Vuosi alkoi huonosti, riu'ulle jouduttiin!

Lumituiskua, Aapeli-myrsky 1.-2.1., pakkanenkin paukkuu -26 C ja putkiukko tulossa, kinoksia, lunta taas lisää, minä lumityöt (selkä kipeä), lumen syvyys 63 cm (7.2.), lumet rysähtivät tulla koko katolta, äkkiä Topi apuun, vaikka sunnuntai-ilta - remppaukot tulevat aamulla, huoh! (11.2.). Remontti alkoi 11.2., aurinkoista, kevättä kohti mennään jee! Piha kaljamella, vettä sataa (19.2.), toinen korva melkein tukossa ja suhisee ja paukkaa (laitettu Otocuria, p...le meni enemmän tukkoon), no enpähän kuule tuon kuivatuskoneen hurinaa, vasen nilkka kipeä kai nyrjähtänyt. K kävi ja toi 4 litran kattilallisen hernesoppaa, paljon hirven- ja sianlihaa seassa. Keittänyt kymmenen litran satsin. Lattianvaluun päästään 28.2.

Siinäpä äkkiseltään allakkamerkintöjä ja tunnelmia tammi-helmikuulta. Omankodin vesivahinko huomattiin 11.01.2019. Olipa vesi piilossa tehnyt tuhojaan ja me vaan ihmetelty, miksi täällä haisee niin kumman tunkkaiselta kuin kellarinhaju! WC:ssä haju aina voimistui mutta ajateltiin, että putken tuuletus on heikko tms. Minä tiirailin kerran lampun kanssa lattiaa ja listoja mutta ei näkynyt mitään outoa meikäläisen silmään. No viimein poika alkoi tutkimaan WC-kaapistojen takana olevaa jalkalistaa ja kas vain, se oli pullistunut kummasti. Listan irtirepäisyn jälkeen alkoi paljastumaan koko tuhoalue. WC kokonaan uusiksi ja osa tietokone/makuuhuonetta.

Kupariputki oli vuotanut seinän sisällä ja vettä päässyt lattiarakenteisiin (betonilaatta) mutta onneksi ei ollut mennyt seinäeristeisiin. Omakoti rakennettu vuonna 1981. Emme siis ehtineet uusia noita vanhoja putkia. Minä olen varmaan sata kertaa jauhatellut "miksi ei uusittu putkia lämpörempan yhteydessä" ja poika "sinä sanoit silloin, että kyllä ne vielä kestävät." Edellinen remontti oli vessassa vuonna 2014 ja silloin ei näkynyt mitään merkkiä vuodosta, vaikka väliseinää uusittiin.

Vesivahingon tapahduttua otin tietenkin yhteyttä vakuutusyhtiöön ja sain sieltä käymään Suomen Kuivatustekniikan tarkastajan (niin tärkeä ukkeli!!), joka laati vakuutusyhtiölle raportin vahingon laajuudesta ja sen jälkeen on pyydettävä kolme tarjousta, joista halvimman tehnyt firma pääsee meille töihin. Puheluita soiteltu monta ja aikaa tuhlaantui, kun aloin etsimään tekijää liian kaukaa ja kyselemään mm. yhtä sukulaista töihin. No, lopulta apu löytyi melkein naapurista ja tarjous oli kohtuullinen, lähes halpa mielestäni verrattuna kahteen muuhun. Itse maksettavaksi jää 30 %, koska putket jo yli 30 vuotta vanhoja.
14.1. sain paikalle putkimiehen, joka alkoi vetämään taloon uusia komposiittiputkia ettei vettä ala lirisemään laipiossa kulkevista vanhoista putkista. Uudet putkitukset saimme pikaisesti keittiöön ja kodinhoitotilaan ja saunaosastolle.

