Iin Vanha Hamina puutalokortteli ja jokivarsimaisemia

Wanha Hamina on säilyttänyt oman historiallisen leimansa Haminan Iijoen rannalla olevan kahden kadun Alakadun ja Yläkadun molemmin puolin olevat talot ovat pääosin vuosisatoja vanhoja, kunnostettuja rakennuksia, vanhimmat rakennukset ovat hirsikerraltaan noin 1800-luvun alkupuolelta. Tyypillistä on, että rakennukset ovat vieri vieressä jopa toisissaan kiinni.
Wanha Hamina oli 1300-luvulla merkittävä Perämeren satama ja markkina-alue. Pääasialliset kauppatavarat olivat lohi, terva ja turkikset. 1500-luvulla Haminasta tuli Kustaa Vaasan määräyksestä Kemin, Tornion ja Oulun rinnalle virallinen kauppapaikka. Haminassa asui vakinaisesti kymmeniä kauppiaita, mutta markkina-aikoihin sinne kerääntyi myyjiä Oulusta, Tukholmasta, Sigtunasta, Vienan Kemistä ja Karjalasta.
Iin Wanhaan Haminaan on valtatie 4 matkaa vain noin 500 metriä. Iijokea pitkin on yhteys myös Perämereltä. Iin Hamina vierasvenesatama sijaitsee Iin kunnanviraston rannassa, josta on 100 metrin kävelymatka Museokahvila Huilinkiin.
Alueella sijaitsevat lisäksi Iin kirkko ja seurakuntatalo, kesäisin avoinna oleva Iin kotiseutumuseo, Huilingin katettu näyttämö ja Wanhan Haminan markkinapiha-alue. Tänä kesänä museo ja museokahvila olivat suljettuna. Vanhat puutalot ovat idyllisiä ja asukkaat hoitavat pihojaan. On vanhoja ruusupuskia, pylväshaapoja ja erilaisia mäntylajeja. Kerrassaan ihastuttavaa aluetta!

Hamina nimi tulee ruotsin kielen sanasta hamn, joka tarkoittaa satamaa. Hyvä sijainti läntisen kulttuurin, meren ja itäiseen kulttuuriin yhteydessä olevan joen yhtymäpaikassa synnytti Haminasta kauppapaikan. Ruotsalaisvaikutteinen on myös Haminan kansanomainen nimi Nättepori. Kirjallisia lähteitä Haminan olemassaolosta on 1300-luvun lopulta, todennäköisesti Haminassa käytiin kauppaa jo 1200-luvulla.

Hyvin pitkään Hamina oli pelkkä kauppapaikka. Keskiajalla ja 1500-luvulla ruotsalaiset ja välillä myös idän kauppamiehet pystyttivät kauppa-aitansa nykyisin hautausmaana olevaan Kruununsaareen, jonka vanha nimi oli Satamansaari. 1600-luvulta lähtien Ruotsin kuningas antoi Haminan kaupan Oulun porvareitten haltuun. Heillä oli Haminassa parhaimmillaan yli 40 aittaa. Kauppaa käytiin markkinoilla kerran tai kaksi vuodessa.

Vielä 1800-luvun alussa Haminassa oli vain muutama asuintalo. Vasta 1800-luvun puolivälissä Haminaa alettiin asuttaa. Ihmiset alkoivat rakentaa mökkejään kauppa-aittojen kupeella ja väleihin. Syntyi nykyisen muotoinen taajama: kaksi joen suuntaista katua ja niiden välissä kapeat kujat. 1900-luvun taitteessa Haminassa oli hieman yli 400 asukasta.

Hamina pysyi melko muuttumattomana viime vuosisadan puoliväliin saakka. Täällä olivat Iin keskustaajaman kaupat ja muutt liikkeet, kuppilat ja käsityöläiset. Rakennuksia ehdittiin purkaa melko paljon ennen kuin alettiin kiinnittää huomiota kylän suojelutarpeeseen.

