Vuosi alkoi huonosti, riu'ulle jouduttiin!

Lumituiskua, Aapeli-myrsky 1.-2.1., pakkanenkin paukkuu -26 C ja putkiukko tulossa, kinoksia, lunta taas lisää, minä lumityöt (selkä kipeä), lumen syvyys 63 cm (7.2.), lumet rysähtivät tulla koko katolta, äkkiä Topi apuun, vaikka sunnuntai-ilta - remppaukot tulevat aamulla, huoh! (11.2.). Remontti alkoi 11.2., aurinkoista, kevättä kohti mennään jee! Piha kaljamella, vettä sataa (19.2.), toinen korva melkein tukossa ja suhisee ja paukkaa (laitettu Otocuria, p...le meni enemmän tukkoon), no enpähän kuule tuon kuivatuskoneen hurinaa, vasen nilkka kipeä kai nyrjähtänyt. K kävi ja toi 4 litran kattilallisen hernesoppaa, paljon hirven- ja sianlihaa seassa. Keittänyt kymmenen litran satsin. Lattianvaluun päästään 28.2.

Siinäpä äkkiseltään allakkamerkintöjä ja tunnelmia tammi-helmikuulta. Omankodin vesivahinko huomattiin 11.01.2019. Olipa vesi piilossa tehnyt tuhojaan ja me vaan ihmetelty, miksi täällä haisee niin kumman tunkkaiselta kuin kellarinhaju! WC:ssä haju aina voimistui mutta ajateltiin, että putken tuuletus on heikko tms. Minä tiirailin kerran lampun kanssa lattiaa ja listoja mutta ei näkynyt mitään outoa meikäläisen silmään. No viimein poika alkoi tutkimaan WC-kaapistojen takana olevaa jalkalistaa ja kas vain, se oli pullistunut kummasti. Listan irtirepäisyn jälkeen alkoi paljastumaan koko tuhoalue. WC kokonaan uusiksi ja osa tietokone/makuuhuonetta.

Kupariputki oli vuotanut seinän sisällä ja vettä päässyt lattiarakenteisiin (betonilaatta) mutta onneksi ei ollut mennyt seinäeristeisiin. Omakoti rakennettu vuonna 1981. Emme siis ehtineet uusia noita vanhoja putkia. Minä olen varmaan sata kertaa jauhatellut "miksi ei uusittu putkia lämpörempan yhteydessä" ja poika "sinä sanoit silloin, että kyllä ne vielä kestävät." Edellinen remontti oli vessassa vuonna 2014 ja silloin ei näkynyt mitään merkkiä vuodosta, vaikka väliseinää uusittiin.

Vesivahingon tapahduttua otin tietenkin yhteyttä vakuutusyhtiöön ja sain sieltä käymään Suomen Kuivatustekniikan tarkastajan (niin tärkeä ukkeli!!), joka laati vakuutusyhtiölle raportin vahingon laajuudesta ja sen jälkeen on pyydettävä kolme tarjousta, joista halvimman tehnyt firma pääsee meille töihin. Puheluita soiteltu monta ja aikaa tuhlaantui, kun aloin etsimään tekijää liian kaukaa ja kyselemään mm. yhtä sukulaista töihin. No, lopulta apu löytyi melkein naapurista ja tarjous oli kohtuullinen, lähes halpa mielestäni verrattuna kahteen muuhun. Itse maksettavaksi jää 30 %, koska putket jo yli 30 vuotta vanhoja.
14.1. sain paikalle putkimiehen, joka alkoi vetämään taloon uusia komposiittiputkia ettei vettä ala lirisemään laipiossa kulkevista vanhoista putkista. Uudet putkitukset saimme pikaisesti keittiöön ja kodinhoitotilaan ja saunaosastolle.

Kysytte varmaan, missä kävimme vessassa? No, ulkona riu'ulla! No ei vaiskaan. Onneksi saunatiloihin oli jätetty vanha wc-pönttö. Saunatilatkin jo kaipaisivat remppaa. Siellä on erillinen tupa/makuuhuone, jossa olen nukkunut rempan aikana. Omakotitaloasujan ihanuus ja kurjuus!

