Näytetään tekstit, joissa on tunniste arpajaisvoitto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arpajaisvoitto. Näytä kaikki tekstit

perjantai 8. tammikuuta 2021

Vuosikymmenien takaa vuoteen 2021

 

Minä noin 2-vuotiaana Iisalmi Omakotitie 47 
Tässä kuvassa serkku Raijan ja Vuokon kanssa.
Äiti Omakotitie 47
Isä
Äiti keskellä Kuopio Piispanpuistossa. Vuosi ehkä 1943 tai -44
Vanha ilmakuva Kuopion satama-alueesta Maljalahden suuntaan. Oikeassa alakulmassa näkyy puutalokortteli, johon muutimme Iisalmesta v.-66.

Vanhojen kuvien katselu on mukavaa ajanvietettä. Hyvän mielen valokuvia kaikki. Ei minulla olekaan kuvia, joista tulisi negatiivisia muistoja mieleen. Kai lapsuuteni oli turvattua ja suhteellisen onnellista. Ikävintä oli muutto uuteen kaupunkiin ja siirtyminen toiseen oppikouluun. Aika voi kullata osan muistoista sillä kyllähän elämä oli monelle raskasta raadantaa tehtaissa tai maatiloilla, ei ollut vapaa-ajan ongelmia ja työviikko oli kuusipäiväinen. Vanhoja valokuvia käytetään monesti mielenterveystyössä terapian apuna tai muissa ryhmätöissä mm. työyhteisön kehittämisessä Mitä vanhat kuvat tuovat mieleen, ikäviä vai mukavia muistoja? Kuvina voidaan käyttää myös tuntemattomien henkilöiden kuvia. Valokuva pelkistää ja rajaa todellisuutta poistamalla liikkeen ja äänen. Valokuvaa voi katsella viipyillen: ilmeitä, eleitä ja omaan kokemusmaailmaan liittyviä asioita. Valokuva koetaan tunnetasolla. Yhden asian olen huomannut omista kuvistani, jotka ovat isän ottamia, että en koskaan katso suoraan kameraan. Isäsuhteeni oli ongelmallinen, parani kylläkin sen jälkeen, kun muutin pois kotoa ja perustin perheen. Silloin isäkin oli jo muuttunut mies. 

Arjen toimien valokuvaus ei ollut tavallista vielä 50-60 -luvuilla. 


Asiasta toiseen. Osallistuin joulukuussa Saukkiksen blogin kivaan kirjahyllyn löytöjä joulukalenteri arvailuun. Saukkis oli kirjoittanut joka päivälle tarinan Niemisen perheen jouluvalmisteluista, muisteltiin vanhoja aikoja ja palattiin taas nykyaikaan. Jokaiseen päivän tekstiin oli piilotettu Saukkiksen kirjahyllystä löytyvän kirjan nimi. Kirjailijakin piti tietää. Muutama oli todella vaikea ja tietenkin piti googlettaa. Minä taisin voittaa kisan ja sain näin ihanan palkinnon. Kiitos vielä Saukkikselle. Oli tosi mukavaa joulukuun ajanvietettä. 

Meillä on jo kunnon talvikeli. Lunta noin 16 cm ja pikku pakkasta. Olen yrittänyt olla valoisalla mielellä, vaikka elämä on puolittaista tämän taudin takia. Toivotaan, että se joskus voitetaan.

"ONNI
1.
Kiitos elämästä, Äiti.
Pari riviä tein kirjaimia tänään.
Siinä kaikki. Olen onnellinen.

2.
Oli kerran ystäväjoukko
ja nuoruus. Kaikki eli.
Joka päivä oli kuin luominen
yhä olisi jatkunut. Nyt
minä yksin, entisen varjo,
läpikotaisin muistojen syömä
laho, kaatuva puu,
aste asteelta lähenemässä
maan turhuutta, hiljaisuutta.
..."                                - Lauri Viita, Onni, 1965 -

maanantai 29. toukokuuta 2017

"Waitin' On A Sunny Day..." ja kiitos Tanni


 


Tule suuri myrsky, kaada
nämä turhat talot, savupiiput, peitä
kämmenelläsi suut, jotka ajan ilmaa
ahmia tahtovat.

Tule iso tuuli, puhu
nuo  turhien lupausten kynttilät sammuksiin.

Tule myrsky, pyöritä minuakin maata pitkin,
että marraskesi, joka pinnalleni kuoli,
iholtani irtoaisi.

Tule tuuli, vie mukanasi minunkin sanani,
joilla kouluni opettivat minut
puheeni peittämään.

Ja ruoho ja puut, on aika jo nousta
kapinaan, nostaa pienet linnut ja meidät maasta.
On jo aika luoda varjo
kiiltäväin autojen, tiilisten kirkkojen ylle,
pestä ilma ja vesi.

