Kukkia ja rentoo mualaisfestivaalitunnelmoo!!

Täysin valkoinen lajike. Kertokaa kukka-asiantuntijat, jos tiedätte näille tarkemmat lajinimikkeet. Lisää akileijoja alla olevissa kuvissa.

 Vaaleanpunainen akileija, joka on kasvanut ikiajat navetan seinustalla. Koira on kuopinut penkkiä ja lumipenkat peittävät sen talvella mutta kesällä se on aina yhtä kauniissa kukassa.

 Sadetta, sitä on saatu tänä kesänä jo liikaakin. Kuvassa taivas on paksussa pilvessä.

Halavatun Papat vauhdissa Muikkareilla viime lauantaina. Pojat soittavat rokahtavaa huumorimusaa ja ainakin meikäläiseen se upposi ja jalka vipatti. Solisti Pete Kauppisella on savonmurteen- ja vitsinviännöntaeto hallussa ja meillä veti hetj suut muikeelle ja iäneen höristiin naurahella. Pitänee maenita, että poijat ovat sieltä minun syntymäkaapunnista Iisalmesta.

Poikien pukkeutumistyyli on vertoosa vaella. Keltanen SIKA-hattu ja karvareuhka yhistettynä rööhelöpuseroon ja kaularusettiin ja puvuttiin on viimestä muotia 70-luvulta. Peten imagoon on aina kuulunut karvareuhka ja mopolasit.

Muikkuateria pahvilaataselta kuuluu asiaan. Hyvvee olj'

 Tässä vielä poikien jammailua. Tyylikäs asukokonaisuus on myös oikella soittavalla kaverilla :D, vilsa ja raidalliset diakonaalihousut ja värisävyihin sointuva pikkutakki. Ja suippokärkiset kengät laulajalla ja levveelahkeiset housut.

 Tämä autokaunotar hivelee silmää. Ihme ja kumma, että päivällä ei satanut, vaikka mustia pilvenmöhkylöitä kierteli taivaalla. Iltaesiintyjänä oli Lauri Tähkä mutta ei me 'vanhukset' kehdattu uudelleen lähteä.

 Joutsenpariskunta uiskenteli lähellä katiskaamme, jossa olikin iso hauki ja ahvenia

isäntä fileroi hauen ja otti myös nahkan pois. Paistoi kalat ja sekaan kolmen sipulin ruokakermaa ja sitruunapippuria.

Lisää akileijoja ja unikoita.

Eikun täätisen hyvvee heinäkuun alukua kaekille blogikavereille, ystäville ja kylänmiehille- ja naesille. Naatitaan kesästä satteista huolimatta. Piristettään ihteemmö pikku pyrähyksillä johonniin. Tärkeintä on ettei koko kessee mökissään möllötä, sitä kerkii tehä talevellahhiin.
Mitenkään googlen translaetori kiäntää suattaa jiähä kiäntämättä. :D
Niin ja kiitän tuas korreesti teijän kommenteista.
Savon murre ei oikeastaan ole kieli, vaan tapa tuhota sivistynyt keskustelu.
                                                          - Beate -

Juhannusviikon kuvia ja melankoliaa...

Luonnon oma taideteos.
Myrskypuhurin armoille joutui rantapuu
Kestävätkö juuret vai ottavatko aallot
hellään syleilyyn?
Tuutulaulua laineet laulaa.

Sulaa - Susanna Hotari (Ympäristötaidetta rantapolulla 2015)

 Mielensäpahoittaja - Ilmi Kulonummi

 Nousukas - Leena Savolainen

 Puun henget - Leena Tikkanen, Liisa Katainen

Kalatiiran poikanen lähtee soutajia pakoo, pieni se vielä on
mutta ui vikkelästi ja emo huutelee meille, että jo menisimme
häiritsemästä

Pesässä oli yksi kuoriutumaton muna

 Selkälokki kala-aterialla

 Yksinäinen telkkäemo rantakaislikossa

Jäniksen poikanen ikkunan läpi kuvattu. Pikkuinen se oli, kun pihalaatan koko on 30x30 cm.

 Mökki oli punainen ja portti kutsuvasti auki

Hautausmaallakin piipahdin, en voinut olla ottamatta kuvaa tästä haudasta.
Kielot olivat isäni mielikukkia ja hän sai ne minulta hautajaisissa 7.6.2003.

