Tummuvat varjot kammiossain, kun hämärtää...

Marraskuussa valo yhä vähenee, puut ovat mustia rankoja, ruoho vielä vihertää mutta väri on jo ruskeanvihreää. Hämärä tihenee taloni ympärillä ja pian se muuttuu mustaksi yöksi. Kotitien kynttilät palavat pimeydessä ja uskon niiden näkyvän avaruuteen, hassu kun olen. Viiltävän hetken olen yhtä avaruuden kanssa, kun joskus se ottaa minut kuitenkin. Miksi siis pelkäisin! Kun olen levollinen, etäisinkään pimeys ei pelota!

"...Tunsitko: voimasi lähti.

Tiesitkö: vavahdin.

Niikuin lentotähti

syöksyvä aaltoihin

upposi olkapäähän

kätesi kosketus.

Jäihän sinulle, jäähän

siitä aavistus?..."

- Eila Kivikk'aho: Oksan lailla -

Puhe hiljenee,

hengitys, tuuli kietoo syleilyyn.

Maa luovuttaa kiihkon

ja raukenee iltaan

josta lankeaa pitkä varjo.

Pimeä viipyy kauan iholla,

kirjoittaa sanat

jotka aamu näkee lukea:

Kaipaatko vielä tulevaa

uusia päiviä sinä

joka et muutosta

todella jaksaisi?

Sinun aikasi on mennyt.

Tulee Nuoruus, rakentaa maailman,

Nuoruus, muuttaa kaiken,

juuri sen

mitä itse ei vielä

ole kokenut.

                              - Hannu Mäkelä: Illan varjo (1979) -

Näen kaukaisissa valokuvissa syksyn,

ja nyt on syksy yhtä viileä, yhtä hiljainen.

Ajat kerrostuvat merikasvin viettelevään keinuntaan,

näen veden läpi aina ikuiseen pimeyteen asti.

....

                     - Olli Sinivaara: Valonhetki (2009) -

Kun Suomi putos puusta...mä lehden luin maailmassa tapahtuu suurin otsikoin

Joku IHANA ihminen on kuvittanut tämän pätkän just osuvasti.

Tälle päivälle riittäköön tämä lyhyt postaus. Tulin reissusta väsyneenä, vittuuntuneena (sori) kotiin. Äidin vointi ja hänen hoitonsa takkuaminen pahoitti taas mieleni. Asiat jauhavat 
paikallaan. Itkin koko kotimatkan.
Kotona avasin lukemattomat lehdet ja ostamani Iltsikan (ostan tosi harvoin). Otsikot ja jutut kirkuivat silmille: AKT:n sotkujen jauhantaa, näin raha virtaa herroille, johtajien törkeät liksat, maitotilojen lukumäärä puolittuu ja vielä SISU-pastillin valmistus siirtyy Italiaan.


Tarkoitus oli kirjoitella 7 random faktaa mutta voisi tulla tänään liian rajua tekstiä. Siirrän sen huomiseen. Tämä on mun oma kiukunpurkamispaikkani. Enhän mä ole oikeasti tämmönen
vaan ihan helläluontoinen ja leppoisa naisihminen. Uskokaa pois blogiystävät. 
Kaiken kukkuraksi tämäkin postaus hävisi vahingossa taivaantuuliin, mutta periksihän ei anneta, eli uusi yritys. Ok nyt menen lepäämään.