Joulumietteitä sadan vuoden takaa suhteutettuna nykyaikaan

JOULUMIETTEITÄ
 Kai tulee kaikki tapahtumaan tänä jouluna niinkuin edellisinäkin.
Ihmiset toimittavat tavalliset jouluaskarensa niinkuin ennen, leipovat
leipänsä, panevat oluensa, puhdistavat talonsa katosta lattiaan,
valmistavat lahjansa tai tekevät ostoksensa. Joulun ulkonaiset menot
suoritetaan vanhaan tapaan, kuuset ajetaan kotiin, kynttilät
sytytetään, lauletaan ja soitetaan, kääröjä lentää sisään, ja lapset
iloitsevat. He ovat saaneet, mitä ovat toivoneet, ja heille on
pieninkin lahja riittävä ilon aihe.

Ehkä ovat vanhatkin hetkeksi tempautuneet mukaan ja – unohtaneet.
 Mutta kun kynttilät ovat sammuneet ja pienet menneet levolle näkemään
unia uusista jouluista, jolloin nyt käteen puristettu puuhevonen on
seisova satuloituna orhina rappujen edessä, jäävät vanhat vielä
hetkeksi valvomaan ja näkevät sammutetun kuusen seisomassa lattialla
kuin kummastellen, mitä varten oli se ilo, jota eilen sen ympärillä
pidettiin. Ja kun katsahdamme ulos ikkunasta, niin näyttävät metsän
puut tuolla aidan takana kurkottavan latvojaan ja kysyvän toveriltaan
täällä sisällä: »Mitä sinä siellä teet, mitä oli sinulla syytä jättää
routainen maa ja huurteinen metsä ja antaa koristaa itsesi
hopeahetaleilla ja valekullan kiillolla?» – »Minä tein sen lasten
vuoksi», vastaa joulukuusi.
 Ja mekin teimme sen lasten vuoksi, antaaksemme heille haavetta siitä,
että kaikki on, niinkuin olla pitää, ja että nyt on taas, niinkuin on
aina ollut.

 Jouluna Honkapirtissä v. 1985

 Joulun viettoa Heselän torpassa 1954. Isä ja äiti istumassa vasemmalla nuorena avioparina. Isän äiti Anni istumassa neljäs vasemmalta ja hänen äitinsä Helena mummo edessä penkillä.

Jouluna Honkapirtissä v. 1983

Mutta itsemme vuoksi emme sitä tehneet, sillä ei ollut juhla meistä
juhlalle, kuinka sitä koetimmekin siksi kuvitella ja siihen antautua.
Meille ei tämä joulu ollut sen iloisempi ja valoisampi kuin
muinaisetkaan. Se ei ole voinut pyyhkiä pois niitä muistoja, joita
monet edelliset ovat uurtaneet, ei silittää naarmuja, joita ne ovat
piirtäneet, ei haihduttaa mielestä haikeutta pirstoutuneista
perheistämme, kadotetuista ystävistämme, tuskallisista taisteluistamme.
Pienoisilta saimme sen salatuksi, itseltämme emme.
 
Meissä ei joulu herättänyt tavallisia joulutunteita, meissä synnytti se
vain tavallista vakavampia joulumietteitä. Mietteitä, jotka ovat
vuosien pitkään olleet jokapäiväisenä seuranamme, mutta tällaisena
päivänä ovat enemmän kuin muina.
 
Me emme voineet olla ajattelematta, mitä näimme: että päivät
edelleenkin ovat pimeät ja yöt yhä pitkät, vaikkakin vähän kuutamoiset,
että vain valju lainavalo tietämme valaisee. Vaikka tiedämmekin päivien
juur'ikään kulkeneen seisauksensa ohitse ja pitenemistään kohti, emme
sitä kuitenkaan vielä huomaa. Kesä on meillä monien taipalien takana,
tuolla puolen pyryjen ja pakkasten.
Ajallinen ja olevainen on vajaata ja vaillinaista, koska siihen täytyy joka hetki jotakin lisätä. Ennen maatapanoaan on isäntä käynyt tallissa, mitannut kauroja oriille ja peittänyt loimella tämän parhaimpaansa ja emäntä on kantanut  nahkaiset ja turkit tupaan lämpiämään - sillä aamuyöstä varhain on määrä joulukirkkoon lähteä.
                                      - Juhani Aho: Lastuja 1921 - Kirjailija Juhani Ahon lukutuokio. Solbackan mökillä Vähä-Laukkoskella jouluna 1920. 
*********************************************************************
Mitäpä löysin tuosta vanhasta tekstistä, joka sopii nykyaikaan? Lapsia varten joulua on valmisteltu ja yritetty unohtaa huolet ja murheet, kun joulun pitäisi olla valon, rakkauden ja hyvän mielen juhla. Entisaikaan ihmiset söivät jouluna vuoden parhaimmat ateriat ja ruokaa oli yllin kyllin toisin kuin muina vuodenaikoina. Ruuanlaitto piti emännät kiireisinä (tuohon aikaan oli tosin piikojakin) ja kun miesväki köllähti pirtin penkille ruokaperäisille, kiirehti naisväki jo navettaan. Sata vuotta sitten on ryypiskelty sahtia ja ollut luvallista olla pienessä pöhnässä. Nykyään moni odottaa raitista joulua. Minun lapsuudessani annettiin vaatelahjoja ja seurapelejä, joita sai oma poikakin. Joukolla pelasimme innostavaa Monopoli peliä tai Afrikan tähteä.

