RANUAN JÄÄKARHUNPENTU PIIPAHTI ULKONA

Kaisa Siren / Lehtikuva

Ranuan eläinpuiston jääkarhunpentu otti ensi kosketuksen lumeen torstaina , kun se pääsi ulos pesäluolastaan. Jääkarhupoika viihtyi ulkosalla muutamia minuutteja.

OULU. Ranuan eläinpuistossa kolme kuukautta sitten syntynyt Suomen ensimmäinen jääkarhunpentu pääsi torstaina tutustumaan lumeen.

Pesäluolan ovi avattiin jääkarhuemo Venukselle ja sen vajaan kymmenen kilon painoiselle poikaselle kello 11. Tunti ja 20 minuuttia luukun avaamisen jälkeen pentu uskaltautui ensi kertaa ulos emon houkuttelemana.

Varovaisuus johtui siitä, että viereisessä aitauksessa oli Venuksen sisko Valeska ja pennun isä Manasse. Kaksikko on sijoitettu samaan aitaukseen, sillä Ranualla toivotaan lisää poikasia.

”Yli puolet pennuista kuolee eläintarhoissa ensimmäisten kuukausien aikana syntymästä. Niin on käynyt täälläkin kaksi kertaa. Olemme tosi iloisia, että pentu on hyväkuntoinen”, eläintarhan toimitusjohtaja Tommi Hinno kertoo innoissaan.

Kilpirauhasen vajaatoimintaa  epäillään syyksi Venuksen lisääntymisongelmiin. Seitsemänvuotias emo on kahtena syksynä synnyttänyt pennun, mutta ne ovat kuolleet muutamassa päivässä aliravitsemukseen.

Nyt pentu pysyi hengissä, kun sille ryhdyttiin syöttämään Thyroxin-kilpirauhaslääkettä. Suomen kilpirauhasyhdistys onkin nimennyt Venuksen maskotikseen.

Pennun odotetaan houkuttelevan eläinpuistoon matkailijoita.
Maailman eläintarhoissa on noin 300 jääkarhua, joiden esivanhemmatkin ovat syntyneet tarhaoloissa.

”Uutta verta saadaan luonnosta harvoin. Tänä vuonna Alaskasta siirrettiin yksi orvoksi jäänyt jääkarhunpentu eläintarhaan”, eläintarhan intendentti Mari Heikkilä kertoo.

Venus on tähän saakka hoitanut pentuaan pimeässä betonista rakennetussa pesässä. Eläintenhoitajat ovat seuranneet kaksikon puuhailua muun muassa infrapunakameran välityksellä.

Torstaina ulkona käynnin jälkeen pentu leikki lumikokkareilla pesäluolaan johtavassa eteisessä.

”Jokin aika sitten pentu sai ensi kertaa kiinteää ravintoa. Se söi lohta. Silti sen pääasiallisin ravinto on yhä
maito”, Heikkilä sanoo.

Niin luonnossa kuin tarhaoloissakin vain puolikiloisena syntyvä pentu saattaa jopa 20-kertaistaa painonsa pesässäoloaikana emon rasvaisen maidon turvin.

Luonnossa jääkarhuemo hoitaa pentuaan lumeen kaivamassaan pesässä maalis-huhtikuulle. Tuolloin 3–4 kuukauden ikäinen pentu on riittävän kookas seuraamaan emoaan jäälakeudella tämän saalistaessa hylkeitä. 

Täältä HS:n sivuilta löytyy video karhuista

10.07.2007 otettu oma kuva Ranualla. Onkohan tässä Venus, Manasse
tai Valeska?

ALKUKIRJAINHAASTE # 52 RE

REki uusiokäytössä ja REvontulessa :)

Arvontavoitto ja muuta rutinoo

Voitin Ahdin tilan arpajaisissa tuon kauniin kangas-aplikoidun A5-kokoisen almanakan (irrotettava päällinen)+tarralappuja ja kynä. Nuo kivet eivät kuuluneet palkintoon, ovat toisen käsityötaiturin tekemiä luonnonkivistä hiomalla. 


Minä arvostan omin käsin tehtyjä ja ideoituja tuotteita. Siksi vierastan näitä nettisisustuskauppoja, koska tavara on halpatuontimaista tuotua, jota myydään kalliilla hinnalla. Ymmärrän, että katetta on saatava veroihin ym. maksuihin mutta silti - ne eivät ole suomalaista käsityötä. Tunnen monia kädentaitajia, katajatöitä, pahkatöitä, lasimaalausta, kivenhiontaa ym ym. Siksi olen valmis maksamaan näistä tuotteista kunnon hinnan, koska tiedän miten monta työtuntia niiden parissa on vierähtänyt.


