Eilen Karjalan lennoston alokkaat vannoivat sotilasvalansa Pielaveden Suojalalla. Valan vannoi noin 110 varusmiestä. Pojat ovat polkeneet Rissalasta perjantaina Pielavedelle noin 80 km matkan. Satuimme kauppareissulla paikalle ja onneksi kamera oli mukana ja sain muutaman kuvan. Komeasti kaikui "Kuullos pyhä vala, kallis Suomenmaa, sinuun koskea ei väkivalta saa! Sua suojelemme, verin varjelemme. Ollos huoleton, poikas valveil' on!
Yksi ainut hävittäjä lensi ylitse ja sitä en ehtinyt kuvata, vaikka matalalla lensikin.
Jotenkin vanhan sydäntä koskettaa, kun nuoret voimissaan olevat alokkaat marssivat ja harveneva sotaveteraanien joukko istuu katselemassa. Heidän keski-ikä kipuaa jo 89-vuoteen ja tämän vuoden lopussa heitä on enää vajaa 35.000. K:n isä oli rintamaveteraani ja haavoittui Rukajärvellä. Luoti lävisti oikean rinnan solisluun alta ja repäisi osin keuhkojakin. Kova pakkanen pelasti hänen henkensä, esti vuotamasta kuiviin. Kädestä särkyivät hermot niin pahoin, että se jäi toimintakyvyttömäksi kyynärpäästä alaspäin. Veri ei kietänyt kunnolla ja sormet olivat käppyrässä. Kotiin palattua mies opetteli käyttämään vasenta kättään ja rempula käsi oli jonkinlaisena tukena. Maatalon työt odottivat, vaimo ja kaksi lasta. Uusi mökkikin piti rakentaa.
Harventunutta sotaveteraanien joukkoa
Keskellä harmaatakkinen mies asuu parin kilometrin päässä, on K:n sukulainen, täyttää ensi vuonna 90 vuotta. Ikäisekseen uskomattoman hyväkuntoinen. Asuvat yhä omassa mökissä, vaimo on sairastellut eikä enää jaksa käydä kirkolla. M ajaa autolla, kalastaa paljon, ajaa polttopuut mönkijällä metsästä.
Lähivalvontatutka
Ja vielä yksi peltovainiokuva
Loppuun laitan postaukseen niin hyvin sopivan laulun: Uudet äänet, Mikael Wiehen sävel, sanat ja esittäjä Turkka Mali.
Kiitos kommenteistanne taas ♥♥♥ - Beate -
Yksi ainut hävittäjä lensi ylitse ja sitä en ehtinyt kuvata, vaikka matalalla lensikin.
Jotenkin vanhan sydäntä koskettaa, kun nuoret voimissaan olevat alokkaat marssivat ja harveneva sotaveteraanien joukko istuu katselemassa. Heidän keski-ikä kipuaa jo 89-vuoteen ja tämän vuoden lopussa heitä on enää vajaa 35.000. K:n isä oli rintamaveteraani ja haavoittui Rukajärvellä. Luoti lävisti oikean rinnan solisluun alta ja repäisi osin keuhkojakin. Kova pakkanen pelasti hänen henkensä, esti vuotamasta kuiviin. Kädestä särkyivät hermot niin pahoin, että se jäi toimintakyvyttömäksi kyynärpäästä alaspäin. Veri ei kietänyt kunnolla ja sormet olivat käppyrässä. Kotiin palattua mies opetteli käyttämään vasenta kättään ja rempula käsi oli jonkinlaisena tukena. Maatalon työt odottivat, vaimo ja kaksi lasta. Uusi mökkikin piti rakentaa.
Harventunutta sotaveteraanien joukkoa
Keskellä harmaatakkinen mies asuu parin kilometrin päässä, on K:n sukulainen, täyttää ensi vuonna 90 vuotta. Ikäisekseen uskomattoman hyväkuntoinen. Asuvat yhä omassa mökissä, vaimo on sairastellut eikä enää jaksa käydä kirkolla. M ajaa autolla, kalastaa paljon, ajaa polttopuut mönkijällä metsästä.
Lähivalvontatutka
Ja vielä yksi peltovainiokuva
Loppuun laitan postaukseen niin hyvin sopivan laulun: Uudet äänet, Mikael Wiehen sävel, sanat ja esittäjä Turkka Mali.
Kiitos kommenteistanne taas ♥♥♥ - Beate -
Vain yksi seikka varmaa
on täällä päällä maan,
se mikä kerran päättyy,
se alkaa uudestaan.
Sä vaikka vanhenetkin
ja vaientuu sun huulet,
niin silti jostain kaukaa
jo uudet äänet kuulet.
Nää vuodet hartioilla
kuin taakka raskas ois’,
kun tummentuvat illat,
yöt, päivät painuu pois.
Vaik’ viime askeleesi
sä ottaneesi luulet,
niin silti jostain kaukaa
jo uudet äänet kuulet.
Laulu vapaudesta
sun jälkeesi myös soi,
laulu unelmista,
joita vaientaa ei voi.
Laulu rakkaudesta,
kun laulaa nuoret huulet,
niin silloin jostain kaukaa
sen kauniina taas kuulet.
Kun ikkunamme ääreen
me kahden istutaan,
niin kevät tulvii sisään,
saa kätees’ tarttumaan.
Kun kadun kujanteilla
soi syksyn viimatuulet,
niin silloin jostain kaukaa
taas uudet äänet kuulet.
Laulu vapaudesta
sun jälkeesi myös soi,
laulu unelmista,
joita vaientaa ei voi.
Laulu rakkaudesta,
kun laulaa nuoret huulet,
niin silloin jostain kaukaa
sen kauniina taas kuulet.
Et kuolemaa voi väistää,
se kerran luonas’ käy.
Et kahlita voi aikaa,
sen käsiä ei näy.
Soi laulu elämästä,
sen turhaan menneen luulet
ja silloin jostain kaukaa
taas uudet äänet kuulet.
Soi laulu elämästä,
sen turhaan menneen luulet
ja silloin jostain kaukaa
sen kauniina taas kuulet.