Tule hiljaisuus,
tuulen laulu, kesäiltojen tuoksu.
                             - Tule suuri myrsky: Aki Luostarinen (Luonnostani, 1978)-
---------------------
Kuvat matkoiltani Virossa ja Lapissa
Kotipellolla - Tanni lähetti minulle nämä ihanat omatekemät arvontapalkinnot ja niin kauniin kortin. Kiitos! 


lauantai 28. toukokuuta 2016

Puutarhalla kukkien keskellä sekä kiva ja tarpeellinen arvontavoitto

Paikallinen puutarhayrittäjä on laittanut portin molemmin puolin jättiruukut täynnä kesäkukkasia - houkutteleva näky ja tiellä ajeleva poikkeaa varmasti pihaan. Kävin ostamassa vain orvokkeja ja suljin silmäni muulta kukkaloistolta. Olemme kasvattaneet kesäkukat itse siemenistä ja kasteltavaa on jo ihan tarpeeksi. Etäkotiin kunnostimme vanhan navetaneduskukkapenkin ja teimme yhden uuden. Isäntä haki peräkärrillä turvemultaa tuttavan mailta. Katsotaan nyt mitä penkkeistä nousee; turpeeseen sekoitimme kalkkia ja kanankakkaa.


Minun kivitorni-innostukseni jatkuu. Omakodin pihaan olen aivan omin kätösin pystyttänyt tämän tornin. Jokainen kivi on itse noukittu, pesty ja aseteltu (koetettu ainakin) mahdollisimman kauniisti paikoilleen. Sen verran apua tarvitsin, että poika sitoi verkonsilmät pihdeillä siististi kiinni.
Pihassa on iso ala nurmella. Istutuksia on vähän, pääasiassa puita sekä marja- ja koristepensaita. Harmittaa, kun viime kesänä istuttamani ruusu ei kestänyt talven yli. En muista nyt lajikkeen nimeä mutta mielestäni sen olisi pitänyt menestyä IV-vyöhykkeellä. Kahden kodin pihojen hoitaminen vaatisi rutkasti intoa ja voimia. Olen ajatellut niin, että kesällä on pakko jäädä aikaa muuhunkin kuin puutarhahommiin. Hyötykasveja emme laita muuta kuin salaattia ja kesäkurpitsaa (isäntä onkin juuri istuttamassa taimia ulos).
 Herkän kaunis suovehka kukalla matalikossa
Suovilla (tupasvilla?) kukki runsaana ja on se niin kaunis näky auton ikkunasta, että pakko oli pysäyttää ja kuvata


Sarin Puutarhat blogin kevätarvonnassa voitin tämän SASA- satulasankon. On muuten mainio keksintö ja tulee tosi tarpeeseen tämmöiselle könttyrälle :).
SASA on samalla istuin ja sankko eivätkä jalat puudu kitkiessä tai marjapensasmaalla. Sankon päällä voi istua ja sitä voi käyttää myös kastelukannuna ja vaikka keväällä pilkillä. Valmistaja on kotimainen Plastex Oy.

Ja loppuun runo tietenkin. Lauri Pohjanpää: Juhannuksen aikaan

Aurinko sinistä taivaan vuorta
käy yhä korkeammalle
hymyillen nuoren-viheriälle
ja kauniille maailmalle.

Kiurujen hopeiset tiu ùt jossain
helisee ilmojen alla.
Valkeat pilvet ne joutilaina
harhaa korkealla.

Suvinen tuuli suuta antaa,
makeampi mettä.
Ympäri mustan saunan solmii
tuomet seppelettä.

Vanhat ja harmajat omenapuutkin
näkevät valkoista unta:
yöllä on oksille sammaltuneille
satanut kukkain lunta.

Ilmaa leikkaa pääskyn siipi
ja suviset äänet helkkää.
Runsaudesarvesta taivaan vuotaa
kirkkautta pelkkää.


perjantai 2. tammikuuta 2015

Uusi vuosi 2015 ja lainattuja pohdintoja ym

 Meidän pihafasaani jälleen kuvassa. Odottaa, että kuvaaja menisi ikkunan takaa kuikkimasta niin pääsisi ruokailemaan
 Vanhan Saunan, koukussa saveen arvonnassa tuli minulle näin kiva keramiikka töttero palkintona. Ripustin sen nyt joulun ajaksi omaan vanhaan saunaani. Kesällä astiaan voi laittaa vaikka luonnonkukkakimpun. Tykkään vallan mahdottomasti käsin tehdystä uniikkikeramiikasta. Taidetta nämä ovat parhaimmillaan. Käykääpä katsomassa, jos eivät ole vielä tuttuja.
 Kirjojakin olen lueskellut. Kinnusen Neljäntienristeys tuli hotkaistua yhdessä yössä. "Toisin kuin debyyteissä usein Neljäntienristeyksessä olennaista ei kuitenkaan ole se, miten minusta tuli minä, vaan näkemys siitä, miten kehnosti kylä – me – olemme kautta sukupolvien sietäneet erilaisuutta. Sekä se, millaista vahvuutta oman tien kulkeminen vaatii ja millaiseen yksinäisyyteen sisäisen pakon sanelemat valinnat ajavat joko valitsijan itsensä tai sitten jonkun muun, joka sattuu kuulumaan samaan perheeseen, kuten puolison." (HS Majander) Jouluglögi on vielä avaamatta.


