maanantai 31. tammikuuta 2022

Matkalla pohjoiseen


 Matkalla pohjoiseen

Minna pakkaa viimeisiä matkatavaroita. Mikä Lappiin yhä vetää? Jomppa, johon hän oli niin lätkässä, ei asu enää siellä. Reitit on valmiiksi suunniteltu, kartat repussa, majapaikkakin varattu. Hän kyllä pärjää yksinkin. Tarkoitus oli yöpyä teltassa mutta kuulemma susia on Lapissa nyt enemmän. 

Pellon kohdalla radio alkaa soittaa..."Muistatko illan siellä, Neljän Tuulen tiellä...?" Yhteinen vaellus Kilpisjärven Saanalle oli ollut unohtumaton. Syksyn ruska kauneimmillaan, Jompan kuumat huulet, kädet ympärillä. Nuotiolla paistettu Tenon lohi ja kahvi maistuivat hyvälle.

Oli suunniteltu yhteistä tulevaisuutta, muuttoa Jompan luo Saanan kupeelle. Poronhoidolla voisi tienata ja kyyditsemällä turisteja koiravaljakolla. Kyyneleet vierivät poskille. Lopeta, mitä sitä itket!

*Viikon 5 krapusanat: pärjätä, lätkä, reitti. Krapu on otsikko mukaan luettuna tasan 100 sanan teksti. Linkitys SusuPetalin blogiin, josta löytyy lisää krapuja.

perjantai 28. tammikuuta 2022

Tammikuun tarinoita

Eilen illalla pihani oli vielä näin siisti. Kuntokuuri alkoi hyvin, kun keskiviikkona kävin ensin lenkillä noin 3 km ja illalla puoli kahdeksan aikoihin lähdin lumitöihin. Huhkin puhtaaksi koko pihan, aikaa meni 1 tunti 20 min (yritän tätä kirjanpitoa pitää, lunta noin 5 cm). Yön aikana piha oli taas lumen peitossa ja torstai aamuna kolasin sen uudelleen, noin tunti (lunta noin 3 cm, tuiskukohdissa 4-5 cm, lumi oli myös kosteampaa eli painoi enemmän). Hartioita särki yöllä ja oikean käden ranne oli vähän kipeä. Minulla palaa vielä jouluvaloja varastokontissa. Pitänee kohta sammutella.
Tässä tilanne tänä aamuna ja jäljet lumeen on jättänyt naapurin kissa ja rakas poikani, joka saapui muoria auttamaan. Kun miehellä on ikää vähän päälle 40 vuotta niin tuon vertaisen lumen siirtelee helpon näköisesti penkoille eikä aikaa mene kauan. Minä tykkään pitää pihan talvella siistinä ja itse kolaamalla sen saa sileäksi. Jos satanutta lunta ei kolaa heti pois niin autolla ajaessa se painuu, tulee polanteita ja möykkyjä. Ja onhan tasaisella lumipohjalla mukavampi kävellä tai hurautella potkurilla pitkä liuku. Kun talossa on asunut 41 vuotta, talo tuntee jo asujansa ja toivottaa tulijan kotiin. Tulitpa läheltä tai kaukaa, aina sydämessä läikähtää ilo kotitielle kääntyessä. "Olin kuvitellut jotain suurempaa kuin se, minkä pystyin elämälle antamaan. Jotain suurempaa kuin se, minkä elämä minulle antoi. Torjuttu ajatus, että jotain tärkeää jäi tekemättä, että jokin uneksittu, joka oli käden ulottuvilla, hälveni kuin aamu-usva. Niin kuin lehdet metsässä, niin on ihmisen suku. Jotain suurta olin kaavaillut? Eikö lyhyt elämä ole kyllin suurta? Kai sentään jotain jäisi jäljelle kaikesta siitä rojusta, jota olin elämäni ajan koonnut? Kuka sanoikaan, että pitkän elämän vaarana on se, että unohtaa, miksi oli elänyt?" (Bo Carpelan: Lehtiä syksyn arkistosta)

Sattumalta löysin koneeltani vanhan kuvan. Poika kokeilee enonsa jääkiekkovarusteita. Isäkin kuvassa ja arvannette kuka kolmas.

Lisää pärstäkuviani lenkeiltä dokumentiksi. Ei pitäisi herkkuja syödä mutta jos nyt tämän kerran. Tuo englantilainen hedelmäkakku on niin hyvää ja pakkasessa oli torttujakin. Lenkillä kulutetut kalorit tulivat siten takaisin, huoh. Ja loppuun runoa.

