Kesäkuun 7. päivä ja lämpöä aamusta vain +12 C. Kylmä ilmavirtaus pysyttelee Suomen yllä ja lämmin ilmamassa on idässä Venäjällä. "Suomi sijaitsee kahden merkittävän ilmastotekijän välissä: lännessä on Atlantin valtameri ja idässä suuri Venäjän manner. Suomen ilmastossa ja kesäsäässäkin on piirteitä molemmista, ja kuluneena alkukesänä olemme kuuluneet selvemmin läntiseen, merelliseen ilmastotyyppiin, jolle on ominaista epävakainen, nopeasti vaihteleva ja kesäisin tavanomaista viileämpi sää. Mantereinen ja helteinen säätyyppi on puolestaan jäänyt toistaiseksi Venäjälle ja Suomen eteläpuolelle." (blogi Foreca.fi)
Mustikka on kukalla. Lemmikit on kuvattu ehkä viime keväänä. Keikausraparperipiirakka on helppotekoinen ja isäntä asetteli raparperit ja ananaspalat pellille niin sievästi :). Eikun uuniin ja osa pakkaseen vierasvaraksi.
Koneelta löytyi vanhoja kukkakuvia. Kevättähtimö on harvinainen näillä korkeuksilla ja kasvi on ilmeisesti siirtoistutettu pihaan, josta se oli levinnyt metsään. Kurjenpolvi aloittaa vasta kukintaansa ja lakan kukkakin on viime kesältä.
Yläkuvassa olen Kolilla v. 2011 ja tuomikuva on samana vuonna otettu. Poppanaliina on farmi-Tuulikin kutoma. Liina oli just passeli meidän pirtinpöydälle.
Raparperia ja mansikkaa - piirakassa ja sopassa, nam!
Puusavotta jatkuu edelleen. Pihassa on jo metrejä pitkä ja korkea kasa ja metsässä lisää. Sateet ovat pehmittäneet vanhan pellonpohjan ja puiden ajamisessa on ollut välillä ongelmia. Kärriin on vaidettu uudet renkaat tai eivät nekään ole uudet, vaan vanhat maasturin renkaat. Puuklapien päällä matkustaa Karhu ja vaikka kukaan ei usko selitystä niin tölkki löytyi tien varresta. Meillä on pakkomielle noukkia tyhjät tölkit pientareilta jopa joskus pysäytetään auto ja haetaan rahanarvoinen 'roska' luontoa pilaamasta.
Haapajötiköitä - ei riittänyt minun kädet suurimman ympäri.
Ketunleipä kukalla
Tämänpäiväistä ei niin mukavaa hommaa, voikukkien nyhtämistä tontilta. Koko päivän ollut myrskytuulta. Roskat ja hiekka lentävät ilmassa, ei ainakaan tullut hiki.
Kiitos teille iki-ihanat ihmiset kommenteista.
TUTTUJEN LINTUJEN HISTORIASTA
Kävyt ovat vielä vaaleat ja silkkipintaiset
kuin nuoren lehmän nupulla olevat sarvet,
kuukauden kuluttua ne ovat valmiit ja putoavat,
tuulen ja mullan kanssa on tehty salainen sopimus,
keväällä vihreät kynttilät nousevat maasta, ne ovat
puiden lapsia
ja juoksevat pohjoiseen ja etelään, äkkiä kaikki on vihreätä,
taikuri kutoo mattoa, sininen ja punainen vaihtuvat,
mutta vihreä kasvaa jymisten kuin suuri vihreä virta,
sateet kulkevat yli, keväät tulevat ja menevät,
taloani ei ole, tässä humisee outo metsä,
linnut pesivät varjossa, pöllöt lepattavat,
bubo, bubo, äkkiä heräävät kaikki äänet:
on kevät, on aamu, valo syttyy puihin,
tuuli kohottaa hämärän alushametta, sieltä pyrähtävät linnut,
turdus musicus nostaa siipensä, punaruskeat kainalot loistavat,
metsäkyyhky virittää käheän huilunsa, hu-huu-hoo-ho-hoo,
uunilinnun yksitoikkoinen säe apeutuu loppua kohti,
orfeuskerttu yltyy, kultarinta koristaa säkeensä (dideroid),
piäh, tjää, täh: närhi avaa pyrstönsä kuin kirjan,
närhen kirjassa on metsän kirjoitus,
joka nukkuu nyt kävyssä, siinä on metsän aakkoset,
puiden lämmin humina, linnut ja lajien sanat.