Kysytte varmaan, missä kävimme vessassa? No, ulkona riu'ulla! No ei vaiskaan. Onneksi saunatiloihin oli jätetty vanha wc-pönttö. Saunatilatkin jo kaipaisivat remppaa. Siellä on erillinen tupa/makuuhuone, jossa olen nukkunut rempan aikana. Omakotitaloasujan ihanuus ja kurjuus!

Jos jotakin hyvää niin nyt saamme uusittua wc:n oven, lattiaan kaakelin, seiniin puukuitulevyn, huoneeseen vinyylilankkulattian, uusi wc-pönttö on jo tilattu ja napottaa odottamassa olohuoneen nurkassa pääsemistä hoitamaan tuiki tärkeää tehtäväänsä. Home sweet home -puunkantoteline kuin ilkkuu meille!

Alla kuvia kurjuudestamme. Jotenkin Edith Södergranin runo Vierge moderne sopii tunnelmiini. Alla runo kahtena suomennoksena. Nainen on vahva ja itsenäinen ja selviää narisematta tilanteessa kuin tilanteessa (naurua).

VIERGE MODERNE

En ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, paašipoika ja huimapäinen päätös,
olen naurava kirkkaanpunaisen auringon juova...
Olen kaikkien ahneiden kalojen verkko,
olen kaikkien naisten kunnian malja,
olen romahdusta ja perikatoa kohti otettu askel,
olen vapauden ja itseyden hyppy...
Olen veren kuiskaus miehen korvassa,
olen sielun horkka, lihan kaipaus ja kieltäymys,
olen uuden paratiisin sisäänkäynnin kyltti,
Olen etsivä ja ärhäkkä liekki,
olen vesi, syvä mutta rohkea polviin asti,
olen tuuli ja vesi, jotka yhdistyvät avoimesti vapain ehdoin...
                           - Edith Södergran runoja: Nysalor-kustannus 2017, suom.
                                           Matti Järvinen. Kokoelman runot ovat ilmestyneet  
                                           ruotsinkielisessä alkuteoksessa Dikter, 1916    

En minä ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, hovipoika ja rohkea päätös,
olen naurava häive helakanpunaista aurinkoa...
Olen kaikkien ahnaitten kalojen verkko,
olen malja kaikkien naisten kunniaksi,
olen askel kohti sattumaa ja perikatoa,
olen hyppy vapauteen ja omaan itseeni...
Olen veren kuiske miehen korvassa,
olen sielun vilu, lihan kaipuu ja kielto,
olen uusien paratiisien portinkilpi.
Olen liekki, etsivä ja röyhkeä.
Olen vesi, syvä mutta uskalias, polviin saakka,
olen tuli ja vesi rehellisessä yhteydessä, ilman ehtoja.― Vierge Moderne, Dikter 1916

Ps. Oikeastaan hyvä, kun korva oli tukossa. Tänä aamuna, kun kömmin saunaosastolta tuvan puolelle niin jopas oli äänimaailmaa talossa. Alakerrassa pärpättää kuivauspuhallin kuin vanha Popeda ja yläparvella huokailee epäkuntoon mennyt ups-laite kuin hengenhädässä oleva vanhus, ilmalämmityskoneen ääni hukkuu tähän meteliin, jääkaappi ja pakastinkin äännähtelevät hallitusti.

Elokuva Tuntematon Sotilas ja talvikuvia

 Uudenvuoden lumituisku ei yltänyt meidän korkeudelle ja säästyimme tuhoilta ja sähkökatkoilta. Lunta tuli kuitenkin ja ahkerasti olenkin heilutellut lumentyönnintä ja kolaa. Naapuri linkoaa isomman alan ja jos on tullut paksu kerros. Minä otan autotallien edustat ja takapihan. Isännällä on samat hommat etäkodissa. Minun auto on ulkopuuvaraston lyhyen lipan alla niin peräpää on lumessa. Lämmityspistoke on kyllä etupuolella, jota pidän kytkettynä pienellä pakkasella noin tunnin ennen käynnistämistä. Tammikuinen aurinko ei lämmitä. Se käy kuin ilkkuen näyttäytymässä, taikomassa edes kuurankukkia ikkunaan ja painuu lämmittämään eteläistä pallonpuoliskoa.

