Haaste: Sukunimen ensimmäinen kirjain H

Marjatan kirjat ja mietteet blogista bongasin kivan haasteen, jossa tehtävänä on kirjoitella käyttämällä oman sukunimen ensimmäistä kirjainta otsikkosanojen alle, mitä ne tuovat mieleen. Ensin siis vain yksi sana ja perustelujakin voi esittää. Olin tänään selailemassa koneella hollantilaisen Rijksmuseon taideaarteita ja otan koneelta muutaman kuvakaappauksen tähän teoksesta Iloinen perhe, Jan Havicksx.Steen, 1668; Osio: Daily life. Huvitukset ovat olleet hyvin samantyylisiä kuin nykyisin, ruoka, juoma, soitto, laulu, piipunpoltto, eläimet ja yhdessäolo. Linkki sivustolle.

VAATE: housut
Käytännöllinen vaatekappale kylmässä Suomessa. Naiset alkoivat pukeutua sotien aikaan hiihtohousuihin, koska hiihtoharrastus oli kasvamassa. Alkuun naisten housujen käyttöön suhtauduttiin paheksuvasti ja mummot sanoivat "hyi kamalaa kun näkyy 'kaikki'." Vähitellen huomattiin, että pitkät housut ovat talvella paljon lämpimämpi vaatekappale naisillakin mutta julkisille paikoille oli yhä pukeuduttava kävelypukuun tai hameeseen. Työasuna housut olivat naisilla jo 1920-luvulla, koska tehtaissa työskentelevillä naisilla hame saattoi tarttua vaarallisesti koneiden väliin ja rakennustelineillä  kiipeilevällä naisella hame oli ongelmallinen paljastavuudessaan (naisilla ei ollut silloin alushousuja).
Äitini puki usein jerseyhousut 70-luvulla hameen alle talvella ja heitti ne työpaikalla pois. 
Nyt on taas tullut housuhame muotiin ja kesäasuna puolipitkänä se näyttää ihan hameelta. Housujen materiaalit ovat kehittyneet ja nykyisin housujen materiaali on usein joustava joka suuntaan toisin kuin entisajan teryleeni- tai diagonaalihousut. Kesähousujen materiaalina minusta puuvilla on paras.

JUOMA: hedelmämehu

PAIKKA: harju
Hiekkaharjut ovat kauniita ja helppokulkuisia mäntykankaita, joissa paju ei viihdy. Suomessa Punkaharjun harjutie on nähtävyys. Soraharjuilla on usein suppia. Suppa syntyy jäälohkareen joutuessa kasautuvan aineksen sisään ja lopulta sulaessa satojen vuosien aikana, jolloin paikalle muodostuu kuoppa. "Mä oksalla ylimmällä, oon Harjulan seljänteen..." kirjoitti Topelius runossaan Kesäpäivä Kangasalla 1853. Ei ole päästy yksimielisyyteen siitä onko kuvaus Haralanharjun maisemissa syntynyt vai jossakin muualla. Ihmiset ovat kautta aikojen kiivenneet mäkien, kallioiden ja harjujen päälle ihailemaan alla levittyvää maisemaa järvineen ja lahtineen. 

RUOKA: hirvipaisti tai -keitto tai -käristys
Tuli ensimmäisenä mieleeni ja hyvää se onkin. Grilliruokana kesäisin usein myös marinoitu hirvenliha. Käristykseen liha vuollaan lähes jäisestä palasta ja se kypsyy nopeasti.

ELÄIN: haarapääsky
Saapuu Suomeen kesän kynnyksellä ja on lähtenyt muuttomatkalleen jo pari kuukautta sitten Afrikan eteläosista. Navetan ja tallin ylisillä kattohirren päälle pesän rakentaa ja ilahduttaa meitä liverryksellään. Kuunnellaanpas!
TYTÖN NIMI: Helena
Toinen nimeni, jonka olen saanut isän äidinäidin mukaan. Beate on nimimerkkini täällä. 

POJAN NIMI: Heikki
Perinteikäs miehen nimi. Ja laulussakin tuttu Hepokatti Heikki. Miksi näin kauniista nimestä on väännelty helppoheikki ja häntäheikki haukkumasanoja. 