    Sunnuntaina, kun punainen pakkastaivas
vihdoin on tarpeeksi korkealla, lapset
muistuttavat postikortteja, kaikki on
heleää, kirkasta, lasinkaltaista,
kun painajainen irrottautuu sinusta,
ja hengität syvään taitut siihen mikä
on, ainoaan elämääsi, puserrat sen itseäsi
vasten, kaksin käsin
    kassin, lapsen, ihmisen joka nyt lähtee
tai tulee, vaikka lähteekin, tulee
kuvatuksi silmän verkkokalvoon, korvaan.
Otat sen, otokset, leikkaamattomana.
Ja kohtauksista kasvaa juoni, kaunis kaari.
Yli taivaankannen kuin suihkukoneen häntä.
                                  - Arja Tiainen: Sunnuntaina (Vallan Casanovat 
                                     1979)

maanantai 24. tammikuuta 2022

Postikortteja ympäri maailmaa

Ranska Alsace (Elsass) kulttuurihistoriallinen alue Ranskan ja Sveitsin rajalla. Kortissa paljon tekstiä mm. perinneruokien nimiä knepfle, fleischschnacka, chouckroute ja baeckeoffe. Kirjoitin pitkän rekisteröintiviestin. Kyllä huomaa, kun kortin kirjoittamiseen on käytetty aikaa.
Ensimmäinen korttini Bulgariasta kaunis ranta-alue ja lähettäjä oli käynyt Suomessakin
Hollannin kortissa kuningatar Beatrix ja puoliso Claus. Beatrix luovutti kruunun 30.04.2013 pojalleen Oranian prinssille Willem-Alexanderille. Kuningatar Beatrix on vuosien saatossa joutunut muun muassa taistelemaan rakkauden puolesta, selvinnyt murhayrityksesta, jäänyt leskeksi ja surrut hiihto-onnettomuuden jälkeen koomaan vajonnutta poikaansa.
Kaunis panoraamakortti Saksasta Elben varrelta, taustalla Frauenkirche
Herkkä itseväritetty kortti Ukrainasta. Tekstissä kerrotaan rakkaudesta omaan maahan ja sen kieleen, jota on alettu puhua enemmän ja enemmän Ukrainan kriisin jälkeen. Kortti oli matkustanut minulle 83 päivää.
USA, San Francisco iltaruskokuva
Kiinan kortissa Pohjois-Tiibetin maisemia. Alakuvassa kortin upeat postimerkit.


Japanista suloinen geishakortti. Postimerkissä myös geisha.
Venäjän kortissa Kremlin kupoleita
Saksan kortissa die kathedrale von Aachen, UNESCO:n maailmanperintökohde vuodesta 1978
Valko-Venäjän kortissa Holy Resurrection Cathedral
Venäjän kortissa upea kuva Äänisen saarella sijaitsevasta Kizhin puukirkosta. Kupolien rakentamisessa ei ole käytetty ainuttakaan naulaa. Tämä myös UNESCON maailmanperintökohde
 
Portugalin kortissa Porton upea silta illan hämyssä
Venäjän kortissa kiistelty Krimin niemimaa ja sen kallioisia maisemia. Postimerkissä punaisella pohjalla Leninin pääpatsaskuva. 

Laitan seuraavaan postaukseen kuvia lähettämistäni korteista. Parista kortistani on tykätty niin paljon, että vastaanottaja on halunnut laittaa minulle kiitoskortin. Ihana harrastus!

tiistai 11. tammikuuta 2022

Possu sängyssä


 Possu sängyssä

Pasin rakas lemmikki Vippe koira oli kuollut vanhuuteen. Mitäpä jos ottaisi kotieläimeksi vaikkapa kanarialinnun, kanin, marsun, iguaanin tai minipossun. Pienen eläimen voisi pitää vaikkapa tuolilla sängyn vieressä mutta entäpä possu. Sikahan on älykäskin. Vippe oli aina saanut nukkua sängyssä ja sitä ei ollut haitannut, vaikka Maijan kanssa rakastellessa sänky keinahteli. 

Mutta possullahan ei ole silkkistä turkkia vaan se on pistäväjouhinen ja minipossutkin voivat kasvaa 70-130 kiloisiksi. Ja entäpä jos possu röhkii ja örisee öisin unta nähdessään ja työntää kärsänsä tyynylle. Hikoileekohan possu ja kasvaako sille torahampaat? Lapsena maalla pikkuiset vaaleanpunaiset porsaat näyttivät niin suloisilta.

Yhteisellä päätöksellä hankittiin lopulta kääpiövillakoira.