 

Katsoin illalla Yle Areenasta kerralla kaikki viisi osaa ja olin vaikuttunut näkemästäni. Olin katsonut leffan jo aikaisemmin ostamaltani DVD:ltä mutta Yle näyttää nyt lisämateriaalia 1,5 tuntia. Käsikirjoittaja Aki Olavi Rantala on lisännyt uuteen versioon myös kotirintaman tuntoja ja elokuvasta on jätetty pois monia vanhan version kohtauksia. Aku Louhimiehen näyttelijävalinnat ovat onnistuneita miesten osalta, Vesala ei sisäistänyt rooliaan kunnolla.
Elokuvan naisnäyttelijät (Vesala ja Tikkanen) saivat aikaan kohun ilmoittamalla julkisuudessa kokeneensa Louhimiehen ohjaustyylin alistavaksi ja nöyryyttäväksi. Louhimies on pyydellyt anteeksi ja sanonut palkkaavansa psykologin seuraavaan projektioonsa. Tuntemattomassa naisroolit ovat vähäiset; Paula Vesala, Marketta Tikkanen, Annika Stenvall, Diana Pozharskaya, Alina Tomnikov.

Naiset kertovat tulevansa nyt julkisuuteen asian kanssa, koska he haluavat rohkaista naisia puhumaan työyhteisöissä kohtaamistaan vaikeista asioista. Kysyn vain, miksi miehen eivät valitelleet?  He joutuivat niin fyysisesti kuin henkisesti koville kuvauksien aikana; rypivät märkinä ja kylmissään metsässä, hiihtivät talvipakkasella umpihangessa, työpäivät venyivät 10-tuntisiksi ja samaa kohtausta voitiin kuvata monta päivää (mm. raskas suonylitys) .Elokuvasta on näin saatu mahdollisimman autenttinen.

"Myös Antero Rokkana roolissaan loistava Eero Aho myöntää rankan kuvausrupeaman jättäneen jälkensä.

- Kuvausten jälkeen oli kyllä takki tyhjä. Leffan teko on aina intensiivistä, kun kuvataan peräkkäin 10-tuntisia päiviä. Mutta tässä Tuntemattomassa kuvauspäiviä oli melkein kolminkertainen määrä tavalliseen kotimaiseen elokuvaan verrattuna.

- Se oli  fyysisesti raskasta, koska pyörimme pitkin soita kaikkien varusteiden ja aseiden kanssa. 10 tunnin jälkeen ase kaulassa tuntui siltä, kuin olisi ollut siimalla levypainot kaulassa. Eikä kukaan päässyt lepäämään laakereillaan edes pitkien kuvauspäivien jälkeen. Päinvastoin, Louhimies marssitti näyttelijät keskelle korpea.

- Se oli alunperinkin sovittu metodi: kaikki opettelisivat käyttämään sotilasvarusteita ja yöpyisivät puolijoukkueteltoissa. Kyllä sen pitäisi valkokankaalla kasvoista näkyä, että siellä on nukuttu huonosti ja oltu hyttysten armoilla, Louhimies sanoo.

Jussi Vatanen allekirjoittaa ohjaajan metodien toimivuuden. Ne kuulemma palvelivat hyvin tarkoitustaan.