Jos jotakin hyvää niin nyt saamme uusittua wc:n oven, lattiaan kaakelin, seiniin puukuitulevyn, huoneeseen vinyylilankkulattian, uusi wc-pönttö on jo tilattu ja napottaa odottamassa olohuoneen nurkassa pääsemistä hoitamaan tuiki tärkeää tehtäväänsä. Home sweet home -puunkantoteline kuin ilkkuu meille!

Alla kuvia kurjuudestamme. Jotenkin Edith Södergranin runo Vierge moderne sopii tunnelmiini. Alla runo kahtena suomennoksena. Nainen on vahva ja itsenäinen ja selviää narisematta tilanteessa kuin tilanteessa (naurua).

VIERGE MODERNE

En ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, paašipoika ja huimapäinen päätös,
olen naurava kirkkaanpunaisen auringon juova...
Olen kaikkien ahneiden kalojen verkko,
olen kaikkien naisten kunnian malja,
olen romahdusta ja perikatoa kohti otettu askel,
olen vapauden ja itseyden hyppy...
Olen veren kuiskaus miehen korvassa,
olen sielun horkka, lihan kaipaus ja kieltäymys,
olen uuden paratiisin sisäänkäynnin kyltti,
Olen etsivä ja ärhäkkä liekki,
olen vesi, syvä mutta rohkea polviin asti,
olen tuuli ja vesi, jotka yhdistyvät avoimesti vapain ehdoin...
                           - Edith Södergran runoja: Nysalor-kustannus 2017, suom.
                                           Matti Järvinen. Kokoelman runot ovat ilmestyneet  
                                           ruotsinkielisessä alkuteoksessa Dikter, 1916    

En minä ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, hovipoika ja rohkea päätös,
olen naurava häive helakanpunaista aurinkoa...
Olen kaikkien ahnaitten kalojen verkko,
olen malja kaikkien naisten kunniaksi,
olen askel kohti sattumaa ja perikatoa,
olen hyppy vapauteen ja omaan itseeni...
Olen veren kuiske miehen korvassa,
olen sielun vilu, lihan kaipuu ja kielto,
olen uusien paratiisien portinkilpi.
Olen liekki, etsivä ja röyhkeä.
Olen vesi, syvä mutta uskalias, polviin saakka,
olen tuli ja vesi rehellisessä yhteydessä, ilman ehtoja.― Vierge Moderne, Dikter 1916

Ps. Oikeastaan hyvä, kun korva oli tukossa. Tänä aamuna, kun kömmin saunaosastolta tuvan puolelle niin jopas oli äänimaailmaa talossa. Alakerrassa pärpättää kuivauspuhallin kuin vanha Popeda ja yläparvella huokailee epäkuntoon mennyt ups-laite kuin hengenhädässä oleva vanhus, ilmalämmityskoneen ääni hukkuu tähän meteliin, jääkaappi ja pakastinkin äännähtelevät hallitusti.

Blogimaailmasta huumorilla (sis. mainoksia :D)

Olen koettanut karsia omalta blogilistaltani selvästi mainos/markkinointi blogeja. Tarkoitan lähinnä niitä, joiden lähes jokaisessa jutussa mainostetaan vaatteita, meikkejä, sisustustavaroita, matkoja ym. Monet ilmoittavatkin sen jo selvästi sivupalkissa ja juttujen lopussa, mikä on tehty yhteistyössä sen ja sen kanssa. Näissä blogeissa oma keho on mainosväline ja tietenkin sitä kuvataan ahkerasti ja yhdessä postauksessa se oma naama/vartalo/kynnet/varpaat voi näkyä kymmenissä kuvissa. Monissa ollaan myös kampaajalla tai meikkaajalla ja kuvataan siellä samoin kuin laivamatkat näyttävät olevan suosittuja kuvauspaikkoja ja eri hotellit ja ravintolat. Ei voi olla tylsistyttävämpää kuin rullata kymmeniä kuvia ruoka-annoksista ja ajatella milloinkahan toi ehtii syödä noi ruuat?! Ruokablogeissa kuvat tietenkin ovat ok ja sieltä löytyvät myös ohjeet. Piiloalkoholimainontaa en siedä ja sen myönnän johtuvan siitä, että isäni oli alkoholisti. Mietin myös mihin saadut tuotenäytteet päätyvät. Myydäänkö niitä kenties eteenpäin vai annetaanko tuttaville lahjaksi? Minä kun saan hädintuskin yhtä voidepurkkia tyhjäksi vuodessa ja vanhentuneita joudun heittämään roskiin.

