :). Eikun uuniin ja osa pakkaseen vierasvaraksi.

 Koneelta löytyi vanhoja kukkakuvia. Kevättähtimö on harvinainen näillä korkeuksilla ja kasvi on ilmeisesti siirtoistutettu pihaan, josta se oli levinnyt metsään. Kurjenpolvi aloittaa vasta kukintaansa ja lakan kukkakin on viime kesältä.

Yläkuvassa olen Kolilla v. 2011 ja tuomikuva on samana vuonna otettu. Poppanaliina on farmi-Tuulikin kutoma. Liina oli just passeli meidän pirtinpöydälle.

Raparperia ja mansikkaa - piirakassa ja sopassa, nam!

Puusavotta jatkuu edelleen. Pihassa on jo metrejä pitkä ja korkea kasa ja metsässä lisää. Sateet ovat pehmittäneet vanhan pellonpohjan ja puiden ajamisessa on ollut välillä ongelmia. Kärriin on vaidettu uudet renkaat tai eivät nekään ole uudet, vaan vanhat maasturin renkaat. Puuklapien päällä matkustaa Karhu ja vaikka kukaan ei usko selitystä niin tölkki löytyi tien varresta. Meillä on pakkomielle noukkia tyhjät tölkit pientareilta jopa joskus pysäytetään auto ja haetaan rahanarvoinen 'roska' luontoa pilaamasta.

 Haapajötiköitä - ei riittänyt minun kädet suurimman ympäri.

 Ketunleipä kukalla

Tämänpäiväistä ei niin mukavaa hommaa, voikukkien nyhtämistä tontilta. Koko päivän ollut myrskytuulta. Roskat ja hiekka lentävät ilmassa, ei ainakaan tullut hiki.

Kiitos teille iki-ihanat ihmiset kommenteista.

TUTTUJEN LINTUJEN HISTORIASTA

Kävyt ovat vielä vaaleat ja silkkipintaiset
kuin nuoren lehmän nupulla olevat sarvet,

kuukauden kuluttua ne ovat valmiit ja putoavat,
tuulen ja mullan kanssa on tehty salainen sopimus,

keväällä vihreät kynttilät nousevat maasta, ne ovat
                                                                      puiden lapsia
ja juoksevat pohjoiseen ja etelään, äkkiä kaikki on vihreätä,

taikuri kutoo mattoa, sininen ja punainen vaihtuvat,
mutta vihreä kasvaa jymisten kuin suuri vihreä virta,

sateet kulkevat yli, keväät tulevat ja menevät,
taloani ei ole, tässä humisee outo metsä,

linnut pesivät varjossa, pöllöt lepattavat,
bubo, bubo, äkkiä heräävät kaikki äänet:

on kevät, on aamu, valo syttyy puihin,
tuuli kohottaa hämärän alushametta, sieltä pyrähtävät linnut,

turdus musicus nostaa siipensä, punaruskeat kainalot loistavat,
metsäkyyhky virittää käheän huilunsa, hu-huu-hoo-ho-hoo,

uunilinnun yksitoikkoinen säe apeutuu loppua kohti,
orfeuskerttu yltyy, kultarinta koristaa säkeensä (dideroid),

piäh, tjää, täh: närhi avaa pyrstönsä kuin kirjan,
närhen kirjassa on metsän kirjoitus,

joka nukkuu nyt kävyssä, siinä on metsän aakkoset,
puiden lämmin humina, linnut ja lajien sanat.

                                     - Eeva-Liisa Manner: Niin vaihtuvat vuodenajat, 1964-