Näytetään tekstit, joissa on tunniste talvi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste talvi. Näytä kaikki tekstit

torstai 17. helmikuuta 2022

Taistelu herruudesta



Taistelu herruudesta

Lumivallien kanssa painiskelu tekee hyvää niin keholle kuin mielelle. Levottomuus häviää, kun olen pari tuntia huhkinut ja hiki virtaa. Lumi onkin ystäväni, jota heittelen iloisesti ilmaan, siirrän kärsivällisesti raahaten penkalle, avitan sitä palaamaan katolta maahan. 

Välillä se on viholliseni. Hakkaan sitä alumiinilapiolla kylkeen. Teräslapiolla jyystän sen pieniksi siruiksi. Pakotan sen pysymään kasassa eikä levällään koko pihamaalla, jossa se kaikkein mieluiten oleilisi. Lempeästi harjaten huiskin sen kuistin lautojen rakoon.

Näen siinä kiemurtelevan käärmeen hahmon. Maassa olet vielä mutta taivaalle pääset kesäisiksi palleropilviksi, harsopilviksi, hahtuvapilviksi tai ihan miksi vaan itse haluat. Lupaan sille. Almanakan mukaan kesä tulee Suomeen jo toukokuussa.
 

*Viikon 7 krapusanat: levoton, hahmo, almanakka. Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sanan teksti. Linkitys SusuPetalin  blogiin, josta löytyy lisää krapuja.

sunnuntai 6. helmikuuta 2022

Tilhet, lumityöt ja kortit

Tilhiparvi tuli tuli syömään marja-aronian marjoja ennen lumituiskua. Otin kuvat ikkunan läpi.

Eilen oli oikein kunnon lumituisku, alkoi jo lauantaita vastaisena yönä ja jatkui koko päivän. Lunta oli pihassa 15 cm ja tuiskupaikoissa enemmänkin. Aloitimme pojan kanssa hommat jo, kun lunta vielä sateli hiljakseen. Kahdestaan meillä meni koko pihan siivoamiseen kolme tuntia. Minäkin huhkin koko ajan lepäämättä, paita oli märkänä. Yllä olevat kuvat ovatkin tältä päivältä. Kävin tänään itsekseen ottamassa noin parin sentin kerroksen, aikaa meni noin tunti. Ja nyt kun katson ikkunasta niin lisää tulee. Penkat alkavat olla jo aika korkeat. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan, ei tarvitse lenkille lähteä.

Tämä kortti lähtee maanantaina Puolaan. Vastaanottajalla on nettikorttikauppa ja kyllähän Puolasta löytyy upeita vanhoja kirkkoja ja muita rakennuksia mutta tuskin samanlaista kuin Helsingin Temppeliaukion kirkko, joka on valmistunut vuonna 1969.
Komeasti tatuoitu Oulun Firefighters -kortti lähtee Venäjälle. Toiveena oli mm. eroottinen mieskortti. 
Lappi kortti lähti Valko-Venäjälle. Korttiin kirjoitin osan Helvi Juvosen runosta "Katso pohjoista taivasta" omana englannin käännöksenä. Runoja on vaikeampi kääntää mutta toivotaan, että jotakin tavoitin tunnelmasta.

"Katso pohjoista taivasta.
Ei se ole vain mustaa samettia,
joka syventää Pohjantähden loiston.
Se on korkea vastaavuus Karhujen tähtien ja
Kalevan miekan nimeen,
mustaa puristuneitten kiteitten
vaaleaa loistoa siellä,
missä on hanki hangen jälkeen,
pakkasen kimaltavaa kovuutta,
missä metsän jälkeen
ja talojen lämmin, työn ja
rakkauden lämmin ja kielessä
laulavat kauneimmat sanat
sen taivaan alla.
Helvi Juvonen: Kalliopohja, 1955

Saksaan lähti karjalanpiirakkaresepti -kortti. Toiveena oli mm. ruokakortit
Revontulet kortti lähti USA:han. Vastaanottaja toivoi mm. juttuja historiasta ja tavallisten ihmisten elämästä entisaikaan. Kortti tuli täyteen, kun muistelin 1960-luvun elämää Suomessa. Miten lapsilla oli vain yhdet housut, yksi pusero, hame ja takki mutta silti olimme tyytyväisiä. 
Saksaan lähti kuplavolkkarin mallinen auto. Kuplavolkkareitahan valmistettiin Itä-Saksassa. Toiveena oli mm. autot
USA:han lähti lehtopöllö kortti. Vastaanottajana pariskunta, joista vaimo piti runoudesta, joten taas jouduin kääntämään Hannu Mäkelän teoksesta Illan varjo 1. säkeen runosta, joka alkaa "Puhe hiljenee, hengitys, tuuli kietoo syleilyyn. Maa luovuttaa kiihkon ja raukenee iltaan..."

