"Kun ilta ehtii, mä teitä muistan..."

Kesäkuvieni myötä muistelen edesmenneitä rakkaitani. Näillä poluilla kulkiessani olen muistanut teitä kaikkia kiitollisena. Mieheni kuolemasta tuli 31.10.2018  12 vuotta, isän lähes 16 vuotta ja äidin puoli vuotta. Tietenkin mukana muisteloissa ovat mummot ja papat. Kynttilät palavat niin omassa pihassa kuin hautausmaalla.

 Konneveden kirkko

Juankosken ruukkialue: Patruunanmäen kartano

"Elän täydesti juuri nyt ja saan olla maan päällä hetken,
minut kaipuuni tänne toi, mistä haaveilin sen myös sain..

 

Itse valitsin tämän tien, siihen luotin, muun jätin taakse
Ja näin taivaan pilkahduksen, johon milloinkaan yllä en.

Täysin rinnoin elää tahdon, hetket jotka sain. Elää niin kuin haaveilin.
Tuntea sen täysin rinnoin, että riitän sittenkin.

"Joskus iltasella nuotio kun hiipuu
Susilauman ulvovan hän kuulla voi
Siinä hetkisen hän pienen vielä viipyy
Miettii ikävää myös sudenlaulu soi..." (Kuukkelilampi: Lassi Hoikka)

Sisimmäistäin luopunut en, sen vain kauan nukkua annoin.
Ehkei valintaa ollutkaan, tahto vain jäädä maailmaan.
Onneen yltää tahdoin, vain sen saavuttaa.
Olla vapaa, vahva kuin
päivä voiton yöstä saa.
Tänne loin aivan omanlaisen tien
ja sen piilevän taivaankin,
löydän kenties jostakin.
Elää sain kuin haaveilin.
                - Elän kuin haaveilin: säv. Stefan Nilsson, suom.sanat Pentti Saaritsa

Lampi peilityyni aina mieltä kiehtoo
Kun se sinitaivaan värin heijastaa

"Jos kerrot rakkautesi Niin perille löytävä on tämä tie Jos tahdot oksalleni Niin kasvatan viljavan paikan Jossa linnuton puu Linnuton puu ottaa varsillensa Sinut asumaan..." (Anna Puu: Linnuton puu)

Hyvää Pyhäinpäivää ja kuunnellaan Rikin koskettavaa laulua: Elän kuin haaveilin
Sairastuttuaan kurkkusyöpään Riki kiersi ympäri Suomea puhumassa syöpäyhdistysten tilaisuuksissa jakamassa vertaistukea. Rikiä oli  helppo lähestyä, koska hän oli upea persoona.

Elä, naura, rakasta - vuoden viimeiset luontokuvat

Vuoden viimeiseen postaukseen sopivat Katjan Optimismia ja energiaa blogin arvonnassa voittamani pikku taulujen sanat. Kiitos Katja ♥. Yllätyssuklaa on jo maisteltu, nam ja hyvää oli. Tauluihin voi laittaa omia rakkaita kuviaan ja ripustaa ne seinälle. Me jokainen haluamme saada rakkautta ja jakaa sitä muillekin. Rakkaus tuo mukanaan ilon ja naurun, antaa puhtia ja toivoa elämään. Elämämme pituus on jossakin määrätty mutta mitä siinä välissä on - siihen pystymme suuresti itse vaikuttamaan.
“Mitä jos tähdet palaisivat meitä kohtaan intohimolla, johon me emme pystyisi enää vastaamaan?
Jos emme voi rakastaa toisiamme yhtä paljon, anna minun rakastaa enemmän.”

"Mutta rakkaudesta on silti hyvä puhua, sillä samalla tulemme puhuneeksi siitä, mitä rakkaus ei ole.
Rakkauden vastakohdaksi on sanottu vihaa tai kylmyyttä, tunteettomuutta. Näistä paistaa ajatus, että rakkaus on elämäniloa ja kykyä nauttia – ja sitä tuntui Audenkin hakevan. Jonkinlaista ajatusta siitä, että jos ei itse rakasta täydellisesti ja kaikkein eniten, oma elämä on merkityksetöntä ja vajaata.
Itse ajattelen rakkaudesta toisin. Minulle rakkaus tarkoittaa ennen kaikkea syvää ja vilpitöntä välittämistä jostakin ja sitä, että tahtoo sille toiselle epäitsekkäästi vain mahdollisimman hyvää. Rakkaudessa itse rakastamista, jopa sen tunnetta, oleellisempaa on se, mihin sen kohdistaa ja mitä sille rakastamalleen asialle haluaa saada aikaan." (Protu-lehti: Aatu Komsi)

Valo on väkevämpi
yötä ja hämärää,
lempeys kestävämpi
pahuutta pimeimpää.