Minun 85-vuotias äiti on leikannut vuosikaudet kirpputoreilta roskiin menevistä vaatteista ja kangaspaloista matonkuteita. Ihmettelevät, kun haen niitä säkkikaupalla, "että kuka vielä viitsii leikata kuteita vanhoista". Paljon saa myös pilkkahintaan trikookangaspaloja, verhoja ym. Olen rahdannut äidille kymmeniä jätesäkillisiä saksittavaa, vienyt osan kuteista Monitaitoisille kudottavaksi metrihintaan, osan lahjoittanut niille, jotka itse kutovat. Minulle nämä matot kelpaavat vallan mainiosti ja lahjaksi myös. Monta vuotta olen siis toiminut 'lumppurina' ja saanut siitä hyvän mielen. Minun kodissa vanha ja uusi asustaa sekaisin. En viihtyisi valkeita sohvia/kylmiä värejä-sisustuslehtikodissa.

Tässä vain muutamia näytiksi

Huomenna siis laskiaissunnuntai. Laskiaisperinteistä voi lukea täältä. Moi moi ystävät!

Pois murheen frakki!

Kuva otettu viime vuoden loppupuolella eli on täällä enemmän lunta mutta sopii  päivän teemaan

AURINKO PILKISTÄÄ PILVEN TAKAA LUMISEEN METSÄÄN


Siis lähde linnuntietä,
jos joudat, kulkemaan,
ja juhlahetki vietä
kun saavut linnuntietä
metsään tuuheaan.


Juupelijuhla varmaan
metsän salissa on:
näet pilven takaa harmaan
pilkistelevän armaan
iloisen auringon.


On koivun harsohameen
vyö vanhaa-hopeaa.
Näet liekehtivän lameen
sen rinnoilla. Ja kameen,
jota katsella kannattaa.


Parhaisiin pyntätyllä
karahkakuusella
on, oireellista kyllä,
valkoinen frakki yllä
ja stormari korkea.


Pane pois tuo murheen takki:
se ei istu ollenkaan,
pue yllesi riemun frakki,
ota päähäsi onnenlakki
ja ryhdy iloitsemaan.


                      -P . Mustapää, Tuuli airistolta 1969 -

Kuva uudistetusta työhuoneesta. Annan kehut jälkikasvulle, kun innostui tekemään pientä pintaremonttia ja uusimaan kalusteita. Tämä EI ole minun käytössä ja oma 'konehuoneeni' on talon yläparvella. Kaikki kaapit ja pöytä tilattiin ON24-nettikaupasta. Kaksi isompaa vitriinikaappia tulevat maaliskuun alussa.


Huoneeseen oli vaikea löytää sopivan mittaisia (leveys, syvyys, korkeus) kalusteita liikkeistä. Epäröin, että minkähänlaista sekundaa tulee, mutta yllätys, yllätys, olivat ihan laadukkaita, kaikki osat mukana, kokoaminen sujui ohjeiden avulla helposti, vaikka veihän se aikansa, kun teki kunnolla.


Seinäkaappeja vierastin alussa tuon mustan lasin takia mutta kun olivat paikoillaan niin sointuvat tummien koneiden kanssa yhteen. Kuopioon avataan kesällä IKEA ja sieltä olisi kenties saanut mutta ei jaksettu odottaa. Seiniin heinäkuosinen lasikuitutapetti ja valkoinen maali.

 Vihdoin sain osan kiintolevylle tallennettuja leffoja kopioitua ja niihin kannet

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Nalle Puh sanoi"Ystävyys on sitä, että kun laittaa silmänsä kiinni ja ajattelee ystävää, niin poskilihakset alkavat vetäytyä korvia kohti
ja kaikki rypyt siliävät!"

”Puh, lupaa että et koskaan, koskaan unohda minua.

Et sittenkään kun minä olen satavuotias.”
Puh ajatteli hetken.
”Kuinka vanha minä olen silloin?”
”Yhdeksänkymmentäyhdeksän.”
Puh nyökkäsi.
”Lupaan”, hän sanoi.

