Marja-Leena Mikkolan runo Tyttö ja tanssiva karhu (kokoelmasta Lauluja 1979), sävellys Kaj Chydenius, esitys Anneli Saaristo. Upea biisi ja koskettava tulkinta.
Niko Peltonen on blogissaan analysoinut Mikkolan tekstiä, käykääpä lukemassa.
"Vuonna 2005 tehdyssä haastattelussa Marja-Leena Mikkola sanoo runonsa voivan sijoittua mihin maailmanaikaan hyvänsä, sillä "aina on tulta ja sauhua, kauhua ja kuolemaa". Silti taide – runo, laulu, teatteri, sirkus – jatkaa kulkuaan vuosisadasta toiseen. Sen markkinatie on olevinaan keveä, mutta se vaatii veronsa. Syvempään tulkintaan kirjailija ei antaudu, sillä runo "saa jäädäkin vähän salaperäiseksi". Keittiönpöydän ääressä se joka tapauksessa syntyi." (Yle Elävä Arkisto)
Niko Peltonen on blogissaan analysoinut Mikkolan tekstiä, käykääpä lukemassa.
"Vuonna 2005 tehdyssä haastattelussa Marja-Leena Mikkola sanoo runonsa voivan sijoittua mihin maailmanaikaan hyvänsä, sillä "aina on tulta ja sauhua, kauhua ja kuolemaa". Silti taide – runo, laulu, teatteri, sirkus – jatkaa kulkuaan vuosisadasta toiseen. Sen markkinatie on olevinaan keveä, mutta se vaatii veronsa. Syvempään tulkintaan kirjailija ei antaudu, sillä runo "saa jäädäkin vähän salaperäiseksi". Keittiönpöydän ääressä se joka tapauksessa syntyi." (Yle Elävä Arkisto)
 |
| Kuva: Pinterest |