Suomelle tuli tänään ensimmäinen mitali Pekingistä, kun Iivo Niskanen otti prossia 30 km (vapaa 15 km ja 15 km perinteinen) hiihdossa. Hyvä Savo ja Iivo!

perjantai 28. tammikuuta 2022

Tammikuun tarinoita

Eilen illalla pihani oli vielä näin siisti. Kuntokuuri alkoi hyvin, kun keskiviikkona kävin ensin lenkillä noin 3 km ja illalla puoli kahdeksan aikoihin lähdin lumitöihin. Huhkin puhtaaksi koko pihan, aikaa meni 1 tunti 20 min (yritän tätä kirjanpitoa pitää, lunta noin 5 cm). Yön aikana piha oli taas lumen peitossa ja torstai aamuna kolasin sen uudelleen, noin tunti (lunta noin 3 cm, tuiskukohdissa 4-5 cm, lumi oli myös kosteampaa eli painoi enemmän). Hartioita särki yöllä ja oikean käden ranne oli vähän kipeä. Minulla palaa vielä jouluvaloja varastokontissa. Pitänee kohta sammutella.
Tässä tilanne tänä aamuna ja jäljet lumeen on jättänyt naapurin kissa ja rakas poikani, joka saapui muoria auttamaan. Kun miehellä on ikää vähän päälle 40 vuotta niin tuon vertaisen lumen siirtelee helpon näköisesti penkoille eikä aikaa mene kauan. Minä tykkään pitää pihan talvella siistinä ja itse kolaamalla sen saa sileäksi. Jos satanutta lunta ei kolaa heti pois niin autolla ajaessa se painuu, tulee polanteita ja möykkyjä. Ja onhan tasaisella lumipohjalla mukavampi kävellä tai hurautella potkurilla pitkä liuku. Kun talossa on asunut 41 vuotta, talo tuntee jo asujansa ja toivottaa tulijan kotiin. Tulitpa läheltä tai kaukaa, aina sydämessä läikähtää ilo kotitielle kääntyessä. "Olin kuvitellut jotain suurempaa kuin se, minkä pystyin elämälle antamaan. Jotain suurempaa kuin se, minkä elämä minulle antoi. Torjuttu ajatus, että jotain tärkeää jäi tekemättä, että jokin uneksittu, joka oli käden ulottuvilla, hälveni kuin aamu-usva. Niin kuin lehdet metsässä, niin on ihmisen suku. Jotain suurta olin kaavaillut? Eikö lyhyt elämä ole kyllin suurta? Kai sentään jotain jäisi jäljelle kaikesta siitä rojusta, jota olin elämäni ajan koonnut? Kuka sanoikaan, että pitkän elämän vaarana on se, että unohtaa, miksi oli elänyt?" (Bo Carpelan: Lehtiä syksyn arkistosta)

Sattumalta löysin koneeltani vanhan kuvan. Poika kokeilee enonsa jääkiekkovarusteita. Isäkin kuvassa ja arvannette kuka kolmas.

Lisää pärstäkuviani lenkeiltä dokumentiksi. Ei pitäisi herkkuja syödä mutta jos nyt tämän kerran. Tuo englantilainen hedelmäkakku on niin hyvää ja pakkasessa oli torttujakin. Lenkillä kulutetut kalorit tulivat siten takaisin, huoh. Ja loppuun runoa.