Linkin takana ihana venäläinen kappale Sininen huivi Souvareiden esittämänä. Toivottavasti tykkäätte ystävät hyvät tästä musiikista. 

http://www.youtube.com/watch?v=GLv7eC_HZ0M&feature=related

Toivottaa Beate

Heart Animations provided by MySpaceAnimations.com

Olemisen sietämätön keveys ym

Antonio Machado

Löysin Leena Lumin blogin kautta aivan loistavia maalauksia. Ilmeisesti portugalilainen maalari, en osaa kieltä, mutta saksaa jonkin verran. Niin, tuossa maalauksessa olen minä: katse maahan luotuna, ajatuksissaan, koko maailman murheet harteillaan. 

 Kunderan filosofian mukaan "oleminen" on "sietämättömän kevyttä". Tämä perustuu siihen, mitä kirjassa usein esiintyvä saksankielinenlause "Einmal ist keinmal" pyrkii selittämään. Lausahdus tarkoittaa sitä, ettei kerran tehty asia oikeastaan merkitse mitään, ja kun ihmisella on elettävänään vain yksi elämä, ei hänen teoillaan lopulta ole merkitystä tai painoarvoa. Samalla kun elämä siis on merkityksettömyydessään "kevyttä", ihminen ei kestä ajatusta oman elämänsä turhanpäiväisyydestä, mikä tekee elämästä sietämätöntä. Tämänkaltaisesta ajattelumallista juontuu kirjan nimi.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>


Olen joskus lukenut tuon kirjan mutta en omista sitä. Minulle nuo kaksi sanaa ikäänkuin kumoavat toisensa. Ellei elämä olisi välillä sietämätöntä, ei se voi olla koskaan kevyttäkään. Elämä on tätä vastakohtien jännitettä ja niiden rajapinnassa me liikumme. Edelleen pohdin kärsimystä ja kuinka kohtuutonta ja raskasta se on. Ei minua lohduta yhtään se, että joku toinenkin kokee tällä hetkellä surua, tuskaa ja ahdistusta eri syistä. Aika ajoin oman repun taakka tuntuu liian painavalta. Edelleen viiltäviä tuntoja aiheuttaa, kun näkee pariskunnan kävelevän käsikädessä tai halailevan julkisesti. Meille tunteiden näyttäminen miehen kanssa oli aina niin luontevaa. Koneella on mm. satoja matkakuvia. Emme ehtineet käydä yhdessä monessa maassa, tarkoitus oli tehdä vähintään yksi ulkomaan matka vuodessa. 


Katsoin YLE-arkistosta vanhan Inhimillisen tekijän vuodelta 2000 Suru on pitkä matka, jossa jo edesmennyt Martti Lindqvist ja Ulla Tulisalo pohtivat menetyksiään.

"Äkillinen suruviesti on usein niin musertava, että se tuntuu vievän pohjan pois koko siihenastiselta elämältä. Psykiatri Ulla Tulisalon koko elämä meni uusiksi kun hän menetti miehensä ja kolme lastaan auto-onnettomuudessa.

Martti Lindqvist kuvailee surun tekevän ihmisessä työtään. "Suru antaa mahdollisuuden käydä läpi sellaisia mielikuvia ja tunteita, ettei tarvitse tuhoutua siihen menetykseen". Suuri menetys usein muuttaa ihmistä ja elämänarvot saattavat mennä uusiksi. Linqvist toteaa surun muuttuvan lopulta viisaudeksi, uudenlaiseksi tiedoksi elämästä".

Lindqvist kirjoittaa kirjassaan Mieli ja tarkoitus (Otava 1995)

"Elämän ydinkolmio. Ensimmäiseksi tulee mieleen, että se on syntymistä, elämistä ja kuolemista. Se on elämän ydinkolmio, josta ei ole poispääsyä. Siinä jokainen kulma on toistensa edellytys. Tämä pätee niin viikon ikäisenä kuolleeseen lapseen kuin myös satavuotiaaseen vanhukseen. Oikeastaan tästä näkökulmasta katsottuna elämän ajallisella pituudella ei ole mitään merkitystä. Aika on harhaa, sillä elämälle on olemassa vain tässä ja nyt, ikuinen preesens.

Luopuminen on antautumista sen varaan, mitä ei voi ymmärtää eikä hallita. Se ei ole sama asia kuin luovuttaminen. Luopumisen kuva näkyy kirkkaimmillaan rakkaudessa ja kuolemassa. Siksi rakkauden toinen nimi on armo".




