Muuttuvat Laulut - Georg Ots

Jonkin ihmeellisen matkan kun purjehtii, kiertää kaukaa toiveiden maassa,
koluaa epäilyksen karikoissa,
kompuroi verille polvet ja sydämen,
eksyy pitkään, kipeästi,
löytää jälleen kotiin.

Ihmisen elämä sellaista kurua ja nousua,
myrskyä ja tyventä ja
jokaisen itseensä matkaamisen jälkeen
jokin osa kypsynyt
eksymään yhä luottavaisemmin

ja tietää jo, ettei eksymättä aika ajoin
koskaan epäilisi olevaa,
ei oppisi katsomaan uusin silmin,
ei löytäisi
ei tuntisi riemua
joka vain sellaisen matkan jälkeen.

                                 (Voimapostia Voimapaikasta)

*************

Muuttuvat laulut, muuttuuko maailma ja mihin suuntaan huomispäivä vie?
Tuo vanha laulu sopii hyvin tähän päivään, kun maallemme valittiin uusi presidentti eilen. Videolla esiintyy eilis- ja nykypäivän valtiomiehiä - suuria tai vähemmän suuria sellaisia. 

Politiikka on taistelua vallasta, ongelmien ratkomista, pelisääntöjen luomista, yhteistyötä ja taidetta. Politiikalla ratkaistaan, millaisessa yhteiskunnassa ihmiset haluavat elää. Mutta miksi politiikka ei ole ”yhteisten asioiden hoitamista”?

Politiikalla on ikävä maine. Politiikka on jotakin likaista ja epärehellistä. Politiikkaan liittyy kähmintää, juonittelua ja lehmänkauppoja. Jopa politiikasta johdettu verbi politikoida tuntuu saastuneelta. Onko politiikka todella jotakin näin ikävää? Kyllä ja ehdottomasti ei.

Politiikka on likaista – ja puhdasta

Filosofi Thomas Hobbesin mukaan ihmisen luonnontila on ”yksinäinen, köyhä, siivoton ja raaka”. Tällä hän tarkoitti, että ihmiset tarvitsevat yhteisiä sääntöjä elääkseen hyvää elämää. Politiikkaa tarvitaan luomaan näitä pelisääntöjä. Muuten yhteiskunnassa vallitsee vain vahvimman laki.
Politiikka ymmärretäänkin usein toiminnaksi, joka kohdistuu julkiseen, siis koko yhteisöön. Yhteiskunnassa on välttämätöntä tehdä päätöksiä, jotka koskettavat suurta joukkoa ihmisiä. Politiikkaa tarvitaan, sillä ilman politiikkaa yhteiskunnallisia ja yhteisiä päätöksiä saataisi tehtyä. Politiikka on keino ratkoa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa syntyviä ongelmia.
Samalla politiikka voidaan nähdä positiivisena toimintana. Politiikka on kykyä ja taitoa hallita yhteiskuntaa ja tehdä kansalaisten kannalta hyviä päätöksiä.
Osuvan vertauksen mukaan politiikka on kuin kuvitteellinen areena, johon ihmiset kokoontuvat neuvottelemaan, kiistelemään ja sopimaan asioista. Sivistyneessä yhteiskunnassa puhuvat päät, eivät nyrkit.

Yhteistyötä ja kamppailua

Politiikka onkin sekä yhteistoimintaa että kamppailua. taistelua. Ihmiset tekevät yhteistyötä, koska se hyödyttää heitä. Politiikalla haetaan yhteistä arvopohjaa ja yhteisiä etuja. Samanmieliset löytävät toisensa. Työnantajajärjestöt ja palkansaajajärjestöt istuvat yhteiseen neuvottelupöytään pohtiakseen, miten yhteiskuntaa pitäisi viedä eteenpäin niin, että kaikki ovat tyytyväisiä.
Mutta usein ihmisten arvot, edut ja tavoitteet ovat erilaisia tai ristiriitaisia. Politiikka onkin kamppailua ristiriitaisten arvojen välillä.
Politiikalla ratkaistaan, millaisessa yhteiskunnassa ihmiset haluavat elää. Ihmisten moraali ja etiikka kytkeytyvät syvällisesti politiikkaan. Hyväksyykö yhteiskunta abortin tekemisen? Pitääkö veronmaksajien kustantaa huonoista elintavoista ihmiselle aiheutuneet sairaudet? Otetaanko maahan lisää pakolaisia?
Joillekin politiikka on maailman muuttamista, toisille asioiden säilyttämistä ennallaan.

Kaikille ei riitä kaikkea

Politiikka on kamppailua resursseista. Ihmiset kiistelevät siitä, mitä yhteisesti oikein pitäisi tehdä. Tässä mielessä politiikka on taistelua niukkuudesta – kaikille ei riitä kaikkea.
Yrittäjät haluavat verohelpotuksia, eläkeläiset kansaneläkkeiden korotusta ja työntekijät lisää palkkaa, opiskelijat opintotukea. Vanhemmat vaativat lapsilleen pienempiä luokkakokoja, maanviljelijät tukia elinkeinonsa säilyttämiseen, työttömät uusia työpaikkoja. Lista on loputon.
Se, jolla on valtaa enemmän kuin muilla, myös saa enemmän kuin muut. Politiikka onkin taistelua vallasta. Politiikalla myös ratkaistaan, kenelle päätös- ja toimeenpanovaltaa annetaan ja kenelle ei. Vaaleilla ratkaistaan, kuka pääsee hallitukseen johtamaan maata.