    Sunnuntaina, kun punainen pakkastaivas
vihdoin on tarpeeksi korkealla, lapset
muistuttavat postikortteja, kaikki on
heleää, kirkasta, lasinkaltaista,
kun painajainen irrottautuu sinusta,
ja hengität syvään taitut siihen mikä
on, ainoaan elämääsi, puserrat sen itseäsi
vasten, kaksin käsin
    kassin, lapsen, ihmisen joka nyt lähtee
tai tulee, vaikka lähteekin, tulee
kuvatuksi silmän verkkokalvoon, korvaan.
Otat sen, otokset, leikkaamattomana.
Ja kohtauksista kasvaa juoni, kaunis kaari.
Yli taivaankannen kuin suihkukoneen häntä.
                                  - Arja Tiainen: Sunnuntaina (Vallan Casanovat 
                                     1979)

lauantai 1. tammikuuta 2022

Tervetuloa uusi vuosia 2022

Vuoden ensimmäisen postaukseni kuvana on Albert Edelfeltin maalaus: Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä, 1887. Olen tilannut taidekortteja nettikaupasta ja tämä sattui käteeni, kun etsin sopivaa lähetettäväksi maailmalle. Vastaanottaja oli lähettänyt ja saanut jo lähemmäs 5000 korttia mutta tätä hänellä ei näyttänyt olevan. Hän myös toivoi, että korttiin kirjoitettaisiin muutakin kuin have a nice day. Minä raapustan taustapuolen liiankin täyteen ja pienellä käsialalla.

Mitäpä luulette eukkojen turisevan aikana, jolloin Suomi oli vielä Venäjän keisarikunnan autonominen osa? Luulenpa, että naiset ovat kirkonmenojen jälkeen olleet vapautuneella mielellä. Lapset uskaltavat jopa nojailla kirkon seinään. Synnit on sovitettu ja uskalletaan palata maallisiin asioihin kuten lehmän poikimiseen, torpparin kurjaan asemaan tai kotipolttoisen kiroihin. 

Minäkin palaan menneeseen vuoteen ja minua elämääni on kannatellut lapsenomainen luottamus ja toivo, ettei kirvestä kannata kaivoon heittää. Elämää pitää elää ja panna päällimmäiseksi paremmat asiat. Kohtaloaan ei kannata surra loputtomiin. Huumori on myös yksi elämääni kannatteleva voima. Kiinalainen filosofi Lin Jutang on kirjoittanut kirjassaan Maallinen onni, että jos sodan uhatessa neuvotteluihin lähetettäisiin humoristeja valtiopäämiesten sijaan, sotaa ei koskaan syttyisi. Tämä johtuu siitä, että huumorintaju kulkee käsi kädessä terveen järjen kanssa ja siihen liittyy harvinainen kyky havaita epäjohdonmukaisuuksia, tyhmyyksiä ja loogisia virheitä. Itsensä vakavasti ottava ihminen on minusta vähän pelottavakin ettei jopa ylimielinen. Rennon elämänasenteen keinoin selviää kiperistäkin tilanteista, vaikkapa potkuista pääjohtajan pallilta :). Jos haluat kuulla Jumalan nauravan, kerro hänelle suunnitelmasi.

En ole myöskään itsekriittinen vaan ajattelen usein, että olen ihan hyvä tällaisena, riitän itselleni enkä vertaa itseäni muihin. En ole suurten estradien ihminen vaan viihdyn pienissä ympyröissäni, siinä tavanomaisuudessa ja minulle se ei ole ollenkaan tylsää. Olen yliherkkä melulle ja siksi kaupunkiasuminen aikoinaan ahdisti. 

Osaan olla myös tekemättä mitään varsinkin nyt, kun ei enää ole pakko tehdä mitään. Ihmisenhän on vaikea olla jouten ja lähes aina mieli askartelee tulevissa tekemisissä tai miettii jo tehtyjä asioita. "Voi kun joskus vain saisi olla", huokaisee moni. Kun on oikein kiire ei näe edes vuodenaikojen vaihtumista kunnolla. Tunnistan tämän työelämän ajoilta. Nyt siis osaan laiskotella sukankutimeni parissa ja nauttia suloisesta joutilaisuudesta tai tuijotella ulos talviseen hämärtyvään iltaan ikkunastani ja olla hyvä siinä tekemättömyydessäni. Joku on sanonut viisaasti: Olemisen ja tekemisen liitto - ihminen laittaa kaipauksensa johonkin, asettaa näkyville tai kätkee sisäänsä. Mutta aina siitä syntyy jotakin: taloja, lapsia, kirjoja, mitä keneltäkin. 