TUNNUSTUS


Kiitos Raija/A  tunnustuksesta. Blogini on sekalainen sepustus mutta välillä voimavarat ovat koetuksella, joten en jaksa päivitellä. Käyn kyllä lukemassa muiden blogeja.


Ajatuksena olisi siis antaa tämä viidelle eteenpäin. Pitää miettiä. Mun konetta ei ole vielä päivitetty ja tämä hidastelee ja tökkii.

Koetan vastata tässä Raija A:n toiseen haasteeseen.

Jos minulle olisi kaikki maailman rahat, mitkä viisi tärkeintä kohdetta hankkisin ilman materiaalisyyllisyytta!

1. Jopa on vaikea vastata. Raha ei tuo onnea ja voisin lahjoittaa kaiken ylimääräisen pois, jos saisin  entisen elämän takaisin. Sen tutun ja turvallisen. 

2. Toinen vaihtoehto olisi, että muutan elämänsuuntaani radikaalilla tavalla. Auttamistyö jossakin kehitysmaissa.

3. Kaikille maailman lapsille, joilla ei ole tarpeeksi ruokaa eikä huolenpitoa. 

4. Vanhuksille ja kuoleville inhimillisen loppuelämän.

5. No, lopuilla voisi koettaa vielä pelastaa tätä tellustamme tuhoutumiselta. 


Loppuun toivonkipinän herättävä runo Tabermannilta.


Murheeseen suhtautukaamme
kuin raskaan lumen painama oksa.
Joko kestän tai katkean,
mutta toukokuun tullen
jossain kukkii oksa.

Valokuvatorstai haaste 234

Aihe: Kiva

Kuva napattu Ranskassa Cannesin huvivenesatamassa aivan filmipalatsin kupeella vuonna 2004.  Vene oli pieni purjealus.  Nauratti tuo niin suomen kieleltä sointuva nimi.

Vaahteralta kyselin missä on mun rakkaani

Sanat

Nuorempana minä etsin vastauksia

kysymyksiin.

Yksi vastaus oli hiljaisuus, jos

kuuntelin,

kuulin kun kävi tuuli, kävi ovi.

Ihmisiä tuli ja meni, tuntematon

ilahdutti minua, unohtui nopeasti,

sekä ilo että yllätys, totunnaiset.

Nyt olen alkanut puhua itsekseni

kun tahtoisin oppia tuntemaan tämän

joka puhuu

ja niin hauraasti kuuntelee,

ajatuksissaan.

Jotkut sanat painuivat minuun kiinni

kuin etsien suojaa, joltakin jota oli

liian vaikea nähdä. Kirjoitin muistiin.

Tämän ne minulle opettivat, sanat joita

tuli:

jäähyväiset ovat osana kaikessa mikä

elää

ja, kun olen voimakkaimmin

uneksinut,

kotiinpaluu.

                       (Bo Carpelan)

Muuttuvat Laulut - Georg Ots

Jonkin ihmeellisen matkan kun purjehtii, kiertää kaukaa toiveiden maassa,
koluaa epäilyksen karikoissa,
kompuroi verille polvet ja sydämen,
eksyy pitkään, kipeästi,
löytää jälleen kotiin.

Ihmisen elämä sellaista kurua ja nousua,
myrskyä ja tyventä ja
jokaisen itseensä matkaamisen jälkeen
jokin osa kypsynyt
eksymään yhä luottavaisemmin

ja tietää jo, ettei eksymättä aika ajoin
koskaan epäilisi olevaa,
ei oppisi katsomaan uusin silmin,
ei löytäisi
ei tuntisi riemua
joka vain sellaisen matkan jälkeen.

                                 (Voimapostia Voimapaikasta)

*************

Muuttuvat laulut, muuttuuko maailma ja mihin suuntaan huomispäivä vie?
Tuo vanha laulu sopii hyvin tähän päivään, kun maallemme valittiin uusi presidentti eilen. Videolla esiintyy eilis- ja nykypäivän valtiomiehiä - suuria tai vähemmän suuria sellaisia. 

Politiikka on taistelua vallasta, ongelmien ratkomista, pelisääntöjen luomista, yhteistyötä ja taidetta. Politiikalla ratkaistaan, millaisessa yhteiskunnassa ihmiset haluavat elää. Mutta miksi politiikka ei ole ”yhteisten asioiden hoitamista”?