Rakkaus on loistavampi
synkkyyden keskellä,
ystävyys rohkeampi
kovuuden vierellä.

Heikoin on täynnä voimaa,
vahvin on avuton.
Hyvyyden valtakunta
pienten ja heikkojen on.
                                     - Anna-Mari Kaskinen -

Luontokuvat otettu 30.12.2015. Kalliovesi on pikku hiljaa saamassa jääpeitettä. Otin kuvia järkkärillä ja pikku kameralla noin 1,5 tuntia vierähti ja käsiä alkoi paleltamaan. Järkkärissä oli pitkä putki ja jotenkin kuvat ovat liian tummia. En osaa käyttää (en muista) kameran hienouksia, joten kuvat ovat mitä ovat. Viimeisessä kuvassa aurinko oli jo alhaalla ja antoi keltaista valoaan maahan.

Sitä hyvää, jota aina olet toivonut,
sitä kaunista, jota olet aina halunnut,
sitä ihanaa, josta olet aina haaveillut,
toivon Sinulle tapahtuvan tulevana vuonna!
- Beate -

                                                                   -

Kransseja isänpäiväksi ym.

Kranssiaskartelussa mies on haka. Minä katson ja yritän ottaa oppia. Havut kävimme yhdessä keräämässä, että jotakin sentäs minäkin :). Kysyin monta kertaa, että etkö todella tarvitse hanskoja, kun minun sormet olisivat tuossa hommassa verillä. Ei kuulemma tarvinnut ja tuntee paremmin sormissaan solmintalangan kiertämisen.

Tällä jöpöttää ja siksi se jäikin etäkotiin ☺

Kranssi on minusta kaunis aivan luonnonmateriaaleista. Voisi tuohon ehkä pienen rusetin etsiä mutta ei kaipaa välttämättä

 Kuvat otettu 1.11., kun oli aamupakkasia

 5.11. lenkkikuvassa edelleen lumetonta ja lauhaa

 Tänä aamuna juoksin kameran kanssa ja sain ikkunan takaa kuvattua urosfasaanin, joka asteli lintujen ruokintapaikalle. Siemenet kelpasivat ja se siirtyi nokkimaan kauemmaksi pellolle. Harmi, kun ei ole ollut viljaa kasvamassa lähipelloilla. Täytyy ostaa kauranjyvälyhteitä. En ole nähnyt useampia yksilöitä lähistöllä.

Loppuun lainauksia Tommy Hellstenin kirjasta Saat sen mistä luovut - elämän paradoksit. (Kirjapaja: 2000)  Tuttua pohdintaa Tommyltä elämästä, ihmissuhteista, itsetunnosta, parisuhteesta, oman minän etsimisestä.
Ihminen kehittyy kivun ja konfliktien kautta. Näin edetessään hän uskaltaa olla
lojaali itselleen ja voi alkaa toimia levollisuudesta käsin. Todellinen tehokkuus syntyy levollisuudessa, sanoo kirjailija ja terapeutti Tommy Hellsten. Muutos tekee aina kipeää.

Tommy Hellstenin seitsemän paradoksia, joita kirjassa käydään läpi ovat
– Perille pääsee se joka pysähtyy
– Vahvuus löytyy heikkoudesta
– Jos etsit turvaa, elä vaarallisesti
– Saat sen mistä olet valmis luopumaan
– Mitä vähemmän teet, sitä enemmän saat aikaan
– Vain yksin voi olla yhdessä
– Vain yhdessä voi olla yksin
– Jos etsit ikuisuutta, elä tässä ja nyt

Rakkauteen kykenee sellainen ihminen, joka kykenee kantamaan itsensä. Oman menneisyytensä tiedostaminen vapauttaa ihmisen näkemään kumppaninsa sellaisena kuin tämä on. Tällaisella ihmisellä on kyky elää toisen ihmisen lähellä. Se tarkoittaa sitä, että jakaa toisen kivun ja taakan, mutta ei ota niitä häneltä pois. Oman rikkonaisuutensa ja kipunsa kohdannut ihminen tietää, että kipu ja tuska johtavat kasvuun ja kehittymiseen. Totuus vapauttaa, vaikkakin se voi tehdä joskus kipeää.

Hyvässä parisuhteessa voit tilanteen niin vaatiessa luopua omista eduistasi toisen hyväksi. Parisuhteessa on mahdollista puolin ja toisin joskus luovuttaa ilman taistelua, jos toinen niin kovasti haluaa jotakin.

Ihmisen sanoessa ”ei”, hän ottaa suuren hylätyksi tulemisen riskin. Sanomalla ”ei”, ihminen ilmaisee itselleen ja muille, että hän uskoo sisimmässään johonkin, mikä on tärkeämpää kuin se, että muut ihmiset hyväksyvät hänet.
**********************************************
Hyvää isänpäivän jatkoa lukijoilleni!

                                                - Beate -