"Joulua ei voi ahtaa yhteen muottiin eikä ottaa irralleen elämästä. Vaikka ilon täyttämä joulu on monen toive, vie armollisuus syvemmälle joulun sanomaan.
Joulu saapuu aina kulloisenkin elämän kehyksiin. Yhtenä vuonna ilolle jaksaa virittyä, mutta toisena on uskallettava antautua armollisuudelle: sille, että joulu on tämänhetkisen elämäni ja vointini näköinen.

Ja silti se on ihan oikea joulu". Näin kirjoittaa Maaret Kallion HS:n kolumnissa 21.12.2016. Tähän on helppo yhtyä ja toivottaa teille jokaiselle Rauhaisaa Joulun aikaa!

Nämä meidän perheen vanhat joulukuvat ovat vuodelta 1990. Me saimme silloin viettää joulua komeassa Korholan pirtissä. Haaveilimme jopa talovanhuksen lunastamisesta mutta haaveeksi se jäi.

Jouluna luen ainakin nämä.

Itsenäisyyspäivänä kaksisuuntaisia mielialoja

Tänä itsenäisyyspäivän aamuna vein sanomalehtinipun roskiin. Parin viikon lehdet, joissa pääuutisina postilaisten lakko ja sitä seurannut lumipalloefekti, joka päätyi ensin kunta- ja omistajaohjausministerin eroon ja pian myös pääministeri sai lähteä. Iltapäivälehtien lööpit ovat seuranneet tunti tunnilta tätä jännitysnäytelmää. Toimittaja- ja kuvaajaraukat odottelevat tuntikausia kokoushuoneiden suljettujen ovien takana saadakseen lopulta ympäripyöreitä vastauksia, joista politiikan toimittajat tekevät omat tulkintansa. Sama rumba jatkunee jouluun saakka. Paljon koukeroista kielenkäyttöä, kun poliitikko ei itsekään ole perillä asioista ja sopertelee mitä sattuu ja toistaa samaa liturgiaa.
Joskus ajattelen kauhulla, että nämäkö kansan valitsemat edustajat tekevät kauaskantoisia päätöksiä, joita taas seuraava komppania käy korjaamaan ja syyttelemään edeltäjiään. Ei ihme, että kansa napisee ja äänestysprosentit tippuvat. Miksi kohtuullinen tulotaso ei enää riitä vaan ahneus kasvaa? Luin jostakin, että on olemassa rikkaita, jotka eivät oikeastaan käytä rahojaan kuluttamiseen. Kuitenkin raha on heille tärkeä vallan ja aseman symboli. 

Mutta tänään juhlimme Suomen itsenäisyyttä ja kaikki kunnia sotaveteraanien vähenevälle joukolle. Perinteinen suomalainen itsenäisyyspäivä on linnan juhlat, Heikki Hurstin juhla köyhille, sotilasparaati ja vapaapäivä töistä.
Hyvää Itsenäisyyspäivää lukijoilleni!

"Nuorena elämää kannattaa viha ja rakkaus
pilvenkaltaiset päivät
joita valoisa köyhyys vartioi;
kuinka ne virtaavat nopeasti,
kuinka sinä koko ajan olet niissä mukana!
Talvien myötä maisema hidastuu,
sumu kehystää kirkkaat muistot
joihin käsi turhaan haparoi.
Nyt tarvitset elääksesi muutakin kuin
käärmemäntyjen satavuotiset kaarnat,
lapsuuden mansikkakallion kulottuvan heinän:
pienet tunteet, pienen vihan, rakkauden,
turvallisen toivon lyhdyn,
ulapan jossa unen merikorttia seuraten
aina saavut satamaan kareihin murskautumatta!
Sen on painanut kasvoillesi vuosien kehä,
väistämätön kuin yhä syvenevät viivasi,
ihminen."
                    - Hannu Mäkelä: Ikään kuin ihminen 1980 -
 

Heinä on haudannut mansikkamäen,
Nään vielä hänen juoksevan
Kädessään leija ja kerä
Tuulien perään.

Ruusupensaan alla piilossa onnen hileet,
Hiljentyneet on talojen äänet.
Missä paljain jaloin juoksee hän nyt,
Kun kylään tyhjentyvään
mä takaisin löydä en?

Nyt, kun on täynnä jo huolia syli,
Päästävä yli.
Tahtoisin takaisin mansikkamäet,
Leijan ja hänet.

Ruusupensaan alla piilossa onnen hileet,
Hiljentyneet on talojen äänet.
Missä paljain jaloin juoksee hän nyt,
Kun kylään tyhjeentyvän
en takaisin löydä
Tähti ei johtanut pihakoivun luo.

