Mun 'noppa' lähti, nyyh, vaihetaan mopoon!

 Torstaina oli pitkästä aikaa hieno ulkoilukeli ja kävelin sauvat apuna pienen matkan jäällä. Ei ollut nastakenkiä, joten meno oli huteraa ja kunhan nyt köpöttelin ja nautin auringonpaisteesta pikkupakkasessa, tais olla -6 astetta. Hankikin kantoi ja osan lenkistä pääsin pellon poikki. Tulin pihaan niin iloisella mielellä ja rentoutuneena. Ajattelin samaan syssyyn käydä lähikaupalla ja hyppäsin 'karvanoppaani', starttasin ja kuului vouvou - siihenpä ajo tyssäsi.

Poika sattui olemaan pihassa ja ehdotti taas, että hän lataa pikalaturilla virtaa (tehnyt sen jo pari kertaa). Minä siihen, että nyt loppui tää pelleily ja otin yhteyttä lähimpään huoltoon (lähes 100 km:n päässä), mistä auto on myös ostettu vajaa kaksi vuotta sitten. No eihän huoltoaikaa saanut enää samalle päivälle, koska oli jo iltapäivä. Ja mitenkäs ajan, kun ei käynnistykään? Huollossa käskettiin soittamaan Ajoturvaan ja niinhän minä tein. Aijaij, kun mun noppa köytettiin etukäpälistään kiinni niin en yhtään tykännyt  eikä noppani :).

Kun siis en ole autoihminen en tietenkään noteerannut, kun eka huollossa sanottiin, että näissä merkeissä on ilmennyt joitakin akkuvikoja. Sanomatta jätettiin, että akku voi tyhjentyä noin vain vuorokaudessa. Minä muistaakseni sanoin silloin, että miksi sitä akkua ei voi nyt jo vaihtaa. Vastaus oli, että ei maahantuoja sitä hyväksyisi. Vai onko kyseessä joku isompikin vika, jota ostaja ei voi tietää!?

Huollosta sitten soiteltiin, että heti maanantaina katsotaan ja korjataan. Ystävällisesti tietenkin, kun tietävät, että asiakas saa pian viestin, että annapa palautetta viime käynnistäsi korjaamolla ja millaista oli Ajoturvan toiminta. Minäkin olin lenkin jälkeen niin rentoa tyttöä, että asiallisesti ja savolaisella huumorilla juttelin, että ei tässä mittään hättee, asioilla on tapana järjestyä. Ihmettelin vaan, että miten uuden auton akku on sökö ja vertasin tietysti entisiin saman merkin autoihin, joita meillä on ollut kolme ennen tätä. Ei niissä akut tyhjentyneet, vaikka ajoa toisella autolla tuli vähemmän, kun minulla oli lyhyt työmatka. Jotain mun korvaan jäi kaihertamaan huollon sanonta 'peltoautosta'! No annoin sen mennä ohitte. Peltoauto toimi kyllä viime kesänä kuin rasvattu ja hyrähti uskollisesti käyntiin joka aamu. Tykkäsi kai, kun sitä käytettiin enemmän. Merkkiuskollisena olen pysynyt ja en halua ISOA autoa, kun auto ei ole meille statussymboli vaan kulkuväline, jolla pääsen liikkumaan täällä maaseudulla. Halusin myös tämmöisen city-maasturin, koska autossa on korkeampi maavara. Auton ulkonäkö on myös sivuseikka, luotettavuus on tärkeintä. Ja minä kun jo niin ehdin tykästyä mun noppaan. Osaan jo käyttää tärkeimpiä hallintalaitteita aika sujuvasti, vaikka en ole lukenut käyttöohjekirjaa. Nyyh, ihan itkettää, kun noppa ei ole viikonloppuna omassa tallissaan. Toivokaa tekin, että se pääsee ehjänä kotiin. Hyvää viikonloppua lukijoilleni! 
Ps. Pitäisikö jo vaihtaa mopoautoon tai pelkkään mopoon?

Alla oleva musa on savolaisen huumoribändin Halavatun Pappojen solisti Pete Kauppisen muistolle. Menehtyi syöpään 25.01.2020 vain 54-vuotiaana. Mopollakin voip piästä kaavas...

Kun paise puhkesi, Herra ymmärräthän, heillä ei ole aikaa

Olette varmaan seuranneet viime viikkoina vanhustenhuollon ympärillä vellovaa keskustelua. Niin olen minäkin. Vertaisin tilaa paiseen puhkeamiseen ja runsaasti nyt valutellaan märkää sen sisältä. Sekaannuksen tilassa ollaan ja vanhusten hoivasta on tullut raju bisnes laadusta välittämättä. Viime vuosina kunnat eivät ole satsanneet vanhuspalveluihin yhtään vaan tosi sairaatkin mummot ja papat on jätetty asumaan koteihin, joissa kiireinen kotipalvelu piipahtaa. Minullekin eräs yksityisen kotipalvelun työntekijä sanoi, kun ihmettelin, miksei edesmennyt äitini jo pääse laitoshoidon piiriin, että ei E ole vielä niin huonossa kunnossa, kun ei ole kakkaa lattialla eikä seinillä. Hän ei siis ollut tarpeeksi sairas.