- Olihan se aika erilainen fiilis lähteä huonosti nukutun yön ja kipinävuorojen jälkeen näyttelemään, kuin jos olisi yöpynyt jossain hotellissa ja vetänyt kunnon aamupalat alle. Kyllä se helpotti eläytymistä." (lainaus: Seiska-lehti)

Aku Hirviniemi: Hietanen ja Diana Pozharskaya: Vera

 Eero Aho näytteli Rokan roolin ja Johannes Holopainen Kariluodon

Jussi Vatanen:  Vänrikki Koskela

 

 

 Eero Aho: Alikersantti Rokka

Vänrikki Kariluodon häät 

 Joonas Saartamo: Alikersantti Lahtinen konekiväärimies

 Ohjaaja Aku Louhimies (oik.) Tuntematon sotilas -elokuvan kuvauksissa Suomenlinnassa Helsingissä 15. lokakuuta. Kuva: Heikki Saukkomaa/Lehtikuva

 

 

 Hannes Suominen: Sotamies Vanhala

Laitoin katsellessani kuulokkeet, josta elokuvan äänimaailma herätti koskettavia tuntemuksia. Hyttysen ininät, taisteluäänien hiljennys taustalle kuolema-kohtauksissa kuin ilmaisuna 'nyt kaikki on ohi', ja linnun liverrys kaiken kauhun keskellä. Ajattelin, että kuinka kotoa lähtevä mies/isä/aviomies kasvaa lopulta tappajaksi, kun on pakko. He katsovat kuolemaa silmästä silmään ja turtuvatkin siihen. Toverin menetys surettaa heitä eniten. Korsun hiljaisuudessa on aikaa lukea kotiväen kirjeitä ja vastata niihin. Yritetään valaa rohkeutta puolin ja toisin, kyllä täältä selvitään ja koettakaahan pärjätä siellä kotona. Siis kaikkinensa koskettava elokuva ja en tahtonut saada unenpäästä kiinni, kun mietin leffaa. Tänä iltana aion lukea Linnan kirjan, joka päättyy näin..."Keskipäivään kiivennyt syysaurinko lämmitti maata ja maassa makaavia miehiä. Puolukanvarvut kiilsivät mättäillään. Hiljaa häipyi rattaiden lonkutus häviten kaiken nielevään männikkökankaan hiljaisuuteen. Väsyneet miehet nukkuivat. Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä. Se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Aika velikultia."
Loppuun laitan koottuja sitaatteja Väinö Linnan kirjasta.

"Älä sinä suotta naista kynällä leppyyttele. Jos se on äitiinsä tullut niin kyllä se antaa. Jos isäänsä ni suorastaan vonkaa."

"Mä en ymmärrä mitään sellasista kaloreista, mutta mun suoleni ymmärtää, että niitä on helkkarin vähän."
"Ja rinnat sill on ennennäkemättömät! Minkälaiset sull on?"
"Saitahan tuo oli eläissään, vaan eipä kuollessaankaan tapojaan muuttanu."
"Nikkelihalvaus on saatanan vaarallinen tauti."
"Miss on niit ryssii ett voi ryhtyy tappaan!"
"Anna ny ees pien suol'silakka ku hiukoo nii kovast"
"Voi tuhanne paljo kiitoksia, tälhä oikia sotamies ellää ainaski viiko"
"Mikäs se siel pulisoo? Poikahan se vaan siel juttelee."
"Soat loppuu sotimalla"
"Kolmen tunnin päästä lähdetään. Ne joilla ei ole valkoista nenäliinaa, hankkikoon sellaisen."
"Saatanan kierosilmä, tähtää alemmas."
"Herra kapteeni. Tällaista kysymystä ei epäilyksenalainen voi koskaan itse ratkaista. Sen asian määrittelee ympäristö. -Honkajoki Lammion kysymykseen "Oletteko mielenvikainen?"
"Ei saa jäädä tuleen makaamaan"
"Hakkaa päälle pohjan poika"
"Upseer ies. Mis häne pääsä varjo ossuup tuon piene närree kohal, nii sillo hänel tullooki noutaja. Nii mie oon päättänt häne osalt. Ja sitämukkaa rupiaa saamaa muut. Siin hyö taapertaat nii peräjälkee. Ai perkeleet. Työ että tiijä mikä teit vuottaa. Jos hyö mitä syntilöit on tehneet, nii anna sie taivaa äijä heil anteeks. Mut pijä kiirettä. Niit rupiaa tulemaa just. (Rokka)"
"Mie en tiiä. Mie en oo ampunt ko vihollissii. (Rokan vastaus, kun Hauhia kysyy tältä, miltä tuntuu ampua ihmistä)"
"Tään hyökkäyssovan ratekia on tällanen. Sie mänet. Sinnuu ammutaan, Sie juokset katsomatta ja hää pahalainen nappajaa siut. Ei, sie katsot suojat, sie katsot mis on ampuja, sie ole nopea, mut elä hätäinen. Tähtää ensin, tähtää hyvin tarkkaan, ja ammu ensin. Yhen sekunnin etumatka riittää. Silviisii se on. (Rokka)"
"Kassoha sie. Tää asja on näi. Jos sie lähet juoksemaa, nii sie saat juossa Pohjalahel saakka. Kyl hää tulloo peräs, älä yhtää eppäile. Mut jos sie pysyt paikollais etkä lähe hitoilkaa, nii minkä hää tekköö? Et sie sovi hänen kansaa sammaa monttuu. Se on tään puolustussovan ratekia. (Rokka)"
"Mennään tuon suon yli niin että heilahtaa."
"Ei tässä syyllisiä kaivata vaan Lahtista ja konekivääriä" - Koskela

