Lofootit (norj. Lofoten, pohjoissaameksi Lofuohta) on Pohjois-Norjassa sijaitseva saariryhmä. Lofooteilla asuu noin 24 500 ihmistä, jotka saavat elinkeinonsa muun muassa kalastuksesta ja matkailusta. Saarille pääsee valtatietä E10 pitkin. Vuoden 2007 joulukuussa valmistunut tiehanke Lofast mahdollistaa kiinteän maantieyhteyden mantereelle. Tie päättyy Moskenesøyan Å:ssa.
Lofootit oli alun perin Vestvågøy-saaren vanha nimi. Nimen alkuosa "lo" tarkoittaa ilvestä, loppuosa on muinaisnorjaa ja tarkoittaa jalkaa. Saaren muotoa onkin luultavasti verrattu ilveksen jalkaan.
Meriharakka
Turskan päät kuivataan ulkoilmassa kuten muukin kala ja viedään Nigeriaan, jossa ne keitetään yhdessä jauhettujen hedelmien ja punapippurin kanssa. Energia ja proteiini ovat tärkeällä sijalla. Päät on kiinnitetty yhteen päänompeluneulalla ja ripustettu kalaorsille kuivumaan
Loppumatkalla oli siltatyömaa ja yhdensuuntainen liikenne.
Ruijanpallas
ja tämä siitä jäi jäljelle :D
Matkamme päätepiste Å:ssa. Olimme kaksi yötä kalastajakylässä. Vanhoja rakennuksia oli kunnostettu turistien yöpymispaikoiksi. Tiloissa oli omat huoneet mutta yhteinen kylpyhuone ja keittiö ja tilavat oleskelutilat, jos halusi tutustua muihin matkailijoihin.
Kalastajat rantautuivat pyyntiretkeltään ennen puoltapäivää ja aloittivat kalojen perkauksen ja fileroinnin. Ja kuvaajia riitti.
Näissä kuvissa olemme jo paluumatkalla. Tjeldsundin upeasta sillasta sain nyt paremmat kuvat toisesta kuvauskulmasta
Ajokilometrejä kertyi 2697 eli ei mikään lyhyt pyrähdys. Mutta meille tämä matkustustapa sopii. On oma vapaus toisin kuin bussimatkoilla. Minä ajelin vain Suomen puolella ja kaveri kapeat serpentiinitiet. Kiirettä ei kannata pitää vaan pysähdellä useasti, nauttia huikopalaa matkajääkaapista tai käydä jossain kahvilla ja syömässä. Moskenesista Bodøn kulkee lauttayhteys ja sitten voisi laskeutua Norjan rannikkoa alaspäin jonkin matkaa...siinäpä ensin kesän alustava matkasuunnitelma :)).
Lintuparvet ehtivät kakkimaan ikkunat ja seinät. Saaren lintulajisto on runsas. Lofootit oli alun perin Vestvågøy-saaren vanha nimi. Nimen alkuosa "lo" tarkoittaa ilvestä, loppuosa on muinaisnorjaa ja tarkoittaa jalkaa. Saaren muotoa onkin luultavasti verrattu ilveksen jalkaan.
Meriharakka
Turskan päät kuivataan ulkoilmassa kuten muukin kala ja viedään Nigeriaan, jossa ne keitetään yhdessä jauhettujen hedelmien ja punapippurin kanssa. Energia ja proteiini ovat tärkeällä sijalla. Päät on kiinnitetty yhteen päänompeluneulalla ja ripustettu kalaorsille kuivumaan
Loppumatkalla oli siltatyömaa ja yhdensuuntainen liikenne.
Ruijanpallas
ja tämä siitä jäi jäljelle :D
Matkamme päätepiste Å:ssa. Olimme kaksi yötä kalastajakylässä. Vanhoja rakennuksia oli kunnostettu turistien yöpymispaikoiksi. Tiloissa oli omat huoneet mutta yhteinen kylpyhuone ja keittiö ja tilavat oleskelutilat, jos halusi tutustua muihin matkailijoihin.
Kalastajat rantautuivat pyyntiretkeltään ennen puoltapäivää ja aloittivat kalojen perkauksen ja fileroinnin. Ja kuvaajia riitti.
Näissä kuvissa olemme jo paluumatkalla. Tjeldsundin upeasta sillasta sain nyt paremmat kuvat toisesta kuvauskulmasta
Ajokilometrejä kertyi 2697 eli ei mikään lyhyt pyrähdys. Mutta meille tämä matkustustapa sopii. On oma vapaus toisin kuin bussimatkoilla. Minä ajelin vain Suomen puolella ja kaveri kapeat serpentiinitiet. Kiirettä ei kannata pitää vaan pysähdellä useasti, nauttia huikopalaa matkajääkaapista tai käydä jossain kahvilla ja syömässä. Moskenesista Bodøn kulkee lauttayhteys ja sitten voisi laskeutua Norjan rannikkoa alaspäin jonkin matkaa...siinäpä ensin kesän alustava matkasuunnitelma :)).