AMMATTI: hammaslääkäri
Nykyisin ei tarvitse pelätä ollenkaan hammaslääkärissä käyntiä. Toiste oli minunkin nuoruudessa, kun hammaspora oli kuin katujyrä. Hammasmätä on kiusannut ihmiskuntaa aina. Vanha kansa käytti vaivaan mm. tervaa, kuppausta, iilimatoja, tupakansavua, lämpimiä ja kylmiä hauteita. Ennen hampaat reikiintyivät ja sille ei voinut mitään. Vuonna 1770 häiriköinnistä vankilaan tuomittu britti William Addis piti ajan tavan mukaan hampaansa puhtaana hieromalla niitä suolalla ja noella.

Hän alkoi kuitenkin pohtia parempaa tapaa ja otti aterialta talteen eläimen luun. Hän porasi siihen reikiä, joihin hän kiinnitti harjaksia, ja kehitti näin hammasharjan.Vapauduttuaan Addis perusti ensimmäisen hammasharjoja valmistavan yrityksen.

Hammaslääkärin tuoli 1800-luvulta

KUVAUS HENKILÖSTÄ: hyväntahtoinen 
Ihminen joka uskoo toisesta mieluummin hyvää kuin pahaa. Sana tuo mieleeni ihmisen, joka hymyilee usein ja rientää auttamaan hädässä olevaa. Edesmennyt mieheni oli hyväntahtoinen, jonka periaatteena elämässä oli toimia moraalisesti oikein. Sanaa käytetään kai pilkkausmielessä, että joku on hyväntahtoinen hyssykkä tai hölmö. 

JOKA KODISSA: hella
Entisaikaan puuhella mutta nykyisin sähköliesi eli hella

Irtipääsy ja puhallus

Kuvat ovat englantilaisen tunnetun anonyyminä esiintyvän graffiti-taitelija Banksyn teoksesta tyttö ja ilmapallo. Hän tekee myös maalauksia, installaatioita ja piirustuksia. Teokset ovat usein provosoivia, kantaaottavia tai humoristisia.
Graffitien maalaaminen luvatta julkisille paikoille on Englannissa erityispykälin määritelty rikos. Siksi Banksy on etsintäkuulutettu, eikä hän ole voinut osallistua näyttelyidensä avajaisiin.

Hänen viimeisin tempauksensa tapahtui Sothebyn huutokaupassa Englannissa, jossa tämä taulu myytiin 1,2 milj.eurolla. Samalla hetkellä kun nuija kopsahti pöytään, taideteoksen sisään piilotettu silppuri käynnistyi ja teos tuhoutui. Ostaja kuitenkin hyväksyi kaupat ja oli sitä mieltä, että hän tulee saamaan kuitenkin palan taidehistoriaa. Huutokaupan yhteydessä muotoaan muuttanut taideteos on nimetty uudelleen. Vastaisuudessa Rakkaus on roskakorissa -nimellä kulkevan teoksen arvon uskotaan nousevan.

Tämä teos ja sen tragedia kuvaa niin hyvin aikaa, jota nyt elämme. Antaisin teokselle nimen Maailma on roskakorissa. Loppuun lisään Eila Kivikkahon runon kokoelmasta Niityltä pois (1951). Eipä muuta tällä kertaa. Hyvää pääsiäisviikon jatkoa blogissani piipahtaville.

EHKÄ ON OIKEIN

Ehkä on oikein että pilvet peittävät maan,
että halla hiipii kylmänä ojia pitkin,
että kylmä hiipii julmana sydäntä kohti,
että julma saa voiton.

Sillä maa oli paljossa vajaa.

Omenankukkien valkea laulu
siunasi vain vähän aikaa
ja sitä seurasi raakileitten repivä riita,
raakileitten ahne nälkä,
kasvun levottomuudet,

ja mato pääsi puuhun
eikä sadosta tullut virheetöntä.

Matojen vuoksi
joita maa ei toivonut
on edessä loppu
jota maa ei tahdo.
Kirves on pantu jokaisen puun juurelle
ja pakkanen kaikkien päitten päälle.
 