Jäljelle jää runsaasti mielenkiintoisia blogeja - kulttuuria, historiaa, kirjoja, valokuvausta, puutarhajuttuja, luonto- ja eräretkeily, käsityöt/erilaiset kädentaidot, terveys/hyvinvointi (osa näistäkin mainosblogeja), ihmissuhteet, päiväkirjatyyliset, muistelmat ja muut aiheet. Omaa blogiani en ole lisännyt millekään listalle, kun tämä on itselleni vain harrastus. Lukijatkin pysyisivät enemmän matkassa mukana, jos postaisin tiheämmin. Olen huomannut, että  on muitakin minunlaisia hitaita postaajia. Ja todellakin lukulistallani on teitä, jotka uutterasti jaksatte jättää tänne kommentin. Kiitos siitä! Harmittaa itseäni, kun olen klikannut itseni monen blogin lukijaksi mutta kommentointi jää, kun muu elämä on mukamas kiireistä.

Pienet yrttijalkakylpymme ovat saavuttaneet suuren suosion. Mallistostamme löytyy varpaan virkistyksiä niin kesä-, joulu- kuin ympärivuotiseenkin käyttöön – ikään, kokoon tai sukupuoleen...

Aamuni alkaa, kun herään tuoksuvien, Bodytuki -sähköä johtavien hiilikuitulakanoiden välistä. Lakanat ovat myös lämpöä sääteleviä. Nukkuessani lakanat pysyvät kuivana ja tuntuvat mielyttävältä ihollani. Bodytuki-lakanan tarkoitus on auttaa minua nukkumaan rauhallisemmin tasoittamalla kehoni sähkökentät ja lämpötilaerot. Paras vaikutus syntyy, kun nukun alasti ja käytettäessä sekä Bodytuki pussi- että aluslakanaa. (todellisuus alakuvassa)

 Ja noin aamuvirkeä olen kahvikupposen jälkeen. Kahvini valmistan erikois Cuppiskulo -keittimellä. (todellisuudessa ikivanhalla moccamasterilla). Kahvikuppimalli on tärkeä aamulla, sillä koko päiväni voi mennä piloille, jos olen valinnut väärän kupin tuhannen kuppini kokoelmasta. Olenkin laatinut seinälle listan vuoden jokaiselle aamulle mitä kuppia käytän.

Ajatelkoot muut, mitä haluavat
Nainen alkaa olla 50-vuotiaana jo itsevarma ja uskaltaa toteuttaa unelmiaan, on ns. sinut itsensä kanssa. Elämään osaa suhtautua rennommin, koska sitä elämänviisautta on vuosien saatossa kertynyt. Kun toiselle  menopaussi on kauhukuva, moni selviää siitä ilman sen kummempia hössötyksiä. Joillekin 50-vuoden rajapyykki voi aiheuttaa pettymyksiä, kun elämä ei ole mennytkään kuten 20-kymppisenä kuvitteli. Toiset naiset osaavat vanheta arvokkaasti, toiset haluaisivat näyttää ikuisesti 30-kymppisiltä.

Työni on tylsää toimistotyötä ja sen vastapainona ovatkin kaikenlaiset 'kissanristiäiset' mutta minua ne ilahduttavat suuresti ja saan niistä virtaa. Päivälle vaan tulee pituutta, kun kotikin on hoidettava ja illalla olen ylivirittyneessä tilassa enkä saa unta. Lääkäri määräsi unilääkettä mutta vain lyhytaikaiseen käyttöön ja ehdotti uniterapiaa, huoh.

Blogiani voi seurata Twitterin, Instagramin, Facebookin, Style Roomin,  Blogit.fi ja Bloglovinin kautta ja minulla on oma tube-kanava nimeltään KassiAlma vauhdissa. Vierailen myös kavereiden kanavilla. Päivitykset on tehtävä joka päivä, että lukijoiden mielenkiinto säilyy. Yön unettomina tunteita mietin jo seuraavan päivän teemoja.