Politiikalla on ikävä maine. Politiikka on jotakin likaista ja epärehellistä. Politiikkaan liittyy kähmintää, juonittelua ja lehmänkauppoja. Jopa politiikasta johdettu verbi politikoida tuntuu saastuneelta. Onko politiikka todella jotakin näin ikävää? Kyllä ja ehdottomasti ei.

Politiikka on likaista – ja puhdasta

Filosofi Thomas Hobbesin mukaan ihmisen luonnontila on ”yksinäinen, köyhä, siivoton ja raaka”. Tällä hän tarkoitti, että ihmiset tarvitsevat yhteisiä sääntöjä elääkseen hyvää elämää. Politiikkaa tarvitaan luomaan näitä pelisääntöjä. Muuten yhteiskunnassa vallitsee vain vahvimman laki.
Politiikka ymmärretäänkin usein toiminnaksi, joka kohdistuu julkiseen, siis koko yhteisöön. Yhteiskunnassa on välttämätöntä tehdä päätöksiä, jotka koskettavat suurta joukkoa ihmisiä. Politiikkaa tarvitaan, sillä ilman politiikkaa yhteiskunnallisia ja yhteisiä päätöksiä saataisi tehtyä. Politiikka on keino ratkoa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa syntyviä ongelmia.
Samalla politiikka voidaan nähdä positiivisena toimintana. Politiikka on kykyä ja taitoa hallita yhteiskuntaa ja tehdä kansalaisten kannalta hyviä päätöksiä.
Osuvan vertauksen mukaan politiikka on kuin kuvitteellinen areena, johon ihmiset kokoontuvat neuvottelemaan, kiistelemään ja sopimaan asioista. Sivistyneessä yhteiskunnassa puhuvat päät, eivät nyrkit.

Yhteistyötä ja kamppailua

Politiikka onkin sekä yhteistoimintaa että kamppailua. taistelua. Ihmiset tekevät yhteistyötä, koska se hyödyttää heitä. Politiikalla haetaan yhteistä arvopohjaa ja yhteisiä etuja. Samanmieliset löytävät toisensa. Työnantajajärjestöt ja palkansaajajärjestöt istuvat yhteiseen neuvottelupöytään pohtiakseen, miten yhteiskuntaa pitäisi viedä eteenpäin niin, että kaikki ovat tyytyväisiä.
Mutta usein ihmisten arvot, edut ja tavoitteet ovat erilaisia tai ristiriitaisia. Politiikka onkin kamppailua ristiriitaisten arvojen välillä.
Politiikalla ratkaistaan, millaisessa yhteiskunnassa ihmiset haluavat elää. Ihmisten moraali ja etiikka kytkeytyvät syvällisesti politiikkaan. Hyväksyykö yhteiskunta abortin tekemisen? Pitääkö veronmaksajien kustantaa huonoista elintavoista ihmiselle aiheutuneet sairaudet? Otetaanko maahan lisää pakolaisia?
Joillekin politiikka on maailman muuttamista, toisille asioiden säilyttämistä ennallaan.

Kaikille ei riitä kaikkea

Politiikka on kamppailua resursseista. Ihmiset kiistelevät siitä, mitä yhteisesti oikein pitäisi tehdä. Tässä mielessä politiikka on taistelua niukkuudesta – kaikille ei riitä kaikkea.
Yrittäjät haluavat verohelpotuksia, eläkeläiset kansaneläkkeiden korotusta ja työntekijät lisää palkkaa, opiskelijat opintotukea. Vanhemmat vaativat lapsilleen pienempiä luokkakokoja, maanviljelijät tukia elinkeinonsa säilyttämiseen, työttömät uusia työpaikkoja. Lista on loputon.
Se, jolla on valtaa enemmän kuin muilla, myös saa enemmän kuin muut. Politiikka onkin taistelua vallasta. Politiikalla myös ratkaistaan, kenelle päätös- ja toimeenpanovaltaa annetaan ja kenelle ei. Vaaleilla ratkaistaan, kuka pääsee hallitukseen johtamaan maata.