Ruusupensaan alla piilossa onnen hileet,
Hiljentyneet on talojen äänet.
Missä paljain jaloin juoksee hän nyt,
Kun kylään tyhjeentyvän
en takaisin löydä
Tähti ei johtanut pihakoivun luo.

Lähde: Musixmatch

Lauluntekijät: Lasse Kurki

Näin meidän liikennettä seurataan!

Mielenkiinnosta asensin sivustolleni Google Analytics -ohjelman mutta vain väliaikaisesti, koska minä en halua tietää tarkkoja paikkakuntia, mistä blogissani käydään. Bloggaus on itselleni vain harrastus. Sivustollani ei ole edes kävijälaskuria muuta kuin mitä bloggerin ohjelma näyttää kävijät eri julkaisujen kohdalla.

Minua alkoi kiinnostamaan, kun joissakin blogeissa oli mainittu, että he käyttävät tätä ohjelmaa (en tiedä onko näitä erilaisia). Nämä bloggaajat ansaitsevat kirjoituksillaan joko pää- tai sivutoimisesti, ovat siis someamattilaisia. Blogeja myös päivitetään melkein päivittäin ja sivustoilla vilisee mainoslinkkejä ym. 'houkutuksia'.

Analyticsin raporteista voi saada kävijästä/kävijöistä ulos erilaisia raportteja ja käyttäjien toimintaa voi seurata jopa reaaliaikaisesti. Reaaliaikaisesta raportista näkee mm.
.   sivuston kävijämäärä juuri nyt

kävijöiden maantieteellinen sijainti

kävijät sivustoon ohjanneet avainsanat ja sivustot

kävijöiden parhaillaan katselemat sivut

reaaliaikaiset tulokset.

Kävijöitä voi seurata tunti/päivä/viikko/kuukausi -aikajanalla ja laatia niistä vertailuraportteja. Yleisö otsakkeen alta voit hakea: Yleiskatsaus, Aktiiviset käyttäjät, Elinkaariarvio, Kohorttianalyysi, Yleisöt, Käyttäjähallinta, Demokraafiset tiedot (yleiskatsaus, ikä, sukupuoli), Suhdeluokat, Ostoaikeissa olevat segmentit, Geo (kieli, sijainti), Käyttäytyminen (uusi vs. palaava, käyntitiheys ja paluuseen kuuluva aika, aktivointi), Teknologia (selain ja käyttöjärjestelmä, verkosto) ym. En viitsi tänne kaikkea edes kirjoittaa.

Näin meistä kootaan dataa ja ilmeisesti jaetaan kolmansille osapuolille. Ip-osoite taitaa olla vielä vaihtuva vai saadaanko sekin nuuskittua näillä raporteilla! Ei täällä verkossa olla anonyymejä. Näitä ohjelmia ilmeisesti käyttävät myös bloggaajat, jotka saavat paljon viestejä anonyymeiltä ja viestit ovat loukkaavia. Sen kyllä ymmärrän, että heillä on dataa, mitä antaa eteenpäin, jos haluaa tehdä rikosilmoituksen törkyviesteistä.

Oman blogin kirjoittelukin alkoi askarruttamaan - mitä tänne uskaltaa kirjoittaa ja mitä kuvia jakaa julkisesti. Läheisteni kuvia on täällä vähän ja nuoriso on esittänyt toiveen etten laita niitä tänne. Oikeastaan nuoret tietävät nettiasioista paljon enemmän ja eivät esim. laita tänne lastensa kuvia, mikä on tosi järkevää. Minulla on myös ystäviä, jotka eivät halua yhteiskuvia blogiini. Blogini on ollut pelkkä harrastus ja seuraan itsekin pääosin blogeja, joille tämä on harrastus. Anonyymiviestejä en ole saanut tänne koskaan.
Nettiä ei voi lukea etteikö sivustoille läjähdä häiritsevästi mainoksia, joiden yli saat rullata. Täältä voit lukea lisää, mitä netti meistä tietää.

Ja nyt tämä nuuskintaohjelma poistuu sivustoltani! Kiitos kommenteistanne ja kai meidän nettijulkkisten on kestettävä, että meistä joku hyötyy :).

Ei pidä olla huolissaan...kaikkihan on hyvin

Tänään marraskuun 2. päivä on pyhäinpäivä ja meillä palaa molemmissa pihalyhdyissä kynttilät. Kuva on viikon takaa, kun uusimme heinäseipäät, vanhat olivat jo alaosistaan lahoja. Nyt täällä sataa lunta, talvi on tulossa.