Yllä olevat idylliset maalaukset ovat ranskalaisen Valériane Leblondin töitä. Taiteilija maalaa puulle maalaismaisemia, rannikkokyliä ihmisineen työnsä äärellä, kivisiä meren huuhtelemia rantoja, peltoja nummien ympäröiminä ja kodikkaita valkokalkittuja taloja.

Luettuani Kinnusen kirjan, löysin sattumalta kuvat netistä. Olisipa elämä yhtä auvoisen onnellista kuin näissä kuvissa. Mutta kun se ei vain aina ole. "Ihminen ei ole kone, joka on ohjelmoitavissa tietyssä järjestyksessä ja tietyllä tavalla, jotta se toimisi myöhemmin moitteettomasti. Ihminen on pikemminkin joustava ja alati kehittyvä olento, joka voi saavuttaa tavoitteita ja oppia uutta niin pitkään kuin hänen aivonsa toimivat. Ensimmäinen on itseapu ja usko ihmisen omaa voimaan. Ihmisen puolella oleminen tarkoittaa psykoterapointien kontekstissa menneisyyden näkemistä enemmän voimanlähteenä kuin syynä kaikkeen lapsuuden jälkeen tulevaan. Furman sanoo, että on perusteetonta pitää lapsuutta ihmisen elämää determinoivana asiana."  Silti jää epäselväksi, voiko pelkän pään avulla tehdä narratiivisen tempun, luoda tyhjästä menneisyyden tai kirjoittaa eletystä uutta muistoa, joka poistaa lihaan painetun kokemuksen.(Furman, Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus, WSOY 1997).

Elämässä kannattaa sanoa ei ihmisille ja asioille, joita ei oikeasti kaipaa tai tarvitse. Täytä elämäsi sellaisilla ihmisillä ja asioilla, joista oikeasti pidät.

On turha murehtia menneisyydessä sattuneita asioita, koska niitä ei voi muuttaa. Ota tilanteesta oppia ja tiedä, että asioilla on tarkoituksensa.

Ei kannata välittää, jos joku ei pidä sinusta, sillä ihmisiä on niin monenlaisia. Mielipidettä itsestään ei kannata muodostaa sen mukaan, mitä muut sinusta ajattelevat. Etenkään, jos nämä asiat ovat hieman negatiivisia.

Elämästä tulee paljon helpompaa, kun oppii hyväksymään kaikki ne anteeksipyynnöt, joita ei koskaan saanut. Sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksia kohtaan voi tuntea kiitollisuutta. Se on kuin astuisi katsomaan tilannetta hieman kauempaa ja sanoisi: kiitos tästä opetuksesta. Kaunan kantaminen menneisyyttä kohtaan on tämän päivän onnellisuuden hukkaan heittämistä.

Anteeksianto ei tarkoita syyllisen vapauttamista vastuusta, vaan itsensä vapauttamista uhrin taakasta. Ei kannata antaa menneisyyden, jota ei voi muuttaa, vaikuttaa huonolla tavalla nykyhetkeen.

Olet juuri niin upea kuin ihmiset, joilla ympäröit itsesi. Jos joku jatkuvasti alentaa sinua ja saa olosi epämukavaksi, epävarmaksi ja vähäpätöiseksi, rohkene päästää irti. Yhteyttä toisiin ihmisiin ei voi pakottaa. Jos olo on aina tietyn henkilön tavattua väsynyt tai ahdistunut, intuitiota on syytä kuunnella.

On tärkeää olla mukava toisille, mutta vielä tärkeämpää on olla mukava itseään kohtaan. Itseään pitää todella rakastaa, jos haluaa saada jotain aikaiseksi tässä maailmassa. Varo siis, ettet ala nähdä itseäsi niiden ihmisten silmillä, jotka eivät arvosta sinua. Tunne arvosi, vaikka he eivät tuntisi. (netistä poimittua)


Kiitokset taas kaikille kommenteista. Mitäpä bloggaus olisikaan ilman vastakaikua. Mielestäni itse olen aika ahkera kommentoimaan toisten blogeihin. Nyt se on vielä helpompaa, kun voin kirjoitella tabletilla eikä tarvitse aina konetta avata.
                                                                    - Beate -
 

perjantai 26. lokakuuta 2012

Mukavia paketteja blogiystäviltä, KIITOS!