Ihminen syntyy tietynlaiseen elämänpiiriin eikä sitä vastaan voi taistella. Köyhyydestä rikkauteen kohonnutkin kertoo elämänkerrassaan saaneensa eväät elämään kotoa. Turha juuriaan on yrittää piilottaa tai näyttää ulospäin toisenlaista kuvaa itsestään. Vartissa selviää ihmisen tausta ja olemisen tapa, jos oikein jututtaa ja pitää silmänsä ja korvansa auki. 

Murheita ja suruja elämä antaa meille kaikille, niistä ei voi välttyä. Kärsimystä on vaikeampaa jakaa toisen kanssa kuin iloa. Valoa ja iloa tahdon vaalia itsessäni tänäkin vuonna. Valo, joka meihin on kätketty, hyvyyden kipinä, on myös tarkoitettu jaettavaksi.

Oikein hyvää uuden vuoden alkua teille jokaiselle!



 

lauantai 18. joulukuuta 2021

Päivää ja yötä joulukuussa

 

Tämä ei ole oma ottamani kuten huomaatte. Kuva on PxHere kuvapalvelusta, josta kuvia voi vapaasti kopioida. Olisiko taustalla Alpit? Lumoavan kaunis kuva!
Jouluaattona avaruuteen lähetetään taas uusi avaruuskaukoputki "Webb". Paljastaako se meille viimeinkin, miten miljardeja vuosia sitten galaksit syntyivät? Saammeko tietää onko avaruudessa elämää ja millaista? 

Aurinko nousi tänään Kuopiossa 09:46 ja laski 14:25. Päivän pituus oli siis 4 tuntia 39 minuuttia. Lenkille on lähdettävä hyvissä ajoin, jos ei halua jäädä pimeään. Ilma oli tänään mitä parhain ehkä hivenen plussan puolella ja potkurilla pääsee täällä maaseudulla vaikka kuinka pitkiä lenkkejä. Näin ainakin närhen ja käpytikan. Tuo katkennut koivu oli mieluisa paikka nakutella koloa, johon saisi kävyn mahtumaan. Jäniksiä on paljon ja pupu oli tehnyt tihutöitä meidän puuvalolle eli purrut yhden säikeen poikki. Juottamalla johdon saimme valon taas palamaan ja nostimme alaosan valolankoja ylemmäksi. Olisi pitänyt kesällä kuivattaa heiniä pupusille. 

Tämä kortti lähtee Kiinaan. Toiveena oli mystiikkaa, taikuutta ja  kauhua
Daniela Franzelin kuvaama Stairway to heaven -kortti on jo matkalla Saksaan ja miehelle tietenkin. Siisti alastomuus on kaunista eikä ollenkaan paheksuttavaa ainakaan minusta. Esitin tuolla face:n postcrossing ryhmässä toiveen, että kortteihin kuvattaisiin enemmän myös ihmisiä. Maisemia, eläimiä, kukkia, satuolentoja, ajoneuvoja ym. kyllä löytyy mutta ihmiskuvaus on unohdettu. Olenkohan hassu harrastaja, kun en voi laittaa kortteja, joista en itse pidä? Vähemmän mieluisat kortit jäävät laatikon pohjalle. 

sunnuntai 5. joulukuuta 2021

Joulukuun murusia


Joulukuun alun pihakuvassa on jo talvinen tunnelma. Lumi on pinnalta pehmoista puuteria ja tien yli tuiskuava lumi saa minut epävarmaksi suunnasta. Autolla ajaessa saa olla tarkkana, ettei vahingossa aja oman tienristeyksen ohi, kun lumi tekee tepposiaan. Lumi muotoilee maisemaan omia taideteoksiaan, hauskoja kumpuja pihan eri kolkkiin kivien ja havujen päälle. Pakkanen on jähmettynyt potkurin jalaksiin mutta käyn sentään viemässä roskapussin kimpparoskikseen. Tänään 5.12. on pakkasta noin - 20 C ja ei tarvitse lähteä mihinkään, ei edes kaupalle. Eilistä teeri/pyypaistia on vielä jäljellä, joten syömme sen. Uskotteko, miten hyvää lintupaisti on? Minulle selitettiin, miksi linnun liha on niin miedon makuista, erilaista kuin esim. hirven. Teeri syö poikasena pieniä toukkia tai perhosen jäänteitä, 2-3 viikon ikäisenä se alkaa syödä versoja, lehtiä, urpuja, siemeniä ja marjoja. Lintu valitsee lajityypilleen oikean ravinnon ja jauhaa sen kivipiiraassa, jolloin imeytyminen on täydellistä. Metso osaa myös valita minkä petäjän neulasia se syö talvella. Katajanmarjat ovat metson herkkua.