Eilen illalla hautausmaalla oli niin kaunista. Kynttilät veimme rakkaamme haudalle. Äidin ja isän hauta on kauempana, joten heille palavat nuo kotipihan kynttilät. Olotilani on tyyni ja levollinen. Ei ahdista maailman isot asiat eikä pienetkään ja tänne pieneen pesääni ne eivät yllä enkä halua pyöritellä mielessäni kauhuskenaarioita maailman tulevaisuudesta. Ihminen itse teoillaan aiheuttaa maapallon tuhon, siihen uskon.  Linkki sivustolle, jos haluatte tänään ahdistua :). Minä nautiskelen lukemalla vaikka alla olevaa Lukijan tarinaa.

 

 – No mittees sinä nelinkontin lattialta etit?
– En mittää, hiiljalanjäläkiä pyihin ku vaemo käski. (PL Kuopio)

Kalle ihmetteli, kuinka kylän kauppa oli lähtenyt yllättäen uuteen kukoistukseen.

Kauppias vastasi iloisesti:
– Kyllä se ihan tääsin perustuu kaksinkertasiin hintoehin ja yksinkertasiin asiakkaesiin. (JK Vuorela)

Meillä popsitaan edelleen lihaa. Tämä on syksyn hirvisaalista. Hiilijalanjälkeni oli kuitenkin Sitran testin mukaan vain 3300 kg CO₂e. Keskimääräinen luku on jo 7200. Häh, minähän elän askeettisesti tuon testin mukaan. Omistan kuitenkin bensalla kulkevan auton (ostettu 1,5 v sitten uutena), popsin lihaa, juustoja, juon maitoa (harvoin), asun omakotitalossa. No, en ole lentänyt enkä tehnyt laivamatkoja. Meillä lämmitetään pääasiassa puulla, sähkö on vain varalla. Ilmalämmityskone kierrättää lattioissa olevien kanaalien kautta lämmön taloon. Saunaosastolla on sähkölattialämmitys. Talon pinta-alakin on kohtuullinen 130 neliötä, ei ole enää kesämökkiä. Shoppailuni on minimaalista. Valehtelinkohan tuohon kohtaan :), koska netistä tulee osteltua vaatteita aika usein mutta vien vanhoja kirpparille. Ulkoiluvaatteista en tingi vaan ostan laadukasta (Rukka, Sail&Ski, R-Collection).

Hyvää Pyhäinpäivän jatkoa teille ja kiitän kommenteistanne!


Kuva: Pixabay

 

Lokakuun kuvia ja runoja

Kun syksyllä peippo lähtee
ja laulu häviää
ja metsä on aivan tyhjä
niin puilla on ikävää.
Sen vuoksi tulee tuuli
ja oksia kiertelee
se tekee pesiä puihin
ja niissä humisee.
Ja kun pieniä peippojansa
puu muistaa suruissaan
niin tuulen hassu laulu
sen panee nauramaan.
                   - Aale Tynni -

Nurmi on luminukalla,
taivas pimeä, sininen,
tähdet kaukana, vilkkuvat.

On syksy,
öisin on jo pakkasta,
kiteistä, rapeaa pakkasta,
joka murenee ruohoissa,
kun kuljen pihan poikki.
              - Risto Rasa -

Lunta satoi tämän verran 03.-04.10.

Elämän kangas: huolellisesti siitä ensin leikataan
kastemekko, hääpuku, kuolinpaita.
Mutta se mikä jää yli, vahvat reunasuikaleet,
tuhannet arjen tilkut,
ne ovat sinun,
niistä voit ommella yllesi lämpimän,
tuhatvärisen, iloisesti surullisimman
klovninpuvun.

-Rakel Liehu-
(Liian lähellä, liian äkkiä 1982)

Syksyllä tulee pelto vanhaksi,

sen sänkinen leuka nousee päin taivasta,

viimeiset hyönteiset lentelevät

ja jokin niistä pysähtyy karheaan peltoon.

Pelto ei jaksa kohottaa kättään

se työntää kätensä syvälle tulossa olevaan pimeyteen.

Yön helmat ovat sateessa tukahduttavan painavat.

- Viljo Kajava -

 

Elämäni kirjojen kertomana -haaste

Marjatan kirjat ja mietteet blogista löysin kivan haasteen - Elämäni kirjojen kertomana. Tarkoituksena on sovittaa kirjojen nimiä alla olevien otsikoiden alle. Kiellettyä ei liene, jos löytää useammankin kirjan nimen kuvaamaan otsikkoa. Alkuun päästyäni juttu alkoi luistamaan ja todellakin kaikkia kirjoja en ole lukenut, muutama löytyi omasta kirjahyllystä ja osa kirjavinkit.fi -sivustolta. 