Mieheni ihmettelee valtavaa vaatevarastoani. Hänen vaatteensa sopivat yhden tangon päähän, kun minä olen vallannut loput kymmenen tankoa. Valehtelen hänelle, että suurin osa on kirpparilta ostettuja ja vien ne taas takaisin kiertoon.
Mieheni on alkanut myös huomauttelemaan, että voisin vihdoinkin opetella laittamaan kunnon kotiruokaa eikä vain tilaamaan valmispitsoja. Hänellä on myös jatkuvasti työmatkoja ja olen alkanutkin epäillä hänen käyvän vieraissa.

Onneksi lapset ovat jo tarpeeksi isoja, että osaavat itse huolehtia itsestään ja minulla on kerrankin aikaa omille harrastuksilleni. Naisystäviä minulla on useita mutta joidenkin kanssa olen laittanut välit poikki - en kestä energiasyöppöjä, itsekeskeisiä ihmisiä. He puhuvat vain itsestään ja ovat aina oikeassa eivätkä siedä vastakkaisia mielipiteitä.

Iloa päivään: toivottaa Beate :D

Kuvat: Pinterest

Tekstit: keksittyjä tarinoita paitsi alun kaksi kappaletta totta

Tammikuun alun pakkaskuvia, lunta ja tikka

Talvinen kuvakooste tänään 12.1. otetuista kuvista. Näistä näkee, miten paljon puissa on lunta ja se painaa oksia. Harmi, kun en ehtinyt kopistella saarnivaahteran oksia, sillä se ei kestänyt näin painavaa ja jäistä lunta. Kaksi isoa oksaa on poikki ja puu näyttää aivan torsolta.

Harmaapäätikka käväisi talipötkyä nakuttamassa. Se onkin harvinaisempi vieras täällä Pohjois-Savon korkeudella. Kuva ei ole järin terävä, kun otettu ikkunan läpi. Tänään olikin hyytävä viima mutta lumihommia tein 1,5 tuntia ja sain hien pintaan. Äkkiä tulin lämpimään ja join kuumaa teetä, ettei vaan flunssa iske.

Loppuun huumoripläjäys Vesku ym. kumppanit vuosien takaa. Silloin osattiin tehdä huumoria ainakin minun mielestäni, toista kuin nyky Putoukset ym. Annoin olla nuo videoehdotukset niin pääsee katsomaan muitakin vanhoja pätkiä. Veskuhan täytti äskettäin 70 vuotta ja Nelos-kanavalla menee Loirinuotiolla ohjelmasarja, jossa Vesa-Matti Loiri kutsuu ystäviään, työtovereitaan ja tuttaviaan viettämään päivän hänelle rakkaissa paikossa Lapissa, Inarijärvellä.

Huumoria ja kovia miehiä

Kevätaurinko sen aikaa saa
elo olla voipi makeaa
vaikka riippuu roikkuu
tissit, vatsa
oun omast mielest'
täti ihan natsa!
                       (plääh...)

Taas löytyi jotain kutkuttavaa tälle päivälle, nauroin tipat silmissä, vaikka taustalla onkin oikeestaan vakavakin pointti pohjalaisuudesta ja mitä se voi olla pahimmillaan...saa hävetä silimät päästänsä. Ihan sama mitä teet tai mikä oot niin mikään ei riitä. Ei ole mulla minkäänlaista sukujuurta tuonne päin mutta kyllä tunnistan savolaisuudessa tuon häpeämis-piirteen. Sulevi Peltola oli yksi näyttelijäsuuruuksista, luonnenäyttelijä, monta on jo mennyt hautaan, Martti Kainulainen, Esko Hukkanen, Matti Tuominen.


Illalla tuli dokumenttiprojekti: Tuntematon emäntä YLE 1:ltä. Sotavuosina koko suomalainen maa- ja metsätalous oli naisten työn ja kestokyvyn varassa.
Katsottavissa Yle Areenalla vielä 7 päivää.