Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ilpo Tiihonen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ilpo Tiihonen. Näytä kaikki tekstit

tiistai 2. helmikuuta 2021

Hieman jo kevättä ilmassa

Helmikuussa pakkanen muotoilee suojasään jälkeen helmiä puiden oksille. Sääennusteet lupaavat kovia pakkasia kuun alkuun tänne Savoon, joten suojasäitä saamme odotella. Lunta on paljon, lähemmäs 60 cm. Pihapensaiden oksat nuokkuvat lumen painosta. Kopistelin joistakin enimmät pois, jotta oksat eivät katkeaisi. Meillä on nyt kunnon talvi ei kaljamaliukkaita teitä, parempi näin. Oma olotila vaihtelee ja päivät raahautuvat, nuupahtaneeksi vanhaksi ämmäksi tunnen itseni, talviunen nukkujaksi. Ensimmäiset auringonsäteet herättivät huomaamaan, että kesää kohden mennään. Lumitöitä olen tehnyt ja liian rehkimisen jälkeen potenut niska-hartiakipuja. Kivut eivät tunnu kolatessa vaan vasta seuraavana päivänä. Sohvalle ei vaan kannata jäädä ja onhan minulla tekemistä. Puut kannan pinosta lämpökeskukseen (pinot ovat talon yhteydessä olevassa puuvarastossa eli matkaa ei ole kuin muutama metri). Pakkasilla on lämmitettävä joka päivä ellei halua maksaa sähköstä. Varaajassa on 9 kW:n vastus eli jos pidän sitä päällä kaksi tuntia se vie 18 kWh sähköä. Sähköä kuluu vuodessa noin 8000 kWh, ilmalämmityskone vie jo 1600 kWh ja saunaosastolla on lattialämmitys sähköllä. Sähkön siirtohintaan ei kuluttaja voi vaikuttaa ja sehän on noussut jatkuvasti sähkömarkkinoiden vapauduttua. Kaupalla on käytävä kolme-neljä kertaa viikossa ja tietenkin pakkasilla pidettävä autoa tunti-pari lämmitysroikassa. Lähin kauppa on noin 3 km:n päässä ja siitä saa melkein kaiken tarvittavan. Kaupunkiin en ajele talvella mutta lähipitäjistä joudun hakemaan sen, mitä lähikaupasta ei saa. 

Kuitenkin tykkään asua maalla niin kauan kuin jaksan ja apua saan pojalta ja mieskaverilta. Täällä on tilaa niin sisällä kuin pihassa, koska en asu kaava-alueella. Naapureilta saa apua tarvittaessa. Korona-aika on tehnyt elämästä painostavampaa ja maskit naamalla kuljemme toistemme ohi nopeasti. Muutumme tuntemattomiksi tutuillekin, emme vilkuile paljon sivuillemme ja moni sanoo, "kun en tunnistanut sinua maskin takaa."  Matkasuunnitelmia en ole miettinyt, kun korona elää keskellämme. Mennään metsään kahdestaan sanoi mieskaveri. Mennään vaikka uudestaan Raatteen tietä kulkemaan. Sekin käy minulle tai otetaan viikon mökkiloma. Jonnekin on päästävä tuulettumaan. Ei ole enää sanoja tälle ajalle, ei vertailukohdetta. 

Mutta huomenna meillä syödään teeri/kyyhkypaistia!😄

Talvinautintoja

Kuvattu 02.02.2021 oma piha

VIHREÄÄ SUKUA

Milloin erkanin sisaristani puista,
milloin vihreä sukuni
työnsi minut joukostansa.

Kuin vierivä kivi,
kuin hankaava hiekansiru elämän kantapäässä
kuljen teitä ja maita.

Puhuisin ihmisille, mutta vaikeita ovat sanat,
vaikeita sanat,
jotka tekevät pesänsä ihmisten korviin,
joita kuullessa ihmiset sanovat:
Tämä puhe on kotimaamme kieltä.

Kuitenkin käteni, olkapääni
ovat painosta väsyneet.
Sanat istuvat niillä kuin linnut,
muuttolinnut,
lentääkseen kevättä
kädestä käteen, olkapäältä olkapäälle.

Kuin vierivä kivi:
niin minun itkuni alkaa -
vaan kesken sitä, sen syvintä valituksen kohtaa,
minussa nousee vihreän sukuni veri.
Jalkateräni repeävät,
käsivarteni ojentautuvat
jäykkinä ylöspäin:
kuusi tunkee kasvaa nousee minun lävitseni,
latva laulaa ja humisee:
pesäpuu pesäpuu - lintujen pysähdyspaikka -
kevättä kevättä viemään -
....
                                    - Vihreää sukua (ote), Seppele, 1953:
                                       Marja-Liisa Vartio

KAHVILASSA AAMULLA ENNEN YHDEKSÄÄ

Jotakin tuttavaa, isää ehkäpä
siitä miesten joukosta hain.
Oli talvi. Reuhkat pöydillä.
Minä häneen sivuttain.