Vanha kuva omankodin pihassa kannonnostossa syksyllä 2005. Vuoden päästä mies lähti taivaan pihoille. Näin keskikesän juhlan aikaan muistelen häntä ja kiitän yhteisistä vuosista.
                                              "Suutele minulle siivet, en minä lennä pois,

 minä vain levitän ne suojaksi sinun yllesi,

 veitseksi kuoleman kurkulle.

Jos lähdenkin, en minä kauan viivy,

pian minä luoksesi palaan,

 sirpin sinä minulta saat jolla niittää,

vasaran jolla rakentaa,  ja ruukkuusi siemeniä ja multaa.

Ja jos en palaisikaan, kanssani olisit,

maailman halki,

siipieni alla kuin kevättuuli. "

 

-Tommy Taberman-   

Juhannusmusiikkina Johannes Brahmsia.

Hyvää Juhannusta kaikille blogiystäville!

                           - Beate -

Ilmamassojen taistelua, leivontaa ym.

 Kesäkuun 7. päivä ja lämpöä aamusta vain +12 C. Kylmä ilmavirtaus pysyttelee Suomen yllä ja lämmin ilmamassa on idässä Venäjällä. "Suomi sijaitsee kahden merkittävän ilmastotekijän välissä: lännessä on Atlantin valtameri ja idässä suuri Venäjän manner. Suomen ilmastossa ja kesäsäässäkin on piirteitä molemmista, ja kuluneena alkukesänä olemme kuuluneet selvemmin läntiseen, merelliseen ilmastotyyppiin, jolle on ominaista epävakainen, nopeasti vaihteleva ja kesäisin tavanomaista viileämpi sää. Mantereinen ja helteinen säätyyppi on puolestaan jäänyt toistaiseksi Venäjälle ja Suomen eteläpuolelle." (blogi Foreca.fi)

Mustikka on kukalla. Lemmikit on kuvattu ehkä viime keväänä. Keikausraparperipiirakka on helppotekoinen ja isäntä asetteli raparperit ja ananaspalat pellille niin sievästi :). Eikun uuniin ja osa pakkaseen vierasvaraksi.

 Koneelta löytyi vanhoja kukkakuvia. Kevättähtimö on harvinainen näillä korkeuksilla ja kasvi on ilmeisesti siirtoistutettu pihaan, josta se oli levinnyt metsään. Kurjenpolvi aloittaa vasta kukintaansa ja lakan kukkakin on viime kesältä.

Yläkuvassa olen Kolilla v. 2011 ja tuomikuva on samana vuonna otettu. Poppanaliina on farmi-Tuulikin kutoma. Liina oli just passeli meidän pirtinpöydälle.

Raparperia ja mansikkaa - piirakassa ja sopassa, nam!

Puusavotta jatkuu edelleen. Pihassa on jo metrejä pitkä ja korkea kasa ja metsässä lisää. Sateet ovat pehmittäneet vanhan pellonpohjan ja puiden ajamisessa on ollut välillä ongelmia. Kärriin on vaidettu uudet renkaat tai eivät nekään ole uudet, vaan vanhat maasturin renkaat. Puuklapien päällä matkustaa Karhu ja vaikka kukaan ei usko selitystä niin tölkki löytyi tien varresta. Meillä on pakkomielle noukkia tyhjät tölkit pientareilta jopa joskus pysäytetään auto ja haetaan rahanarvoinen 'roska' luontoa pilaamasta.

 Haapajötiköitä - ei riittänyt minun kädet suurimman ympäri.

 Ketunleipä kukalla

Tämänpäiväistä ei niin mukavaa hommaa, voikukkien nyhtämistä tontilta. Koko päivän ollut myrskytuulta. Roskat ja hiekka lentävät ilmassa, ei ainakaan tullut hiki.

Kiitos teille iki-ihanat ihmiset kommenteista.