Politiikka on mahdollisuuksien taidetta

Joskus politiikasta puhutaan runollisesti ”mahdollisen taiteena” tai ”mahdollisen taitamisena”. Tällä tarkoitetaan, että politiikalla synnytetään asioita tai asian tiloja, joita ei vielä ole. Ideoista, visioista ja ideologioista tehdään realismia. Politiikalla luodaan lakeja, jotka säätelevät koko yhteiskunnan toimintaa.
Politiikalla mahdollisesta tehdään totta: luodaan ilmainen peruskoulutus, rakennetaan kattava terveydenhuolto tai pakotetaan tupakoitsijat lasikoppeihin. Yleinen äänioikeus ei ilmestynyt tyhjästä, se luotiin. Politiikka on tahdon asia.
Kun presidentti Martti Ahtisaari neuvottelee maailmalla rauhansopimuksen sotivien osapuolten välille, hän todella tekee mahdollisesta totta. Politiikka ja politiikan tekeminen on siis ihmisten kykyä ja osaamista. Kyvykäs poliittinen johtaja voi vaikuttaa oman kansakunnan, jopa koko maailman asioihin.
Jos veronkevennyksiä ajanut puolue saa läpi tuloveron alentamisen, puolue on käyttänyt taitavasti hallitus- ja parlamenttivaltaansa. Jos asukasyhdistys onnistuu hankkimaan kunnan rahoilla lähipuistoonsa uudet istutukset, asukasyhdistyksellä on ollut valtaa. Valtaa on kaikissa ihmisten välisissä suhteissa.

Eripuraa päämääristä, kinaa keinoista

Vaikka päämäärät olisivat yhteisiä, eripuraa voi syntyä oikeista keinoista. Pitääkö Suomen taloudellista kilpailukykyä pitää yllä veroja laskemalla vai tukeeko laaja hyvinvointivaltio myös maan talouselämää? Lisäävätkö EU:n tullimuurit unionin kansalaisten hyvinvointia, vai käykö juuri päinvastoin?
Tässä mielessä politiikka ei ole yhteisten asioiden hoitoa. Ei ole selvyyttä siitä, mitkä täsmällisesti ovat ”yhteisiä asioita” ja miten niitä pitäisi ”hoitaa”. Politiikka on jatkuvaa kädenvääntöä siitä, mitä tehdään ja kenen hyväksi. Pitääkö eduskunnan päättää ruokakauppojen aukioloajoista, vai kuuluuko asia pelkästään kauppojen omistajille?
Jos kaikki olisivat kaikista arvoista ja asioista aina samaa mieltä, politiikkaa ei tarvittaisi lainkaan. Päätöksiä ei tarvitsisi tehdä, sillä kaikki tietäisivät kaiken aikaa, mitä pitää tehdä.
Julkisessa päätöksenteossa politiikka ja byrokratia (hallinto) voidaan erottaa näin periaatteessa kahdeksi erilliseksi toiminnaksi. Politiikan areenalla neuvotelllaan ja taistellaan päämääristä ja keinoista. Hallinnoinnissa päämäärät ovat jo selvät, usein keinotkin.

Maailma vailla politiikkaa on pelottava paikka

Yhteiskuntaa tai valtiota vailla politiikkaa ei ole olemassa.
Pohjimmiltaan valta ja vallankäyttö määrittävät, mitä politiikka oikein on. Valta on kykyä saavuttaa tavoitteitaan, ja toimijan kykyä saada muut toimimaan haluamallaan tavallaan. Valistunut vallankäyttö ottaa huomioon myös muut kuin lyhytaikaiset tai omakohtaiset edut ja tarjoaa tilaa politiikalle.
Ihmisten välillä on aina vallankäyttöä. Yksin ollessaan Robinson Crusoen ei tarvinnut politikoida, mutta Perjantaita hän jo komenteli. Niin kauan kuin on valtaa, on siis myös politiikkaa. Jollakin ihmisellä tai ihmisryhmällä on aina valtaa. Joku päättää asioista, jotka koskettavat muita ihmisiä.
Kun ihmiset ovat mukana jossakin toiminnassa, he useimmiten käyttävät myös valtaa. Osallistuminen on siis vallankäyttöä, tai ainakin yritystä vaikuttaa asioihin. Suppeammin ymmärrettynä ihmiset käyttävät poliittista valtaa nimenomaan silloin, kun he haluavat vaikuttaa yhteiskunnalliseen eli julkiseen päätöksentekoon.
Maailmassa on monia alueita, joissa yhteiskuntajärjestys on romahtanut. Tuloksena on sisällissotia, nälänhätää ja kansanmurhia. ”Vallattomuuden” tilasta on lyhyt matka harvojen mielivaltaan.
Päivitetty 24.8.2006
http://www.kansanvalta.fi/Etusivu/Demokratia/Politiikka