Kohtahan se loppuu - marraskuu

Ensilumi tuli maahan 17.11. räntänä ja suli hiljalleen pois. Kuva otettu 23.11.
"Marraskuun nimi tulee kuollutta merkitsevästä marras-sanasta. Marraskuussa routainen maa makaa »martaana». Kasvit valmistautuvat talveen ja yöpakkaset kiristyvät. Muita nimiä marraskuulle ovat muun muassa »keurikuu» ja »routakuu».
Sanottiin, että marraskuussa alkava talvi ei kauan kestä, toisin kuin lokakuun tai joulukuun talvi. Marraskuun pakkaset ennustavat leutoa säätä ainakin helmikuun kynttilänpäivään asti.
Kuu oli kalastajille kiireistä aikaa, sillä vahvimmat ja onnekkaimmat verkot, rysät ja talvinuotat valmistettiin marraskuussa. Ne piti saada valmiiksi viimeistään Antin päivään mennessä.
Marraskuista puuta pidettiin lujana lahoamista vastaan, joten rakennushirret pyrittiin kaatamaan tähän aikaan vuodesta. Kotitilalla lehmien terveyttä lujitettiin talvea varten pesemällä ne suopursuvedellä marraskuun aikana."
(Taivaannaula)

Marraskuun loppu ja täysin lumetonta. Aurinko pilkisti pilven raosta ja painui mailleen. Lämmintä on ollut monena päivänä lähes + 7 C, hyvin tuulista ja sateista.

Lenkille on päässyt tuttuja metsäpolkuja pitkin. Harmaalta on näyttänyt monena päivänä, kun ikkunasta katsoo mutta 5 km tallustelun jälkeen mieli on huomattavasti pirteämpi ja saa sisälläkin jotain aikaiseksi ;)

"Tässä hetkessä eläminen on vaikeaa, koska mielemme kypsyy ja tulee sokeaksi päivittäisille positiivisille asioille. Mielemme laukkaa jo monta askelta edellä ja haluaa uutta, enemmän ja lisää – ilman että nauttisimme niistä upeuksista ja onnekkuuksista mitä meillä ympärillämme jo on."

Ostin vuodekulmadivaanin omaan kotiin ja samanlaisen etäkotiin. Ei ole mitään huippulaatua mutta kestänee aikansa.

Sukkia kudon joululahjoiksi. Tämä kiva ja helppo malli löytyi jostakin blogista.
Lankana Nallea.

Vastarannan virkkaajan blogiarvonnassa voitin ihanan paketin, lankoja, kynttilöitä, virkkuukoukun ja nappeja. Kiitos Hanna ♥

PILVIEN ALLA

Ethän ota pois rakkautta mataliin pikku pilviin
ja kaikkiin niiden alla itkeväisiin:
kevätsateeseen, pajupensaikkoon ja koiran silmiin?