Politiikka on mahdollisuuksien taidetta

Joskus politiikasta puhutaan runollisesti ”mahdollisen taiteena” tai ”mahdollisen taitamisena”. Tällä tarkoitetaan, että politiikalla synnytetään asioita tai asian tiloja, joita ei vielä ole. Ideoista, visioista ja ideologioista tehdään realismia. Politiikalla luodaan lakeja, jotka säätelevät koko yhteiskunnan toimintaa.
Politiikalla mahdollisesta tehdään totta: luodaan ilmainen peruskoulutus, rakennetaan kattava terveydenhuolto tai pakotetaan tupakoitsijat lasikoppeihin. Yleinen äänioikeus ei ilmestynyt tyhjästä, se luotiin. Politiikka on tahdon asia.
Kun presidentti Martti Ahtisaari neuvottelee maailmalla rauhansopimuksen sotivien osapuolten välille, hän todella tekee mahdollisesta totta. Politiikka ja politiikan tekeminen on siis ihmisten kykyä ja osaamista. Kyvykäs poliittinen johtaja voi vaikuttaa oman kansakunnan, jopa koko maailman asioihin.
Jos veronkevennyksiä ajanut puolue saa läpi tuloveron alentamisen, puolue on käyttänyt taitavasti hallitus- ja parlamenttivaltaansa. Jos asukasyhdistys onnistuu hankkimaan kunnan rahoilla lähipuistoonsa uudet istutukset, asukasyhdistyksellä on ollut valtaa. Valtaa on kaikissa ihmisten välisissä suhteissa.

Eripuraa päämääristä, kinaa keinoista

Vaikka päämäärät olisivat yhteisiä, eripuraa voi syntyä oikeista keinoista. Pitääkö Suomen taloudellista kilpailukykyä pitää yllä veroja laskemalla vai tukeeko laaja hyvinvointivaltio myös maan talouselämää? Lisäävätkö EU:n tullimuurit unionin kansalaisten hyvinvointia, vai käykö juuri päinvastoin?
Tässä mielessä politiikka ei ole yhteisten asioiden hoitoa. Ei ole selvyyttä siitä, mitkä täsmällisesti ovat ”yhteisiä asioita” ja miten niitä pitäisi ”hoitaa”. Politiikka on jatkuvaa kädenvääntöä siitä, mitä tehdään ja kenen hyväksi. Pitääkö eduskunnan päättää ruokakauppojen aukioloajoista, vai kuuluuko asia pelkästään kauppojen omistajille?
Jos kaikki olisivat kaikista arvoista ja asioista aina samaa mieltä, politiikkaa ei tarvittaisi lainkaan. Päätöksiä ei tarvitsisi tehdä, sillä kaikki tietäisivät kaiken aikaa, mitä pitää tehdä.
Julkisessa päätöksenteossa politiikka ja byrokratia (hallinto) voidaan erottaa näin periaatteessa kahdeksi erilliseksi toiminnaksi. Politiikan areenalla neuvotelllaan ja taistellaan päämääristä ja keinoista. Hallinnoinnissa päämäärät ovat jo selvät, usein keinotkin.

Maailma vailla politiikkaa on pelottava paikka

Yhteiskuntaa tai valtiota vailla politiikkaa ei ole olemassa.
Pohjimmiltaan valta ja vallankäyttö määrittävät, mitä politiikka oikein on. Valta on kykyä saavuttaa tavoitteitaan, ja toimijan kykyä saada muut toimimaan haluamallaan tavallaan. Valistunut vallankäyttö ottaa huomioon myös muut kuin lyhytaikaiset tai omakohtaiset edut ja tarjoaa tilaa politiikalle.
Ihmisten välillä on aina vallankäyttöä. Yksin ollessaan Robinson Crusoen ei tarvinnut politikoida, mutta Perjantaita hän jo komenteli. Niin kauan kuin on valtaa, on siis myös politiikkaa. Jollakin ihmisellä tai ihmisryhmällä on aina valtaa. Joku päättää asioista, jotka koskettavat muita ihmisiä.
Kun ihmiset ovat mukana jossakin toiminnassa, he useimmiten käyttävät myös valtaa. Osallistuminen on siis vallankäyttöä, tai ainakin yritystä vaikuttaa asioihin. Suppeammin ymmärrettynä ihmiset käyttävät poliittista valtaa nimenomaan silloin, kun he haluavat vaikuttaa yhteiskunnalliseen eli julkiseen päätöksentekoon.
Maailmassa on monia alueita, joissa yhteiskuntajärjestys on romahtanut. Tuloksena on sisällissotia, nälänhätää ja kansanmurhia. ”Vallattomuuden” tilasta on lyhyt matka harvojen mielivaltaan.
Päivitetty 24.8.2006
http://www.kansanvalta.fi/Etusivu/Demokratia/Politiikka