Minä vähän vajaa 1-vuotta

Lapsena olin:
Näkymätön lapsi
Avoin tie
Kaiken takana oli pelko
Mummoni ja minä

Nyt olen:
Ajatteleppa ite!
Avoin, hellä ja katumaton
Minä, plus size

Haluaisin olla
Lähemmäksi kuin lähelle
Katujen kaunottaret
Pieni hetki onnea
Ei ryppyä, ei tahraa

Ominaisuuteni, josta en luovu:
Hyvästä on helppo pitää
Laulaisin sinulle lempeitä lauluja
Lumoojatar

Taito, jota haluan kehittää
Murra tunnelukkosi
Pikku pianisti
Seuraelämän säännöt

Kotini
Ei minulta mitään puutu
Katson pohjoista taivasta
Metsän siimeksessä

Elämäni
Elämän tarkoitusta etsimässä
Risteymiä
Murusia
Täällä pohjan tähden alla

Ohje, jota pyrin noudattamaan elämässäni
Elämä rakastaa minua
Ei muistella pahalla
Toivo

Asia, jota ilman en voisi elää
Kun on tunteet
Kun mustarastas laulaa

Asia, jota en haluaisi kokea
Älä käy yöhön yksin
Yksinäisyyden linnake

Työni
Sivuhenkilö

Työpöydälläni
Mirjami

Yöpöydälläni
Kaikki on hyvin juuri nyt: 100 paradoksia onnesta

Antavat voimaa
Onnellisuushypoteesi
Ihana X
Viihdy omassa arjessasi

Vievät voimia
Monimutkaisuus
Ilottomien ihmisten kylä

Haaveilen
Suomen retkeilyopas
Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista
Kesytön erämaa: Vaellus Norjan halki

Viestini ystävälle
Vilpittömässä mielessä
Kaikki hyvä sinussa
Myötätuulta matkallesi

Minua mietityttää usein
Pahuus
Ahne sukupolvi

Minua pelottaa joskus
Hiljainen potilas
Vapiseva nainen
Pala palalta pois

Tulevaisuudensuunnitelmani
Istun tässä ja ihmettelen
Yhden toivon tie
Tämä päivä, yksi elämä
Siinä nälännäkijä, missä tyhjäntekijä
Hätäkös tässä, matalassa kaivossa

Syksy saa minut aina pohtimaan elämää ja yleensä onnellisuutta hyvinvoinnin ja yltäkylläisyyden maailmassa. Ihan hämmästyin tätä kehitystä, kun lehdissä oli juttuja Estonian uppoamisesta 25 vuotta sitten, jolloin valokuvatkin otettiin filmirullille ja toimittajat kiirehtivät pöytiensä ääreen juttua laatimaan. 

Jos menen vähänkään isompaan markettiin ruokaostoksille, tulee valinnanvaikeus, mitä leikkelettä otan leivän päälle tai millaista jugurttia ym. Kauppoihin tulee jatkuvasti uutuustuotteita ja ruuan hävikki alkaa olla kai 30 % luokkaa. Poika oli löytänyt netistä Fiksu Ruoka nettikaupan. Fiksu Ruoka Oy on perustettu vuonna 2016. Kauppa pyrkii toiminnallaan vähentämään ruokahävikin määrää Suomessa ja samalla tarjoamaan asiakkaille laajan valikoiman edullista ruokaa sekä käyttötavaraa. 

Verkkokaupan valikoima koostuu pääosin poisto- ja jäännöseristä, joita ostetaan suomalaisilta valmistajilta, maahantuojilta ja tukkuketjuilta. Ostetut erät eivät ole syystä tai toisesta löytäneet tietään kaupan hyllylle ja ovat sen takia vaarassa tulla hävitetyiksi. Syynä voi olla esimerkiksi tuotteen poistuminen valikoimasta, uudistunut myyntipakkaus, brändimuutos, liian suuri varasto tai lähestyvä parasta ennen -päiväys. Valikoima näkyy olevan kattava. 

Kirjojen lukeminen on vähentynyt mutta elämäntaito-oppaita ostetaan arjen ja kiireen hallintaan ja mielen ja kehon terveyttä edistämään. On kaikenlaista onnellisuusopasta, rakkausvalmennusta sekä työelämän menestymistä tukevia kirjoja. Hyvinvoinnin nimissä myydään lisäravinteita, terveysvaikutteisia elintarvikkeita, harrastusvälineitä, kauneus- ja terveyspalveluja, aiheeseen liittyviä messuja ja tapahtumia sekä netin kautta annettavaa liikunta- ja ravintovalmennusta. Ja kauppa käy! Tarjotaan jopa kodin järjestelypalvelua, yleiseen elämänhallintaan tähtäävää lifecoachingia sekä urasuunnittelua tukevaa työelämämentarointia. 

Elämää ja tulevaisuutta pitää hallita, jotta tehokkuus maksimoituu. No onneksi tämä kaikki ei enää koske minua. Voin käsi sydämellä kiittää, että sain syntyä paljon ennen tätä hulinaa. Minulle elämyksiksi riittävät luonto, läheiset ihmissuhteet ja toisista välittäminen. Katso silmiin, kannusta ja kiitä. Kysy: Mitä sinulle kuuluu? Aikatauluton elämä on myös ihanaa.

Kodin rappusilla, minä pienin

Lomareissulla sukulaisia tapaamassa, rakas mummoni istumassa vasemmalla

 

Eikö se ollut eilen
eilen vasta:
paljain jaloin juoksit
hiukset hulmuten
niityn halki.
Luulit kukkaa perhoseksi
perhosta kukaksi,
kumpaakin tavoitellen.
Ja kun lintu lauloi,
luulit
että puu ---

Nyt iltahämärissä palaat
hitain lyhyin askelin
harmain hiuksin
kuunnellen iltalintua:
on, on se yökehrääjä.