Suomalaiset taiteilijat kansankuvaajina mm. Juho Rissanen ja päivän ruokaerikoinen

Juho Rissanen: Lapsuuden muisto 1903. Isä oli juovuspäissään eksynyt Kallaveden jäällä ja paleltunut kuoliaaksi. Tapahtuma jätti Rissaseen elinikäiset arvet. Pieni Juho-poika seisoo etualalla ja äiti lohduttaa sisarta

Kuopiossa 1873 syntynyt Juho Rissasen oli ensimmäisiä suomenkielisestä rahvaasta nousseita kuvataiteilijoita. Hän on yksi Suomen taiteen kultakauden mestareista. Rissasen taiteen keskeisin aihe on ihminen - ja hänet tunnetaan parhaiten kansanihmisten, arkisen elämän ja työn kuvaajana. Rissasen teoksissa ovat läsnä omakohtaiset kokemukset, niin lapsuuden tapahtumien kuin savolaisen kansankin kuvaamisessa. Rissanen aloitti varsinaiset taideopintonsa Helsingissä 1896, mutta opiskeli myös ulkomailla mm. Italiassa. Vuodesta 1918 alkaen hän asui Keski-Euroopassa, ensin Tanskassa, sittemmin Ranskassa. Kesät hän saattoi silti viettää Suomessa. Taiteilija muutti Yhdysvaltoihin, Floridaan sodan aattona 1939 ja vietti siellä elämänsä viimeisen vuosikymmenen. Juho Rissanen kuoli Floridassa 1950, hänen tuhkauurnansa on haudattu Kuopion Isolle hautausmaalle. Leppoisa maailmankansalainen ei unohtanut kotikaupunkinsa ihmisiä eikä maisemia kierrellessään Euroopan ja Yhdysvaltain metropoleissa. Toisaalta Kuopion kuvataiteesta ei voi puhua ilman Rissasta.

Albert Edelfelt: Suru 1894

Helene Schjerfbeck: Kirkkoväkeä 1895-1990

Juho Rissanen: Avannolla onkijat 1900

Juho Rissanen: Povarissa 1899

Juho Rissanen tuli tunnetuksi savolaisen kansan kuvaajana. Itse tavallisen kansan parista nousseena lahjakkuutena Rissanen oli lähempänä arkista kansanelämää kuin opettajansa. Rissanen kohtasi mallinsa luontevasti savolaisen huumorin avittamana. Hänen töissään esiintyy konstailematon kansanihminen arjen surujen ja ilojen keskellä.

Helene Schjerfbeck: Lukevat tytöt 1907

Juho Rissanen: Kalastajat

Maailmanmaineeseen kohonnut Rissanen viihtyi hyvin taiteilijan roolissaan ja taiteilijapiireissä. Hän ei kuitenkaan tahtonut täysin hylätä tavallista kansaa, jonka parista hän oli vasta noussut. Rissanen työskenteli 1900-luvun alussa useaan kertaan Nilsiässä, jossa hän maalasi mm. omaelämäkerrallista teosta Lapsuuden muisto ja Nilsiän kirkon alttaritaulun. Nilsiän kaudelle sijoittuvat myös ensimmäiset monumentaaliset työnkuvaukset, kuten luonnokset Kuopion museorakennuksen Rakentajat-freskoa varten. Taiteilijana Rissanen oli kuitenkin etääntymässä kansan arkipäivästä, jossa hän näki myös puutetta ja kärsimystä. Etäisyyttä loi myös herännäiskansan vieroksuva suhtautuminen taiteita kohtaan. Yhteiskunnallinen tietoisuus kasvoi rahvaan parissa 1900-luvun alkupuolella työväenaatteen leviämisen myötä. Rissanenkin halusi parannusta kansan asemaan, vaikka hän ei ollutkaan poliittisesti aktiivinen. Rissasen monumentaaliset kansan työn kuvaukset, kuten Seulojatar, Lattianpesijät ja Rakentajat, esittävät persoonattomia, ryhdikkäitä ja työstään ylpeitä kansantyyppejä. Näissä teoksissa tulee esille se, miltä Rissanen itse halusi arvonsa tuntevan kansan näyttävän. Hieman naiivin osoittelevissa teoksissa on ylevän ihanteellinen ja monumentaalisen jäykkä tunnelma.

