lauantai 11. helmikuuta 2012

Olemisen sietämätön keveys ym



Antonio Machado

Löysin Leena Lumin blogin kautta aivan loistavia maalauksia. Ilmeisesti portugalilainen maalari, en osaa kieltä, mutta saksaa jonkin verran. Niin, tuossa maalauksessa olen minä: katse maahan luotuna, ajatuksissaan, koko maailman murheet harteillaan. 

 Kunderan filosofian mukaan "oleminen" on "sietämättömän kevyttä". Tämä perustuu siihen, mitä kirjassa usein esiintyvä saksankielinenlause "Einmal ist keinmal" pyrkii selittämään. Lausahdus tarkoittaa sitä, ettei kerran tehty asia oikeastaan merkitse mitään, ja kun ihmisella on elettävänään vain yksi elämä, ei hänen teoillaan lopulta ole merkitystä tai painoarvoa. Samalla kun elämä siis on merkityksettömyydessään "kevyttä", ihminen ei kestä ajatusta oman elämänsä turhanpäiväisyydestä, mikä tekee elämästä sietämätöntä. Tämänkaltaisesta ajattelumallista juontuu kirjan nimi.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>


Olen joskus lukenut tuon kirjan mutta en omista sitä. Minulle nuo kaksi sanaa ikäänkuin kumoavat toisensa. Ellei elämä olisi välillä sietämätöntä, ei se voi olla koskaan kevyttäkään. Elämä on tätä vastakohtien jännitettä ja niiden rajapinnassa me liikumme. Edelleen pohdin kärsimystä ja kuinka kohtuutonta ja raskasta se on. Ei minua lohduta yhtään se, että joku toinenkin kokee tällä hetkellä surua, tuskaa ja ahdistusta eri syistä. Aika ajoin oman repun taakka tuntuu liian painavalta. Edelleen viiltäviä tuntoja aiheuttaa, kun näkee pariskunnan kävelevän käsikädessä tai halailevan julkisesti. Meille tunteiden näyttäminen miehen kanssa oli aina niin luontevaa. Koneella on mm. satoja matkakuvia. Emme ehtineet käydä yhdessä monessa maassa, tarkoitus oli tehdä vähintään yksi ulkomaan matka vuodessa. 


Katsoin YLE-arkistosta vanhan Inhimillisen tekijän vuodelta 2000 Suru on pitkä matka, jossa jo edesmennyt Martti Lindqvist ja Ulla Tulisalo pohtivat menetyksiään.

"Äkillinen suruviesti on usein niin musertava, että se tuntuu vievän pohjan pois koko siihenastiselta elämältä. Psykiatri Ulla Tulisalon koko elämä meni uusiksi kun hän menetti miehensä ja kolme lastaan auto-onnettomuudessa.
Martti Lindqvist kuvailee surun tekevän ihmisessä työtään. "Suru antaa mahdollisuuden käydä läpi sellaisia mielikuvia ja tunteita, ettei tarvitse tuhoutua siihen menetykseen". Suuri menetys usein muuttaa ihmistä ja elämänarvot saattavat mennä uusiksi. Linqvist toteaa surun muuttuvan lopulta viisaudeksi, uudenlaiseksi tiedoksi elämästä".
Lindqvist kirjoittaa kirjassaan Mieli ja tarkoitus (Otava 1995)
"Elämän ydinkolmio. Ensimmäiseksi tulee mieleen, että se on syntymistä, elämistä ja kuolemista. Se on elämän ydinkolmio, josta ei ole poispääsyä. Siinä jokainen kulma on toistensa edellytys. Tämä pätee niin viikon ikäisenä kuolleeseen lapseen kuin myös satavuotiaaseen vanhukseen. Oikeastaan tästä näkökulmasta katsottuna elämän ajallisella pituudella ei ole mitään merkitystä. Aika on harhaa, sillä elämälle on olemassa vain tässä ja nyt, ikuinen preesens.
Luopuminen on antautumista sen varaan, mitä ei voi ymmärtää eikä hallita. Se ei ole sama asia kuin luovuttaminen. Luopumisen kuva näkyy kirkkaimmillaan rakkaudessa ja kuolemassa. Siksi rakkauden toinen nimi on armo".




TUNNUSTUS


Kiitos Raija/A  tunnustuksesta. Blogini on sekalainen sepustus mutta välillä voimavarat ovat koetuksella, joten en jaksa päivitellä. Käyn kyllä lukemassa muiden blogeja.


Ajatuksena olisi siis antaa tämä viidelle eteenpäin. Pitää miettiä. Mun konetta ei ole vielä päivitetty ja tämä hidastelee ja tökkii.







Koetan vastata tässä Raija A:n toiseen haasteeseen.

Jos minulle olisi kaikki maailman rahat, mitkä viisi tärkeintä kohdetta hankkisin ilman materiaalisyyllisyytta!

1. Jopa on vaikea vastata. Raha ei tuo onnea ja voisin lahjoittaa kaiken ylimääräisen pois, jos saisin  entisen elämän takaisin. Sen tutun ja turvallisen. 

2. Toinen vaihtoehto olisi, että muutan elämänsuuntaani radikaalilla tavalla. Auttamistyö jossakin kehitysmaissa.

3. Kaikille maailman lapsille, joilla ei ole tarpeeksi ruokaa eikä huolenpitoa. 

4. Vanhuksille ja kuoleville inhimillisen loppuelämän.

5. No, lopuilla voisi koettaa vielä pelastaa tätä tellustamme tuhoutumiselta. 


Loppuun toivonkipinän herättävä runo Tabermannilta.


Murheeseen suhtautukaamme
kuin raskaan lumen painama oksa.
Joko kestän tai katkean,
mutta toukokuun tullen
jossain kukkii oksa.


1 kommentti:

  1. Kiitos.Runo on ihana, minäkin tykkään kovasti Tabermanista. Ajatuksesi ovat kauniita-ei todellakaan raha tuo onnea-elämä on sen opettanut.
    Kaunista sunnuntain jatkoa sinulle.

    VastaaPoista

Kiitos jokaisesta kommentista. Olen hyvin iloinen niistä ja jokainen on tärkeä niin lyhyt kuin pitkäkin. Jos et ole bloggerissa, voit kommentoida myös anonyyminä, kun valitset sen kommentointi palkista.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...