Muistat hymyillen
kukat ja perhoset ja puun.
Kukat ja perhoset ---
tuuli, sadeko ne vei?
Mutta lintu
lintu jäi.
Ja laulaa. Kehrääjä.

Maaria Leinonen
(Varjon vierellä valo)

Kiitos kommenteista ja huomenna onkin jo lokakuu. 

Historiamuisteloita ja kesäkuvia

Kesällä vierailimme syntymäkaupungissani Iisalmessa mm. Juhani Ahon museossa. Olenhan toki tiennyt, että Aho (Johannes Brofeldt) myös syntyi Pohjois-Savossa Lapinlahdella Väärnin pappilassa 11.9.1861 ja asui nuoruusvuotensa Savossa Mansikkaniemellä 1865-1876. Ahon isä Theodor Brofeldt, joka tunnettiin Iisalmessa "Ukko Brofeldtinä", toimi Iisalmen seurakunnan pappina 55 vuotta. Brofeldit olivat savolaistunutta herännäis- ja sivistyssukua. Suvun juuret ovat Ruotsissa Itä-Göötanmaalla.
Theodor ja Emelie Brofeldt saivat 10 lasta.
Väärnin pappilassa syntyivät: Johannes (Juhani Aho), 11.9.1861 – 8.8.1921 Lyydi, 1862 – 1949, ”pappilan mamselli” Pekka, 1864 – 1945, toimittaja, kirjailija, saarnaaja
Mansikkaniemen pappilassa syntyivät: Kalle, 1865 – 1936, opettaja, johtaja, toimittaja, valtiopäivämies Theodor, 1867 – 1946, henkikirjuri, lääninrahastonhoitaja Elli Hirvensalo, 1870 – 1952, seminaarinopettaja Miili, 1872 – 1882 Joel, 1874 – 1896
Kyrönniemen pappilassa syntyivät: Hanna, 1876 – 1891 Alma Lescelius, 1879 – 1970, opettaja, puutarhuri, ruustinna.

Olin lukenut mm. Rautatien, Papin rouvan ja Papin tytär romaanit ja nähnyt Juhan elokuvana ja Rautatien televisioteatterin esityksenä. Lastuista muistan Siihen aikaan kun isä lampun osti (...ja äiti sen särki; oma lisäys), mutta aika vähän tiesin ensimmäisen ammattikirjailijamme koko tuotannosta. Hän on kirjoittanut romaaneja, novelleja ja lyhyitä kertomuksia, joita on julkaistu erillisinä kirjoina ja kokoelmateoksina Wikipedian mukaan 62 kpl. Tarja Lappalaisen Salonkielämää – rakkautta, riitoja ja kirjoittamisen paloa, Martti Turtolan ja Tarja Lappalaisen: Myrskyisästä myllerryksestä seesteiseen suvantoon sekä Panu Rajalan: Naisten mies ja aatteiden kirjat latasin e-kirjoina.

Olen kuunnellut Ylen Elävän arkiston sivuilta Sakari Brofeldtin muistoja sedästään Juhani Ahosta ja sisar Alma Leseliuksen muistoja veljestään.  Yle Areenasta katsoin 8-osaisen tv-draaman vuodelta 2003 Ahon rakkaudesta Soldanin sisaruksiin Tillyyn ja Vennyyn, josta tulee Ahon puoliso mutta rakkaus sisar Tillyyn ei sammu vaan jatkuu kuolemaan saakka. Ahoa näyttelee Ville Virtanen ja Vennyä Sara Paavolainen. Katsottavissa 11.10.2019 saakka. Valitettavasti en ole vielä päässyt käymään Juhani Ahon kotimuseossa  Järvenpäässä. Tuusulanjärven taitelijayhteisön elämää valottaa Riitta Konttinen teoksessaan Onnellista asua maalla, jonka olen lukenut ja ostanut omaan kirjastooni.

Vennyhän oli taidemaalari ja Ylen sivuilta löysin Elävässä arkistossa julkaistun ohjelman, jossa pohjana on Vennyn maalaus Ateria savolaisessa talonpoikaistalossa. Maalauksen pikku Anni kertoo Leena Tuiskun 7.8.1959 tekemässä haastattelussa muistojaan taulun maalaamisesta kodissaan Vieremällä. En saanut linkkiä ladattua mutta ohjelma löytyy Venny-Soldan Brofeldtin Ateria savolaisessa talonpoikaistalossa.
Linkki
Siispä jatkan tutustumistani kansalliskirjailijamme tuotantoon. Hänen luontokuvauksensa on niin sykähdyttävän eläviä, teksti soljuvaa ja vanhahtavat sanat saavat tekstin kuin säveliin.