- Eeva-Liisa Manner: Niin vaihtuvat vuodenajat, 1964-
Mustikka on kukalla. Lemmikit on kuvattu ehkä viime keväänä. Keikausraparperipiirakka on helppotekoinen ja isäntä asetteli raparperit ja ananaspalat pellille niin sievästi :). Eikun uuniin ja osa pakkaseen vierasvaraksi.
Koneelta löytyi vanhoja kukkakuvia. Kevättähtimö on harvinainen näillä korkeuksilla ja kasvi on ilmeisesti siirtoistutettu pihaan, josta se oli levinnyt metsään. Kurjenpolvi aloittaa vasta kukintaansa ja lakan kukkakin on viime kesältä.
Yläkuvassa olen Kolilla v. 2011 ja tuomikuva on samana vuonna otettu. Poppanaliina on farmi-Tuulikin kutoma. Liina oli just passeli meidän pirtinpöydälle.
Raparperia ja mansikkaa - piirakassa ja sopassa, nam!
Puusavotta jatkuu edelleen. Pihassa on jo metrejä pitkä ja korkea kasa ja metsässä lisää. Sateet ovat pehmittäneet vanhan pellonpohjan ja puiden ajamisessa on ollut välillä ongelmia. Kärriin on vaidettu uudet renkaat tai eivät nekään ole uudet, vaan vanhat maasturin renkaat. Puuklapien päällä matkustaa Karhu ja vaikka kukaan ei usko selitystä niin tölkki löytyi tien varresta. Meillä on pakkomielle noukkia tyhjät tölkit pientareilta jopa joskus pysäytetään auto ja haetaan rahanarvoinen 'roska' luontoa pilaamasta.
Haapajötiköitä - ei riittänyt minun kädet suurimman ympäri.
Ketunleipä kukalla
Tämänpäiväistä ei niin mukavaa hommaa, voikukkien nyhtämistä tontilta. Koko päivän ollut myrskytuulta. Roskat ja hiekka lentävät ilmassa, ei ainakaan tullut hiki.
Kiitos teille iki-ihanat ihmiset kommenteista.
TUTTUJEN LINTUJEN HISTORIASTA
Kävyt ovat vielä vaaleat ja silkkipintaiset
kuin nuoren lehmän nupulla olevat sarvet,
kuukauden kuluttua ne ovat valmiit ja putoavat,
tuulen ja mullan kanssa on tehty salainen sopimus,
keväällä vihreät kynttilät nousevat maasta, ne ovat
puiden lapsia
ja juoksevat pohjoiseen ja etelään, äkkiä kaikki on vihreätä,
taikuri kutoo mattoa, sininen ja punainen vaihtuvat,
mutta vihreä kasvaa jymisten kuin suuri vihreä virta,
sateet kulkevat yli, keväät tulevat ja menevät,
taloani ei ole, tässä humisee outo metsä,
linnut pesivät varjossa, pöllöt lepattavat,
bubo, bubo, äkkiä heräävät kaikki äänet:
on kevät, on aamu, valo syttyy puihin,
tuuli kohottaa hämärän alushametta, sieltä pyrähtävät linnut,
turdus musicus nostaa siipensä, punaruskeat kainalot loistavat,
metsäkyyhky virittää käheän huilunsa, hu-huu-hoo-ho-hoo,
uunilinnun yksitoikkoinen säe apeutuu loppua kohti,
orfeuskerttu yltyy, kultarinta koristaa säkeensä (dideroid),
piäh, tjää, täh: närhi avaa pyrstönsä kuin kirjan,
närhen kirjassa on metsän kirjoitus,
joka nukkuu nyt kävyssä, siinä on metsän aakkoset,
puiden lämmin humina, linnut ja lajien sanat.
- Eeva-Liisa Manner: Niin vaihtuvat vuodenajat, 1964-