Ethän pyydä minua unohtamaan
kaikkea salaperäistä minkä olet luonut:
hämärän tuoksua ja lapsen kättä?

Et kai tahdo minun näkevän niin kauas
että sokenen sille mikä on minua lähinnä:
multa ja juuret, ruoholle varisseet lehdet.

Sinä, ankarien autiuksien herra,
sano että tiesit tämän kun kosketit minua:
olen syntynyt matalien lämpöisten pilvien alla.
                                               - Solveig von Schoultz, 1940-luku/1991, suom.
                                                  Helena Anhava -

Oda Krohg, Japanese Lantern 1886

Oikein rentouttavaa ensimmäistä adventtisunnuntaita toivotan blogissani vieraileville. ♥♥

Koivujen kaato rakennusten välistä

 

 

 

Perjantaina oli suotuisa ilma pihakoivujen kaadolle, ei liian tuulinen ja aurinkokin paistoi aamupäivällä. Moneskohan kerta lienee, kun pihastamme kaadetaan puita. En ole pysynyt laskuissa mukana. Tämä oli aikoinaan peltotontti, ei puun puuta ja ensimmäiset istutukset olivat koivujen, kuusten ja mäntyjen taimet. Vuosien saatossa puu venyy pituutta, alkaa varjostaa liikaa, putoavista lehdistä on riesa ja lahovikojakin ilmaantuu.  Puun elämä on tullut tiensä päähän.

Nämä koivut olivat ikävästi talon ja puuvaraston välissä ja lähes 25 m pitkiä rotkuloita. Kaato ei onnistuisi äkkinäiseltä. Kaatokiila pitää tehdä oikeaan kohtaan. Vänkäriä ja köyttä apuna käyttäen puu pötkähtää suunniteltuun suuntaan. Yläkuvassa oleva ensimmäinen puu näyttää kuin kaatuvan rakennuksen päälle mutta eipäs niin käynyt. Tuossa se killuu kiilan varassa ja jäi vähän nojaamaan viereiseen koivuun. Minua tietysti hirvitti mutta miehet osasivat homman. Kuvaajaa jännitti niin, että ei enää osannut käyttää kameran videokuvausta.

Jahas, toinen rauduskoivun runko jo kellahtaa maahan ja alkaa itkemään mahlaa.

Kuusi koivua sai kaatotuomion. Niin kauniita sileärunkoisia olivat ja vuosikasvusto lopussa isoa. Ei ollut näissä onneksi riippakoivuja.

Viimeinen kaatuu ja pölläyttää kaatuessaan ilmaan kelta-vihertävän siitenpölypilven (sekin jäi kuvaamatta)

Kuvassa näkyvät tämän pihapiirin kaksi ensimmäistä rakennelmaa - kellarikuoppa takana ja grillikatos,

jolle lopulta kävi näin. Se köntsähti katolleen. Eipä sitä ollutkaan käytetty vuosikausiin, koska huomattiin sen olevan liian lähellä taloa eli ei ollut turvallinen tulentekopaikka. Koivuista saa ison kasan sauna- ja takkapuita. Iltapäivällä jo satoi rakeita mutta tärkeimmän homman saimme tehtyä.

Urakan jälkeen voi kuunnella rauhoittavaa Felix Mendelssohnia - Spring song - Songs without words Op. 62. En löytänyt YouTube:sta huiluversiota, josta tykkään enemmän. Löytyy Spotify:stä.

 

Leppoisaa pyhäpäivää kaikille lukijoilleni.

Kevät keikkuen tulevi
antaa kukkaset kedolle
kutsuu linnut laulamahan
saapi lapset nauramahan
tuopi tuulien tohinan
korpeen kuusen kuiskehia.