Alla esimerkki lastusta: Syyskuun kesä:

 

Kun luulin kesän jo loppuun kuluneen ja syksyn tulleen ja talven olevan jo ovella…Ja kun kesä tulikin uudelleen, virkosi valekuollut, nousi kuin sukeltautunut vesilintu tyynellä aallolla kellumaan.

Itä puhalteli pitkiä viimojaan, pohjoinen porotti kolkosti, kylmästi ja tunteettomasti. Harmaana oli taivas ja märkänä maa. Sadepilvet ajoivat nelivaljakoilla, ja myrskyn harja hulmusi. Metsät paukkuivat, ja merillä ärjyivät äkäiset aallot. Ja kuin säikähtynyt lintu pakeni suvetar eteläisille ilmoilleen.

Mutta lounaasta ja lännen ilmoilta tulivat taas kesäiset tuulahdukset lempein siivin lentäen ja leijailivat kuin valkoiset perhot kirkkaalla, korkealla taivaalla. Ei enää pilveäkään sen sinessä, ei hattaraa kaikkein haihtuvintakaan. Sumut, jotka soista nousevat, laskeutuvat kimmeltävänä aamukuurana katoille, teille, aitojen selille ja niittyjen ja peltojen kellahtavalle sängelle, josta aamuaurinko saa sen ilokyyneliksi sulamaan. Yöt ovat yhtä poutaiset kuin päivät, aamut yhtä ihanat kuin illat. Yli maailman käy ystävällinen hymyily, luonnossa on sanomaton hellyys ja sen kasvoilla ainainen kirkkaus, puhtaus ja onni.

Lähtöjuhlaansa viettää kesä, hyvästiään heittää, parhaat lahjansa jakaa, vaan viipyy viikkokausia, niinkuin suosittu vieras, joka ei henno ystävistään erota…

Mitkä pyhäiset päivät! Mikä juhlatuuli maissa ja metsissä!

Aivan hiljalleen, näkymättä, hiukkasen silloin, hiukkasen tällöin on luonto parhaisiinsa paneutunut, joita on kesäkauden kutonut. Keltaisessa verassa hohtavat pellot, ja niitty on siisti kuin kaupunkipuutarhan puhtahin nurmikko; kullalle paistavat kuusikon rinnassa koivut ja haavat; pihlaja on punainen kuin yöllinen soihtu, ja pieninkin pensas palaa kuin paahtuva rauta; ja rukiin laiho on niin voimakkaan vihreä kuin silkkinen sametti.

Luonnossa on voimaa ja väkeä, ja viimeiset verensä se poskilleen vetää, niinkuin kutsuisi kaiken maailman kauneuttaan katsomaan; – vaan samalla se on herkkä, ja hienoa tunnetta täysi ja omaa kuihtumustaan aavistelevaa kaihoa.

Linnut lentävät kesän viimeisiin kekkereihin ja ihastuvat emonsa antimiin. Jo kukertaa teiriparvi kuin keväällä vaarojen rinteillä. Kurkilauma huutaa korkeudessa ja laskeutuu sieltä suolle, jossa tullessaan suven suussa päiväsen viivähti. Joutsen valaisee hetkeksi yksinäisen metsälammen, tai paistaa kuin jättiläisen kokoinen lummekukka suuren selän etäisimmän lahdelman pohjukassa. Sirkkujen laulua soi puutarhan puisto, ja ruohikon rinteessä narahtaa sorsa. Surisee paisteinen aho hyönteisten hyörinää, ja unestaan havahtunut heinäsirkka vinguttaa kiven kupeella viuluaan, luullen jo talvensa nukkuneen ja uuden kesän koittaneen. Heinikko on kuiva ja lämmin, petäjikkö lemuaa pihkaa niinkuin kesän kuumimmillaan ollessa, ja niityn perkkaajan riotuli kietoo keväiseen autereeseen ahot, notkelmat, kukkulat ja järvien rannat. Erehtyvät tuomi ja pihlaja uudelleen kukkimaan, ja uutta marjaa aikoo tehdä mansikan varsi.

Lämmin ilma tulvii tulvimistaan etelän mailta, jonne sen iäksi luulimme menneen. Taivaan ranta ruskottaa illoin ja aamuin, ja tähti tuikkaa läpi taivaan tumman sinen, niinkuin ikinä ihanien öiden Italiassa.

Jos olisi minulla nyt mandoliini ja sitä soittaa taitaisin, silkkiseen nauhaan sen kaulalleni sitaisisin, kietoisin käteni ystäväni ympäri, astelisin kuusikossa ja sen sypressilehdoksi laulaisin, hiipisin harjutietä hongikossa ja hongat pinjoiksi haastaisin.

Ja näin minä laulaisin syyskuun kesän kuutamossa kulkiessani:

Viivy, viimeinen iloni, kestäös, kesäni kaunis, jääös tänne tuonnemmaksi, talven pitkäksi pysähy, tääll' on paras ollaksesi, armas aikaellaksesi suuren Suomen sulona, kaiken maani mairehena. Täällä sua tarvitahan, kaihoisimmin kaivatahan, suurimmasta suositahan, lämpimimmin lemmitähän. – Viivy, viimeinen iloni, kestäös, kesäni kaunis!