Jari Tervo (HS kolumni 17.2. Vanhuus on rikos ja siitä mummia nyt rangaistaan) laittaisi mummot ja papat lattialle makoilemaan niin eivät putoilisi sängyistään ja tilaakin jäisi enemmän eikä hoitajien tarvitsisi yksin yöaikaan nostella kupsahtelevia vanhuksia lattian rajasta. Sänkyihin on kyllä laidatkin keksitty mutta kiireessä nekin unohtuvat nostamatta. Äitini putosi yöllä sängystä yksityisessä hoitokodissa ja joutui vielä kärsimään lonkkaleikkauksen, josta ei enää kuntoutunut. Jossakin vaiheessa aistin, että kaikki ei ollut kunnossa. Hoitajia ei näkynyt enää missään ja kerran kun menimme äitiä katsomaan mummot ja papat olivat syömässä vetistä perunamuusia mehulasi vieressä. Vaihtamattomista vaipoista tuoksahti ruokailun lomassa aromeita ilmaan.

Kun kunnat eivät enää välittäneet vanhuksistaan yksityiset hoivayhtiöt alkoivat rahastaa itselleen voittoja. Riskejä ei ole, sillä jos vanhuksella ei ole varaa vuokraan, maksaa sen Kela ja lopun kustantaa kunta. Kunnissa päättäjät ovat helpottuneita. Kunta saa pikavoiton eikä tarvitse itse investoida. Inhimillisyys on kauan sitten unohdettu voiton maksimoinnissa mutta että näin tapahtuu vanhusten ja heikompiosaisten kustannuksella on jo moraalinen rappio. Kauniisti hymyään väläyttävä vastavalittu toimitusjohtaja käy telkussa selittämässä, miten virheistä on otettu opiksi ja kaikki muuttuu. Vaalien alla eduskuntaan pyrkivät odottavat jo kiihkeästi pääsyä toreille kansan pariin ja harjoittelevat myötätuntoilmeitä peilin edessä.

Hyvinvointivaltion nuoret ilmoittavat, että aikovat rikastua sijoituksilla ja tekevät palkkatyötä korkeintaan nelikymppisiksi ja viettävät loppuelämänsä jossakin lämpimässä maassa tequila sunraisia siemaillen. Kukas meidät sitten hoitaa?

Mikä siis ratkaisuksi ongelmaan, kun hyvinvoinnin keskellä kasvavia nuoria ei kiinnosta vaipanvaihto eikä työ, missä kädet likaantuvat. Ehdottaisin, että Suomeen rekrytoidaan hoitajia Aasian maista, Filippiineiltä, Kiinasta, Intiasta, Marokosta. He ovat eläneet toisenlaisessa kulttuurissa, missä vanhuksia arvostetaan ja heille on suorastaan kunnia-asia saada palvella vanhoja ihmisiä. Naapurissani asuva marokkolainen mies näki minun tekevän lumitöitä ja hän oli heti tarjoamassa apuaan. Luin äskettäin lehdestä, miten vanhukset tykkäsivät Filippiineiltä tulleista hoitajista, heidän iloisesta luonteestaan ja palvelualttiudestaan. Ei suomalaiselta hoitajalta helposti hymy irtoa. Mummot ja papat nostetaan kiinnisidottuina (etteivät kellahda nokalleen) pyörätuoliin ja tuoli työnnetään lähelle tv:tä - siinä teille viriketoimintaa.

 

Toinen ratkaisu voisivat olla robotit. Tulevaisuusraportin 2018-2037 mukaan Suomeen syntyy noin 200 uutta työpaikkaa samalla, kun vanhoja katoaa. https://yle.fi/uutiset/3-10156148 Valitettavasti en löytänyt sieltä hoivarobotti -nimikettä (vielä) mutta uskoisin, että sadan vuoden sisällä vanhuksia hoitavat jo ohjelmoidut ja puhuvat  robotit. Ja ajatelkaa mitä viriketoimintaa robottikoirat ja -kissat ovat. Niitä voi silitellä ja pitää sylissä, niille voi kertoa huolensa ja ne nyökyttävät päätään viisaan näköisena ja hyrisevät onnellisena. Minä kuuntelisin vanhana niin mielelläni satuja ja tarinoita, joita robottikissa lukee :) vaikkapa Hiiri kissalla räätälinä tai Pieni punahilkka ja jos ne vielä osaisivat laulaa kansanlauluja ja nykyiskelmistäkin tykkäsin.  Toivoo: Beate

Lapsuuden maa: Lauri Pohjanpää

Kun mä kuolen rintaliivini sä saat. :,:
Sillä rinnat taivahaiset
eivät riipu niinkuin maiset.
Kun mä kuolen rintaliivini sä saat.
Kun mä kuolen vanhan pottanikin saat. :,:
Taivaassa ei tarvis säästää,
sen kuin pilven päältä päästää.
Kun mä kuolen vanhan pottanikin saat.
Kun mä kuolen vessapaperini saat. :,:
Sillä taivaass' ei tuu kakkaa,
siellä aineenvaihto lakkaa.
Kun mä kuolen vessapaperini saat.
                                (netistä löydetty)