 
 

Lankapirtin Matleenalta saapui tämä ihana lähetys eilen. Olin voittanut arpajaisissa nuo aivan ihanat kaksikerroslapaset ja paketista löytyi aivan samanvärinen pipo sekä kynttilöitä ja tuikkulyhty. Nuo lapaset ovat niin lämpimät, ettei käsiä palele kovallakaan pakkasella. Kerran yritin itse kutoa samantyylisiä mutta se jäi kokeiluksi, kun lanka oli liian paksua. Suuriitos vielä Matleenalle!
 
 


Elämän pyörteissä blogista Katja  laittoi tämän tilaamani ontelokude-käsityökorin ja pitkävartiset kuvioneulesukat (ne voitin arpajaisissa). Sori Katja, sukat jäivät kuvauksen tiimellyksessä kopan pohjalle mutta ne ovat sopivat ja kauniit. Tykkään tuosta korista tosi paljon, kun sinne voi tipauttaa valmiit ja keskeneräiset neulomukset, eivätkä ne loju pöydän kulmalla tai kiikkutuolissa. Suurkiitos myös Katjalle!

Päivä oli mukava, kun oli kirmakka, aurinkoinen syyskeli. Viikonlopuksi on lupaillut samanlaista pakkaspoutaa. Pitänee jo alkaa vaihdella talvirenkaita autoon. Käyttäisikö se 'lisätunnin' vaikka piipahtamalla äänestämässä. Puheenjohtajien tenttejä olen seuraillut toisella silmällä, toinen silmä ollut neulomuksessa :). Politiikka on mulle semmonen aihealue, josta en täällä kirjoittele. Jos saavat jonkun asian mukamas paremmaksi niin toinen menee päin prinkkalaa. Hirveitä rahasummia budjetissa menee sellaiseen, johon Suomen ei pitäisi ollenkaan pienenä maana lähteä mukaan. Mutta kun ne naapuritkin menee niin pitäähän meidänkin. Ok, loppu ja piste.

Runo illan päätteeksi:

Pitääkö koko ajan päästä johonkin,
suostua vaatimusten viitoittamaan suuntaan?
Entä jos vain tyytyy.
Jäähän jälki:
Tämä kohta kestää, tässä ei upota.
Jatkakaa matkaa, rakkaat
jäljessä tulijat.
Minä elän nyt näin. Tavallisuuteeni tyytyväisenä.
                                                          - Pia Perkiö, Hyviä päiviä, Kirjapaja -
 

lauantai 18. helmikuuta 2012

Arvontavoitto ja muuta rutinoo



Voitin Ahdin tilan arpajaisissa tuon kauniin kangas-aplikoidun A5-kokoisen almanakan (irrotettava päällinen)+tarralappuja ja kynä. Nuo kivet eivät kuuluneet palkintoon, ovat toisen käsityötaiturin tekemiä luonnonkivistä hiomalla. 


Minä arvostan omin käsin tehtyjä ja ideoituja tuotteita. Siksi vierastan näitä nettisisustuskauppoja, koska tavara on halpatuontimaista tuotua, jota myydään kalliilla hinnalla. Ymmärrän, että katetta on saatava veroihin ym. maksuihin mutta silti - ne eivät ole suomalaista käsityötä. Tunnen monia kädentaitajia, katajatöitä, pahkatöitä, lasimaalausta, kivenhiontaa ym ym. Siksi olen valmis maksamaan näistä tuotteista kunnon hinnan, koska tiedän miten monta työtuntia niiden parissa on vierähtänyt.


Minun 85-vuotias äiti on leikannut vuosikaudet kirpputoreilta roskiin menevistä vaatteista ja kangaspaloista matonkuteita. Ihmettelevät, kun haen niitä säkkikaupalla, "että kuka vielä viitsii leikata kuteita vanhoista". Paljon saa myös pilkkahintaan trikookangaspaloja, verhoja ym. Olen rahdannut äidille kymmeniä jätesäkillisiä saksittavaa, vienyt osan kuteista Monitaitoisille kudottavaksi metrihintaan, osan lahjoittanut niille, jotka itse kutovat. Minulle nämä matot kelpaavat vallan mainiosti ja lahjaksi myös. Monta vuotta olen siis toiminut 'lumppurina' ja saanut siitä hyvän mielen. Minun kodissa vanha ja uusi asustaa sekaisin. En viihtyisi valkeita sohvia/kylmiä värejä-sisustuslehtikodissa.


Tässä vain muutamia näytiksi



Huomenna siis laskiaissunnuntai. Laskiaisperinteistä voi lukea täältä. Moi moi ystävät!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...