TUTTUJEN LINTUJEN HISTORIASTA

Kävyt ovat vielä vaaleat ja silkkipintaiset
kuin nuoren lehmän nupulla olevat sarvet,

kuukauden kuluttua ne ovat valmiit ja putoavat,
tuulen ja mullan kanssa on tehty salainen sopimus,

keväällä vihreät kynttilät nousevat maasta, ne ovat
                                                                      puiden lapsia
ja juoksevat pohjoiseen ja etelään, äkkiä kaikki on vihreätä,

taikuri kutoo mattoa, sininen ja punainen vaihtuvat,
mutta vihreä kasvaa jymisten kuin suuri vihreä virta,

sateet kulkevat yli, keväät tulevat ja menevät,
taloani ei ole, tässä humisee outo metsä,

linnut pesivät varjossa, pöllöt lepattavat,
bubo, bubo, äkkiä heräävät kaikki äänet:

on kevät, on aamu, valo syttyy puihin,
tuuli kohottaa hämärän alushametta, sieltä pyrähtävät linnut,

turdus musicus nostaa siipensä, punaruskeat kainalot loistavat,
metsäkyyhky virittää käheän huilunsa, hu-huu-hoo-ho-hoo,

uunilinnun yksitoikkoinen säe apeutuu loppua kohti,
orfeuskerttu yltyy, kultarinta koristaa säkeensä (dideroid),

piäh, tjää, täh: närhi avaa pyrstönsä kuin kirjan,
närhen kirjassa on metsän kirjoitus,

joka nukkuu nyt kävyssä, siinä on metsän aakkoset,
puiden lämmin humina, linnut ja lajien sanat.

                                     - Eeva-Liisa Manner: Niin vaihtuvat vuodenajat, 1964-

 

Keväänkohinaa, puron solinaa, virran viemää

Pajunkissa pensaikossa

herää unestaan.

Tuntee säteen lämmittävän

pörröturkissaan.

Nostaa päänsä ihmettelee

kevään solinaa.

Kuinka puro leikitellen

jatkaa kulkuaan...

 Äitienpäivänä lenkkeilimme näissä maisemissa. Aurinko paistoi niin lämpimästi, toisin kuin tänään. Kevät etenee oikullisesti Savossa ja sadepäiviä on ollut runsaasti.

Kävin lähiseudun vanhalla turvesuolla bongailemassa joutsenia mutta eipä näkynyt. Näin kuitenkin teeren lehahtavan lentoon läheisestä pajukosta ja ojassa uiskenteli sorsa tai useita mutta valitettavasti nekin pelästyivät, kun tallustelin ojan vartta. Turpeen nosto suolta on jo lopetettu.

Märät pellot ja kylmä sää hidastavat maanviljelijöiden kevättöitä.

Mustanvirran silta Maaningalla

Kun ajelee Siilinjärveltä Viitasaaren suuntaan, niin Maaningan jälkeen tulee Viannankoski. Olen aikaisemmin ottanut kuvia koskesta vain isolta tieltä ja vanha kulttuurimaisema on jäänyt varjoon.  Kosken nimi, Vianta, on Saamen kieltä ja tarkoittaa koskirysää. Harmaat hirret huokuvat mennyttä aikaa, vesi kuohuu koskessa, niinkuin se on tehnyt varmaan jo tuhansia vuosia. Ihmisiä on mennyt kosken ohitse monenlaisia, jokainen on nähnyt sen omalla tavallaan - kalapaikkana, esteenä matkanteolle, vaurauden tuojana, kukapa mitenkin, mutta varmaa on, että se on koonnut ihmisiä äärelleen vuosisatoja. Meidätkin se houkutteli kuohuillaan pysähtymään.

Viannankosken padon kautta säännöstellään veden juoksutusta mm. Onkiveteen

 Murheesi suista, ilmasta puista,
soi riemuvirsi, tuoksuu jo maa.
Myös virta vielä tanssiipi tiellä,
päin merta mennen noin vaahtoaa.
Myös rintaraukka riemusta lyö
jäi kauas taakse talvemme yö.
Murheesi suista, ilmasta puista,
soi riemuvirsi tuoksuu jo maa.

Rannalla noussut vesi huuhtelee rantakoivikoita

Savusaunassa on peseydytty, parannettu tauteja kuppaamalla ja pyöräytetty lapsia maailmaan.

Korkeakoskellakin piipahdimme mutta siitä ei tällä kertaa enempää. Kova oli kosken jylinä ja huomasin, miten nuori polvi on löytänyt paikan. Perheitä oli lapsineen ja koirineen, vaikka oli perjantai-iltapäivä.