Väinö Hervo: Ystävät

Helene Schjerfbeck: Tyttö Barösundista (1885-1890)

S.A. Keinänen: Ruokailijat 1906

Juho Rissanen: Ristin tie, Nilsiän kirkon alttaritaulu 1907

- lähteet: Kuopion taidemuseo, Kansallisgalleria

 Ja kun olen esitellyt teille vanhaa suomalaista taidetta niin tänään meillä syötiin myös entisaikojen ruokia - teeripaistia ja marjamämmiä. Teeret ovat isännän ampumia ja hän toimi myös paistimestarina. Oli mureaa ja hyvää. Jälkkärinä marjamämmiä. En ollutkaan maistanut tätä ennen mutta maku ei paljoa eronnut tavallisesta mämmistä. Sekaan on lisätty puolukkaa, mustikkaa, puolukkamehua ja vadelmajauhoa. Marjapitoisuus 9 %.

Haminalahden kulttuuri- ja luontopolulla

Maanantaina 3.6. oli vielä sopivan vilpoisa ilma metsäretkeilyyn. Metsässä oli kylläkin itikoita ja emme muistaneet ottaa karkotetta mukaan, joten ei oikein voinut istuskella pitkään yhdessä kohtaa. Olin netistä tutustunut paikkaan ja ajatellut, että tuolla pitäisi käydä. Paikoin hiukan vaikeakulkuistakin mutta portaat helpottivat kävelyä. Polku on avattu vuonna 2006 ja sen varrella esitellään von Wrightin veljesten taideteoksia. Osa tauluista on pystytetty paikoille, joissa ne on muinoin maalattukin. Taiteilijaveljekset Magnus (1805-1868), Wilhelm (1810-1887) ja Ferdinand (1822-1906) von Wright olivat kotoisin Haminalahden kartanosta. Kotiympäristö, Haminalahden maisemat ja luonto muodostivat heidän taiteensa lähtökohdan ja aihemaailman. 

Veljekset tunnetaan erityisesti lintumaalareina. Heidän lintumaalauksissaan yhdistyy yksityiskohtaisen tarkka kuvaustapa lintujen luonnollisten asentojen ja ympäristöjen havainnointiin. Lintumaalausten lisäksi heidän tuotantoonsa kuuluu myös idyllisiä maisemia, asetelmia ja muotokuvia. Heitä pidetään suomalaisen kuvataiteen uranuurtajina. Oman aikansa kuvaajina von Wright -veljesten teoksilla on myös huomattavaa kulttuurihistoriallista merkitystä.

Veljekset olivat pääosin itseoppineita taiteilijoita. Heidän ammattitaitonsa pohjautui kotona opittuihin harrastuksiin, luonnontarkkailuun ja metsästykseen. Lintukuvia veljekset tekivät pikkupojasta lähtien. Metsästysharrastus teki Haminalahden linnuston heille tutuksi. Veljekset tunsivat erityisen hyvin kanalinnut ja sorsat. Kuviensa malleina he käyttivät vasta-ammuttuja lintuja. Maalauksia varten tutkittiin myös isän häkkilintuja ja pihapiirin kesyjä hanhia, sorsia ja kyyhkysiä.

Taiteilijaveljeksille oli yhteistä pikkutarkka kuvaustapa yhdistyneenä mestarilliseen tekniikkaan ja romanttiseen tyyliin. Kaikki kolme aloittivat eläintieteellisinä kuvittajina, mutta sittemmin kukin heistä loi yksilöllisen uran omine erityispiirteineen. 

Linkki  Ylen sivustolle, jossa lisää tietoa mestarillisista lintu- ja maisemamaalareista.

 Yllä reitin kartta. 

 Haminalahden leirikeskus ja sen pihapiirissä oleva iso grillikota, Feerdin tupa

 Hiekkala