"Aurinko paistaa lumiseen maailmaan
ja tekee kaiken säteileväksi.
Ikäänkuin myriaadeiksi sirpaleiksi särkyneenä
se kimaltelee maasta ja metsistä,
valkeilta niityiltä ja vuorilta
tuo talven aurinko,
joka on kuin valkoista timanttia
kovan, jääkirkkaan taivaan alla..." - Katri Vala -

"Talvi avaa vaippansa, peittää peltojen ruudut..."   - Eeva-Liisa Manner -

"On ajateltava tähtiä kunnes jaloissa huimaa, on katseltava tähtiä kunnes silmissä suhisee, kuunneltava taivasta kunnes korvat hämärtyvät..." 
- Kai Nieminen -

"Pihaluntani haavoittaa jänis. Pihalumellani on sydämeni surullinen lintu"
- Helvi Hämäläinen -

"Ei ole lumisadetta vaiteliaampaa. Talvinen metsä, tyhjä paperi, puhdas lakana: kuoleman valkeus..." - Jari Tervo -
"Takassa hehkuu ja himmenee. Nuoruuteni kauneimman intohimon vuodatan sinuun, ajaton hetki, ikuinen, haihtuva yöhön, jossa myrsky on nukkuva, kirkas, näkevä hetki - hukkuva hiilien mykkään tietämykseen..."
- Anja Vammelvuo -

"Kuinka muistan sinut. Hoidit minua kun olin sairas, kannoit lumisia puita sylissäsi, teit tulta lieden mustaan sydämeen." - Markus Jääskeläinen

Lenkkikuva marraskuulta ja postilaatikossa kortteja maailmalta

Pihan valoteos on erinäköinen eri suunnista kuvattuna. LED-lamppuja siinä on 1200 ja pituutta 120 m. Sen ripustaminen piti tehdä tikkailta mutta nyt se saa olla paikallaan kesät talvet niin kauan kuin kestää. 

Kuva työhuoneestani tänään. Luin näytöltä digilehtiä, Savon Sanomat ja muutamia aikakausilehtiä, joita tilaan pätkiä silloin tällöin. Kortteilijalla korttivarastot kasvavat. Pikku laatikoissa on vain pieni osa korttejani. 

Hyvää 2. Adventtia ja Itsenäisyyspäivää!

keskiviikko 10. helmikuuta 2021

PYLLÄHDYS

Koska muut, niin minäkin! Aimarii Kuvakirjeitä Karsikonperältä ennätti jo pyllähtää ja mitä muut edellä, sitä toiset perässä. Tehkääpäs sama ja ihan vaan rentona heittäydytte taaksepäin syvimpään tuiskukinokseen.
Tässä vielä rentona enkeliä teen mutta kylmä hiipii takin alle hiljalleen
Auta minut ylös, plssss! Kuvaaja ei antanut armoa vaan sanoi "nouse vaan itse ylös, mitäs sinne menit" ja nauroi.
Ja vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään, oi jospa ihmisellä ois talvi ainainen (ei ehkä sentään).
Tämä onkin eka kuva. Nouseminen jaloilleen ei onnistunut ei edes käsin auttamalla mutta hetken mietin ja pyörimällä pääsin pois ihan ite.

Roskapussin vientireissu pyllähdyksen ja lumitöiden jälkeen. Ulkoilua  tänään noin kaksi tuntia, pakkasta - 14 C.



Kaiken tämän jälkeen olen kai ansainnut kahvin ja pullan vai kaksi pullaa? Oletteko samaa mieltä? Hyvää laskiaista jo etukäteen ja ystävänpäivää! Toivoo: Pyllähtäjä matami
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...