****************************

Viikon 2 krapu sanat: tuoli, silkkinen, rakastella. Linkitän tarinani SusuPetalin blogiin.

lauantai 1. tammikuuta 2022

Tervetuloa uusi vuosia 2022

Vuoden ensimmäisen postaukseni kuvana on Albert Edelfeltin maalaus: Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä, 1887. Olen tilannut taidekortteja nettikaupasta ja tämä sattui käteeni, kun etsin sopivaa lähetettäväksi maailmalle. Vastaanottaja oli lähettänyt ja saanut jo lähemmäs 5000 korttia mutta tätä hänellä ei näyttänyt olevan. Hän myös toivoi, että korttiin kirjoitettaisiin muutakin kuin have a nice day. Minä raapustan taustapuolen liiankin täyteen ja pienellä käsialalla.

Mitäpä luulette eukkojen turisevan aikana, jolloin Suomi oli vielä Venäjän keisarikunnan autonominen osa? Luulenpa, että naiset ovat kirkonmenojen jälkeen olleet vapautuneella mielellä. Lapset uskaltavat jopa nojailla kirkon seinään. Synnit on sovitettu ja uskalletaan palata maallisiin asioihin kuten lehmän poikimiseen, torpparin kurjaan asemaan tai kotipolttoisen kiroihin. 

Minäkin palaan menneeseen vuoteen ja minua elämääni on kannatellut lapsenomainen luottamus ja toivo, ettei kirvestä kannata kaivoon heittää. Elämää pitää elää ja panna päällimmäiseksi paremmat asiat. Kohtaloaan ei kannata surra loputtomiin. Huumori on myös yksi elämääni kannatteleva voima. Kiinalainen filosofi Lin Jutang on kirjoittanut kirjassaan Maallinen onni, että jos sodan uhatessa neuvotteluihin lähetettäisiin humoristeja valtiopäämiesten sijaan, sotaa ei koskaan syttyisi. Tämä johtuu siitä, että huumorintaju kulkee käsi kädessä terveen järjen kanssa ja siihen liittyy harvinainen kyky havaita epäjohdonmukaisuuksia, tyhmyyksiä ja loogisia virheitä. Itsensä vakavasti ottava ihminen on minusta vähän pelottavakin ettei jopa ylimielinen. Rennon elämänasenteen keinoin selviää kiperistäkin tilanteista, vaikkapa potkuista pääjohtajan pallilta :). Jos haluat kuulla Jumalan nauravan, kerro hänelle suunnitelmasi.

En ole myöskään itsekriittinen vaan ajattelen usein, että olen ihan hyvä tällaisena, riitän itselleni enkä vertaa itseäni muihin. En ole suurten estradien ihminen vaan viihdyn pienissä ympyröissäni, siinä tavanomaisuudessa ja minulle se ei ole ollenkaan tylsää. Olen yliherkkä melulle ja siksi kaupunkiasuminen aikoinaan ahdisti. 

Osaan olla myös tekemättä mitään varsinkin nyt, kun ei enää ole pakko tehdä mitään. Ihmisenhän on vaikea olla jouten ja lähes aina mieli askartelee tulevissa tekemisissä tai miettii jo tehtyjä asioita. "Voi kun joskus vain saisi olla", huokaisee moni. Kun on oikein kiire ei näe edes vuodenaikojen vaihtumista kunnolla. Tunnistan tämän työelämän ajoilta. Nyt siis osaan laiskotella sukankutimeni parissa ja nauttia suloisesta joutilaisuudesta tai tuijotella ulos talviseen hämärtyvään iltaan ikkunastani ja olla hyvä siinä tekemättömyydessäni. Joku on sanonut viisaasti: Olemisen ja tekemisen liitto - ihminen laittaa kaipauksensa johonkin, asettaa näkyville tai kätkee sisäänsä. Mutta aina siitä syntyy jotakin: taloja, lapsia, kirjoja, mitä keneltäkin. 

Ihminen syntyy tietynlaiseen elämänpiiriin eikä sitä vastaan voi taistella. Köyhyydestä rikkauteen kohonnutkin kertoo elämänkerrassaan saaneensa eväät elämään kotoa. Turha juuriaan on yrittää piilottaa tai näyttää ulospäin toisenlaista kuvaa itsestään. Vartissa selviää ihmisen tausta ja olemisen tapa, jos oikein jututtaa ja pitää silmänsä ja korvansa auki. 

Murheita ja suruja elämä antaa meille kaikille, niistä ei voi välttyä. Kärsimystä on vaikeampaa jakaa toisen kanssa kuin iloa. Valoa ja iloa tahdon vaalia itsessäni tänäkin vuonna. Valo, joka meihin on kätketty, hyvyyden kipinä, on myös tarkoitettu jaettavaksi.

Oikein hyvää uuden vuoden alkua teille jokaiselle!



 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...