                                               - Beate -

10 KUVAA KESÄÄN JA MINDFULNESS-JUTTUJA

Huomasin tuolla blogeissa tämän kivan haasteen kuvata omaa pihaa joka kuukausi samana päivänä ja muodostaa kuvista kollaasi. Oma kuvauspäiväni on 21. päivä. Tuo ulkosaunarakennus on omankodin rentoutumispaikka ja siellä voi kylpeä lähes läpi vuoden. Hanasta saa veden niin kauan, kun pakkaset tulevat. Sen jälkeen voi kylpeä, jos kehtaa kantaa veden ja sehän ei nyt ole kummonen juttu.

 

 

Aittarakennus häämöttää taustalla

Saunan toisella puolella on iso kesäkeittiö, joka jäi sisältä keskeneräiseksi miehen kuoleman jälkeen ja on ollut aika vähällä käytöllä

Näppäsin saunasta muutaman sisäkuvankin. Saunan seinissä on muutamia vanhasta savusaunasta purettuja hirsiä. Ne luovat oman tunnelmansa. Ovikin on vanha.

Piha-alue on iso ja puistomainen. Tontin pinta-ala yli 0,6 ha ja ostaessamme se oli peltoaluetta. Kaikki puusto on itse istutettu ja 30 vuodessa puita on jouduttu kaatamaan runsaasti. Eli omalta tontilta on saatu saunapuut. Kasvimaata ei ole ollut vuosiin mutta nyt olen suunnitellut, että ensi keväänä laitetaan edes perunaa. No, sen näkee sitten. Kun kulkee kahta paikkaa, jostakin joutuu luopumaan.

Tänään on harmaa päivä ja aamulla oli jo hiukkasen satanut räntää. Olen potenut flunssaa ja vieläkään olo ei ole normaali. Kävin apteekissa hakemassa flunssalääkettä ja Terveydeksi-lehti tarttui mukaan. Siinä on hyvä mindfulness-juttu. Tässä joitakin poimintoja artikkelista.

" Läsnäolo on taitolaji. Mieli harhailee helposti muualle. Mietit tulevaa tai mennyttä, jolloin et ole täysin länsä nykyhetkessä. Moni asia jää huomaamatta ja kokematta. Mindfulness tarkoittaa mielen kykyä olla näsnä nykyhetkessä. Aikaamme leimaa monisuorittaminen. Olemme tavallaan läsnä, mutta emme kuitenkaan ole.

Keho on viisauden lähde. Elämme aistiemme kautta: kaikki ajatukset ja tunnetilat tuntuvat kehossa. Esimerkiksi ahdistus voi tuntua rintakehän puristuksena sekä hengityksen tihentymisenä. Tärkeä oppi on se, etteivät mielen tuottamat ajatukset ole yhtä kuin todellisuus. Ihmismielen tehtävä on tuottaa jatkuvasti erilaisia tulkintoja ja arvioita. Ajatusten osumatarkkuus ei ole kuitenkaan aina kovin luotettava. Kun tarkkailee, millaisia ajatuksia mielessä liikkuu, niistä tulee tietoiseksi. Omien ajatusten havainnointia voi harjoitella yksinkertaisella tavalla kirjoittamalla niitä välillä paperille.

Toinen tärkeä oppi on, että tunteet ovat tarpeellisia eivätkä suinkaan vihollisiamme. Ne viestittävät ihmisen syvistä tarpeista, eikä niitä pidä yrittää kontrolloida tai vältellä. Mindfulnessissa pyritään paitsi havainnoimaan myös hyväksymään kaikki tunteet. Kannattaa muistaa, että alakulo, kärsimys ja suru kuuluvat elämään yhtä lailla kuin ilo ja onni.

Sammuta tänä iltana tv, puhelin ja netti. Sytytä kynttilä ja istu aivan hiljaa silmät kiinni. Hengitä rauhassa ja keskity vain kuuntelemaan ympäristön ääniä."

Mindfulness-tiistaita kaikille piipahtajille :))!

Iltamusiikkina Markku Johansson ja Vantaan viihdeorkesteri: Blue dreams