RANUAN JÄÄKARHUNPENTU PIIPAHTI ULKONA

Kaisa Siren / Lehtikuva

Ranuan eläinpuiston jääkarhunpentu otti ensi kosketuksen lumeen torstaina , kun se pääsi ulos pesäluolastaan. Jääkarhupoika viihtyi ulkosalla muutamia minuutteja.

OULU. Ranuan eläinpuistossa kolme kuukautta sitten syntynyt Suomen ensimmäinen jääkarhunpentu pääsi torstaina tutustumaan lumeen.

Pesäluolan ovi avattiin jääkarhuemo Venukselle ja sen vajaan kymmenen kilon painoiselle poikaselle kello 11. Tunti ja 20 minuuttia luukun avaamisen jälkeen pentu uskaltautui ensi kertaa ulos emon houkuttelemana.

Varovaisuus johtui siitä, että viereisessä aitauksessa oli Venuksen sisko Valeska ja pennun isä Manasse. Kaksikko on sijoitettu samaan aitaukseen, sillä Ranualla toivotaan lisää poikasia.

”Yli puolet pennuista kuolee eläintarhoissa ensimmäisten kuukausien aikana syntymästä. Niin on käynyt täälläkin kaksi kertaa. Olemme tosi iloisia, että pentu on hyväkuntoinen”, eläintarhan toimitusjohtaja Tommi Hinno kertoo innoissaan.

Kilpirauhasen vajaatoimintaa  epäillään syyksi Venuksen lisääntymisongelmiin. Seitsemänvuotias emo on kahtena syksynä synnyttänyt pennun, mutta ne ovat kuolleet muutamassa päivässä aliravitsemukseen.

Nyt pentu pysyi hengissä, kun sille ryhdyttiin syöttämään Thyroxin-kilpirauhaslääkettä. Suomen kilpirauhasyhdistys onkin nimennyt Venuksen maskotikseen.

Pennun odotetaan houkuttelevan eläinpuistoon matkailijoita.
Maailman eläintarhoissa on noin 300 jääkarhua, joiden esivanhemmatkin ovat syntyneet tarhaoloissa.

”Uutta verta saadaan luonnosta harvoin. Tänä vuonna Alaskasta siirrettiin yksi orvoksi jäänyt jääkarhunpentu eläintarhaan”, eläintarhan intendentti Mari Heikkilä kertoo.

Venus on tähän saakka hoitanut pentuaan pimeässä betonista rakennetussa pesässä. Eläintenhoitajat ovat seuranneet kaksikon puuhailua muun muassa infrapunakameran välityksellä.

Torstaina ulkona käynnin jälkeen pentu leikki lumikokkareilla pesäluolaan johtavassa eteisessä.

”Jokin aika sitten pentu sai ensi kertaa kiinteää ravintoa. Se söi lohta. Silti sen pääasiallisin ravinto on yhä
maito”, Heikkilä sanoo.

Niin luonnossa kuin tarhaoloissakin vain puolikiloisena syntyvä pentu saattaa jopa 20-kertaistaa painonsa pesässäoloaikana emon rasvaisen maidon turvin.

Luonnossa jääkarhuemo hoitaa pentuaan lumeen kaivamassaan pesässä maalis-huhtikuulle. Tuolloin 3–4 kuukauden ikäinen pentu on riittävän kookas seuraamaan emoaan jäälakeudella tämän saalistaessa hylkeitä. 

Täältä HS:n sivuilta löytyy video karhuista

10.07.2007 otettu oma kuva Ranualla. Onkohan tässä Venus, Manasse
tai Valeska?

Hirvipeijaisaikaa!

Tuommoinen köriläs (taitaa olla naaras tai vasa) on köllähtänyt tänä syksynä metsämiehen saaliiksi. Seudun hirviporukalla alkaa olla kiintiö kaadettuna yhtä vasaa vaille. Lupia oli 14. Viikonloput ovat vierähtäneet tiiviisti passissa istuen tai koiramiehenä. Kaverini toimii hirviporukan vetäjänä ja vastuuhenkilönä. Tarinaa riittää jahdin päätyttyä. Vanhempi passimies saattaa leudossa säässä torkahtaa ja hirvi kävelee vain 20 metrin päästä ohi. Saalistuksen tiimellyksessä säännöt joskus unohtuvat ja mies saattaa luulla eläintä kuolleeksi, vaikka se onkin saanut vain osuman, josta lamaantunut hetkeksi etukäpälien varaan ja kimmahtaa siitä metsämiestä kohti. Eli koskaan ei pidä lähestyä eläintä etupuolelta vaan takaa. No, onneksi selvittiin säikähdyksellä.

Nykyinen hirvenmetsästys on teknistynyt. Koirilla on geps-tunnistinpannat, joista niiden liikkeitä voi seurata, riistakameroilla seurataan hirvien liikkeitä ja ruhon nylky ja paloittelu sujuu näppärästi uudenaikaisessa nylkymajassa.

Pakastin täyttyy paisti- ja keittolihoista. Olen vähän pakon edessä joutunut opettelemaan lihankäsittelyä ja hirvikäristyksen laittokin onnistuu. Vanhalla käsin pyöritettävällä lihamyllyllä on melkeinpä yhtä nopea jauhaa kuin uusilla vempaimilla. Viimeksi teimme sankollisen mureke- ja pullataikinaa (siis hirveä), paistoimme ja pistimme pakkaseen. Tänä syksynä on saatu vielä kolarihirvilihaa muutamia paloja. Mies oli jäljittämässä loukkaantunutta eläintä ja aina mukavampi, kun se saadaan metsästä pois kitumasta. Niin, sitä jokasyksyistä herkkua, mykyrokkaa, en ole opetellut tekemään. Jotkut kuulema ottavat hirven kielenkin ruuaksi ja ennen päälihoista on tehty lihahyytelöä.

Jahas, pitänee vakkautua yöpuulle!