Jää kumisee Kallavedellä.
"Olen käymässä. Syntynyt täällä."
Jää kumisee, tuuli on hyytävä.
Jotain tee. Tai myy.
On myytävä.
Jotakin alta tai päältä.

Miten kylmä on!
Ovea korjataan.
Veto. Verestää
poskipäät.
Ja viisikymmentä miestä
näkyy lähempää.

Ja Keskussairaalan huoneissa
on valkoiset lakanat.

Lähden. Se näkyy bussista,
se valkea ulappa.
Kuin isä kyyhöttäisi jäällä
pilkki kourassa.
                                         - Ilpo Tiihonen: Arjen armada 1980

maanantai 2. kesäkuuta 2014

School's out for summer...runoin ja kuvin

Kun kasvaa ihmiseksi
"Kun kasvaa ihmiseksi
täytyy kokeilla,
onko peltisiivet kalalokeilla,
ja minkälaisin siivin lentää
valtameren suola
ja onko muovivaahtoa
sen hurjan härän kuola.

Täytyy koetella, koskea
ja katsella ja haistella,
täytyy multaan painaa poskea
ja vettä maistella.
Silloin tietää millaisessa maailmassa
täytyy asua.

Mutta kaikkea ei ehdi nähdä,
paljon ohi vilahtaa
ja joka hetki syntyy jotain
joka muuttaa maailmaa."
                     
                              Ilpo Tiihonen 
 
 
Unelmat ja toiveet voivat olla vaikeasti tavoitettavissa.
Saavuttaaksesi ne, sinun on jaksettava yrittää.
Älä luovuta. Ennen kaikkea
älä koskaan lakkaa uskomasta itseesi.
muista, että sinäkin olet jotain erikoista
ja voit menestyä elämässä.
Ei ole tärkeää mihin pyrit,
kunhan päämäärän saavuttaminen tekee sinut onnelliseksi.

-Rosemary De Paolis-


TÄRKEÄÄ ELÄMÄSSÄ
Tärkeää elämässä on nöyryys ja intohimo.

Minkä teetkin, tee takapuoli savuten.

Syöksy siihen suorin vartaloin kahdella kierteellä

koska vain siten lunastat itsekunnioituksesi.

Ja jos kaadut, nouse ylös
pane heftaa polveen ja etene taas.
Jos kaadut aina vain, ajattele, että
kukaan ei kaadu niin komeasti kuin minä,
niin suoraan mahalleen ja näköalapaikalle.
Sillä autuaita ovat ne, jotka osaavat nauraa
itselleen, koska heiltä ei tule hupia puuttumaan.

Aino Suhola


"Kuolee hitaasti hän,
joka ei matkusta eikä lue, ei kuuntele musiikkia,
ei rakasta itseään.
Kuolee hitaasti hän,
joka tuhoaa oikean rakkautensa,
joka ei anna itseään autettavan.
Kuolee hitaasti hän,
joka muuttuu tavan orjaksi, käyden joka päivä samoja polkuja,
joka ei muuta rutiinia ja joka ei riskeeraa vaihtamalla vaatteittensa väriä
tai puhumalla muukalaisen kanssa.
Kuolee hitaasti hän,
joka ei vaihda elämänsä tyyliä, kun on tyytymätön työhönsä ja rakkauteensa,
joka ei riskeeraa varmaa epävarman sijaan,
jotta voisi kulkea unelmiensa perässä,
joka ei anna itselleen mahdollisuutta ainakin yhden kerran elämässään paeta viisailta neuvoilta.
Elä tänään,
riskeeraa tänään,
tee tänään,
älä anna itsesi kuolla hitaasti,
älä unohda olla onnellinen."

               - Pablo Neruda -


Kaikille koulunsa päättäville toivotan oikein rentouttavaa kesälomaa. Moni jättää haikeana vanhan, turvallisen opinahjon ja suuntaa uusille poluille. Toivon, että löytyy se mielenkiintoinen ala, jossa voi käyttää omia lahjojaan ja että luottaa omiin kykyihinsä. Tavoitteita ei aina kannata asettaa liian korkealle. Ainoa henkilö, jonka kanssa meidän kannattaa kilpailla, löytyy kuitenkin peiliin katsomalla.

- Beate -

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...