 

Syyskuun öinen kuutamo.

Möhkössä

Savottakahvila Möhkön Manta toimii ainutlaatuisessa ympäristössä, vanhassa laivassa, savottalaisten asuntoproomussa. Möhkön kylässä, Koitajoen rantatöyräällä sijaitsevasta Mantan kesäkahvilasta löydät kahvin ja teen seuraksi makoisat kotona leivotut suolaiset ja makeat kahvileivät. Avoinna kesäaikaan 1.6.- 31.8. Kahvitellessasi voit tutustua siihen millaista oli savottalaisten ja tukkijätkien elämä kämpillä entisaikaan. Myynnissä on paikallisten käsityöläisten ja yrittäjien tuotteita sekä lahjatavaroita tuliaiseksi itselle tai lahjaksi ystävälle. Asiakaspaikkoja Mantan sisätiloissa on 50. Kesäisin käytössä on myös rantakota ja usein kesäteatteriaikaan Luppokahvila-teltta.
Historiaa ja tarinoita Möhkön Mantan asuntoproomusta voitte lukea täältä.

Möhkön ruukki 1849 - 1908
Möhkön rautaruukki rakennettiin keskelle erämaata Ilomantsin itäosaan Koitajoen Möhkönkosken partaalle. Tehtaan mukana syntyi ja kasvoi Möhkön kylä.
Ilomantsilaissyntyinen Carl G. Nygren sai luvan ruukin perustamiseen vuonna 1838. Pietarilainen Adolf von Rauch rakennutti tehtaan vuosina 1847–49. Karjalan suuri teollisuusmies Nils Ludvig Arppe teki ruukista ajanmukaisen.
Ruukin perustamisen edellytyksiä olivat järvimalmi, jota nostettiin noin sadan järven pohjasta, halpa puuhiili, vesitiet kuljetuksia varten sekä Möhkönkosken vesivoima.
Ajoittain Möhkö oli Suomen suurin rautaruukki, joka tarjosi työtä jopa sadoille ihmisille. Ruukin ansiosta Möhkö kasvoi 600 asukkaan kyläksi. Tehdas piti yllä kauppaa, koulua, kirjastoa ja lukusalia.
Möhkön ruukin toiminta lopetettiin vuonna 1908. Syynä olivat mm. syrjäinen sijainti ja vuorimalmin halpeneminen. W. Gutzeit & Co osti tehtaan ja metsät.
Ruukin ajan jälkeen metsä- ja uittotyöt antoivat toimeentuloa möhköläisille ja muille ilomantsilaisille. Ilomantsin metsäjätin, Enso-Gutzeit Oy:n hallintopaikka oli pitkään Möhkön Pytingissä.

Toinen maailmansota runteli pahoin Möhköä. Samalla sota vei noin kolmasosan Ilomantsin maa-alueesta. Metsätöiden koneellistuminen ja maaltapako hiljensivät Möhköä 1960- ja 70-luvuilla.

Alla olevaan kuvakavalkadiin laitoin kuvien alle taulun, joissa kerrotaan kuvista.
Möhkö nimen arvellaan tulleen saamen kielen sanasta mukka, mohkke, mohkki = joen mutka. Metsikössä kiertelevä polku on nimeltään Lemmenpolku ja sen on tehtaanjohtaja C.J. Hallberg kunnostanut Amanda rouvalleen päiväkävelypromenadiksi 1870-luvulla. Oijoi historian siipien havinaa, kun kuvittelen rouvan kulkeneen päivänvarjoineen jokivarressa pitkät hameenhelmat hulmuten.

Möhkössä kannattaa vierailla kesäaikaan, kun majoitus- ja ruokapaikat ovat auki samoin kuin Möhkön ruukin näyttely. Koitajoella voi koskikalastaa tai meloa ja Petkeljärven kansallispuistossa patikoida pidempiä taipaleita. Kesäisin toimii myös kesäteatteri. Vakituisia asukkaita kylässä on enää 120. Ruukin alueen omistaa Ilomantsin kunta ja kunnostamisessa on ollut Museovirasto mukana. Onneksi on käynyt näin - Möhkö heräsi uudelleen kukoistukseen ja tuo Möhkö-Petkeljärvi alueelle vuosittain noin 20.000 kävijää. Jorma Ikonen on kirjoittanut omakustannekirjan Kylä joen mutkassa, harmi kun 2. painoskin on jo loppunut.
Ruukkimuseoon on myös pääsymaksu kesäkuukausina 8 euroa/hlö. Mielellään olisimme maksaneet jo tästä ulkokierroksesta mutta ketään muita ei näkynyt kuin pari työmiestä kunnostamassa paikkoja.
"Karjalan mail kuldakägözet kukkuu,
kirikön ristat kiiIdelöö,
taljankka se liioin tantshuloih kutshuu,
kannel hembieh helisöö."

http://www.mohko.net/images/M_P_suomi_2014_3.pdf