Pihapiirin romutaidetta 

Kiitokset Villiviinille ihanasta arvontapalkinnosta. Pakettia avatessa aloimme kuunneella, että mistä ihmeestä kuuluu linnun piipitys. Pieni Titityy oli matkannut meitä ilahduttamaan :). Kiitos lapasista (ihan olivat sopivat), yrittisakseista ja muistikirjasta. Aulin oma kirja on kiinnostavaa suku- ja henkilöhistoriaa. Tarinan kertoja on Kristiina Juhontytär Eskelin, Aulin isoisän isoäiti.  Luen kirjan jahka näiltä kevättouhuilta ennätän.

1. Terve päivä Pohjolahan,
Terve Suomehen suvinen aika!
Terve lepikot lehtimään,
Kullan käköset helkkymään,
Terve lämpimät lounatuulet,
Lemmentuulet tuoksumaan,
Veet sinertämähän,
Maat vihertämähän,
Taivahan auteret tanhuamaan!
Paistaos armahin aurinko!
                                   - Eino Leino -

-Ken olet sa, outo ja hiljainen,

joka istut mun yössäni valvoen?

– Olen Elämän Onni ma nimeltäin.

Tulen kerran ma luokse jokaisen näin.

– Olen usein ma unessa nähnyt sun.

Miten löysit sa korvesta tupani mun?

– Tulin murheen polkuja seuraten –

ne päättyivät ovesi etehen.

– Oi Onni, mun rintani kodikses tee!

Sinun vierelläs yöni valkenee.

– Oi Lapsi, ma kotia tunne en.

Olen omasi muistaen, toivoen.

-V.A. Koskenniemi-

Almost evening: Print by Paul Youngman

 

                                             ♥ Beate ♥

Kevätpuuhia ja vaihtelevaa säätä

 Huhtikuun loppupuolella käytimme yhden päivän lihan jauhamiseen. Pakkasessa on huomattava määrä vielä hirvenlihaa ja ostin sekaan sikaa. Hirvenlihaa oli lähes kuusi kiloa ja kaksi kiloa sianlihaa. Kahdessa sankossa jouduimme lihat sekoittamaan mutta, kun yhdessä homma hoitui sukkelasti. Murekkeita tuli neljä isoa ja loput pullia. Pullapusseja tuli 15 kpl ja jokaiseen pussiin noin 15-16 kpl. Aika kookkaita teimme pullista.

Ruuanlaitto pitää hoitua nopeasti, kun keväällä on niin paljon ulkopuuhia. En muutenkaan ole mikään innokas ruuanlaittaja. Naapuri oli tuonut yhtenä päivänä savulahnaa ja suolasäynävää. Olimme juuri puukuormaa viemässä ja lämmin kala odotti ikkunanlaudalla. Kerralla savukala lipaistiin massuun. Kiitokset kalaherkuista E & L!!
Krassit venyvät pituuttaa jo liikaakin ja koivuista mahla tippuu.

Puusavotta alkoi ja jatkuu edelleen. Polttopuuta on metsässä niin paljon kuin jaksaa kerätä. Lumen kaarelle painamia ja katkenneita koivuja sekä leppärankaa. Isäntä katkoo ja karsii. Minä vedän voimieni mukaan puut tukkisaksilla läjiin, joista haemme ne traktorilla, kunhan maa vähän kuivahtaa. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan ja veltostunut yläkroppakin saa voimistelua. Hiki virtaa ja päivän päätteeksi olo on nautinnollinen.

 Vappusää oli täällä tällainen. Lunta satoi aattona 18 cm. Vappuneito seisoskelee kuvassa mekko kuivana mutta ei pitkään.

 Vanha muulikärri palvelee hyvin, kun korotimme sen laitoja. Puuta lähtemässä omaankotiin. Viemme vain koivua takkauuni- ja saunapuuksi.

 Kuvassa savotta-aluetta

30.4. aamulla otettu kuva.

Blogini päivitys tulee jälkikäteen mutta en millään malta olla koneella, kun kevät kutsuu ulos ja on pitkään valoisaa.
Kiitokset teille kommenteista ja nautitaan nyt keväästä.