Lähellä olevan Ympäristötaidepuiston teoksista tallentuivat kameralle nämä.

Jaakko Pernu on työstänyt luonnonmateriaaleja töissään jo vuodesta 1988. Taiteilijan teokset kertovat tarinaa ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta. Teoksen ET lähtökohtana on taiteilijan siinä käyttämä materiaali. Työn runko on työstetty lehtikuusesta, jonka hän sai ystävältään useita vuosia sitten. Kyseinen ystävä, jota kutsuttiin lähipiirissä nimellä ET, kuitenkin menehtyi jo samana vuonna. Pernu halusi nimetä työn hänen muistokseen. Teos vuodelta 2014.

Nikolai Fedorov: Elämänpuu 2012
Värikkäät kangasliinat, graafinen puu tuulikelloineen sekä valkoiset kivet tuovat Iihin iloisen tuulahduksen Pohjois-Siperiasta, Yakutian maakunnasta. Yakutialaiseen kansanperinteeseen ja maailmankatsomukseen nojaava teos vie katsojan maailman toiselle laidalle paikkaan, joka pyytää kauneudellaan hiljentymään. Kun teoksen valkoisiin kiviin kirjoittaa toiveita, ne kulkeutuvat puu välityksellä ylös taivaaseen, josta ne sitten jossain vaiheessa palautuvat takaisin maan päälle sateen muodossa. Värikkäät liinat ovat vuosien kuluessa haalistuneet.

Haravasta, veneestä ja pienestä rakennuksesta koostuva paikkasidonnainen teos kertoo taiteilijan oman perheen tarinaa. Jokelan isoisä muutti tyttärensä kanssa Iihin 1930-luvulla omaisuutenaan pelkkä kirves. Puuseppänä ja veneentekijänä työskennellyt isoisä tuli Iihin rakentamaan taloja, joista osa on vieläkin pystyssä. Perheen tytär vuorostaan muisteli vanhoilla päivillään sitä, kuinka kesän parasta aikaa oli olla Hiastinlahden niityillä heinätöissä.

Iiläinen kuvataiteilija Sanna Koivisto on luonut ympäristötaidepuistoon kohtaamispaikan, joka ottaa kantaa ihmisten yksinäisyyteen. 14 eri kielellä valkoiseen puistonpenkkiin poltetut ”Huomaa minut” -sanat muistuttavat siitä, kuinka paljon maailmassa on yksinäisiä ihmisiä. Mäntymetsikön keskelle sijoitettujen tuolien äärellä kuka tahansa voi nauttia luonnon kauneudesta sekä kohdata toisen ihmisen.

Kari Alonen: Loiistava 2017 (nimi kahdella ii-llä)

 Iin kirkko

Kunnantalon pihassa oleva Sanna Koiviston Uittopatsas 2003

 Majapaikkamme ikkunasta otettu

Puutaloaluetta Iijoelta päin nähtynä

 Tämä hauska hylkeenpää oli Vihkosaaren uimarannan vastarannalla

 Kemintien silta ja uimaranta näkyy

 Komea silta, jonka yläpuolella rautatie

Kuntaa halkova Iijoki on yksi Pohjois-Pohjanmaan suurimmista joista. Sen vesialue on noin 14 400 km². Joki saa alkunsa Kuusamon ylängöltä ja laskee Iin Haminan pohjoispuolitse Pohjanlahteen. Alajuoksulla joki on leveä ja vuolaasti virtaava kymi. Iin alueella joen useista koskista on huomattavin Raasakkakoski, joka valjastettiin voimatalouden käyttöön 1970. Iin muita huomattavia jokia ovat Olhavanjoki, Muhojoki, Kuivajoki ja Kivijoki.  Järvistä lähes ainoa mainittava on Oijärvi.
Jos haluatte lukea vanhasta vanhasta Iin Haminan ruokakulttuurista niin täältä löytyy reseptejä murteella.

Matka jatkuu seuraavassa postauksessa.