Syksystä kesään ilman mitään järjestystä os 1


 KALLIOPOHJA

I

Kun rakastan kiviä, kun rakastan graniittia,

olkoon se sallittu minulle.

Se on minun lapsuuteni kalliopohja,

joka kantaa ihmiset, toistensa lomaan

puristuneet kiteet, eriväriset ja särmikkäät.

Särmistä, kalliosta, hongasta

syntyy ja elää kieli

talven pitkin sanoin,

lumen lyhyin, se on meitä,

se elää taivaan alla.

II

Katson pohjoista taivasta.

Ei se ole vain mustaa samettia,

joka syventää Pohjantähden loiston.

Se on korkea vastaavuus Karhujen tähtien

ja Kalevan miekan nimeen,

mustaan puristuneitten kiteitten

vaaleaa loistoa siellä,

missä on hanki hangen jälkeen,

pakkasen kimaltavaa kovuutta,

metsä metsän jälkeen

ja talojen lämmin, työn ja

rakkauden lämmin ja kielessä

laulavat kauneimmat sanat

sen taivaan alla.

III

Purista lämmintä kättä, kumahtaen kaatuvat

pohjoisten metsien puut, kitisevät

satamien nosturit, laivat laulavat:

me palaamme. Tämä on suuri kauneus.

Mikä on pientä, kysyin ja otin

sormiini muuraimen ja maistoin sen mehua.

Suuret suot levisivät, ja pursujen tuoksu,

olivat vaivaiskoivut ja kasvun niukkuus.

Näin raikas oli sen maku.

IV

Kallion lomat ovat syntysanoja täynnä,

kova kamara ja ruoho,

raivattu maa ja tähkät.

Elävien mieli saa rauhan

niiden leposijoilla, jotka ovat

työnsä jo tehneet. Graniittia

sielläkin ja elävää, kasvavaa

sen kupeella ja tuulen mahtava laulu

pohjoisen taivaan alla.

                              - Helvi Juvonen, 1955-

Nyt kun kesä mennyt on, syksy saapuu meidätkin erottaen mut kirje (nykyisin puhelu tai viesti) kuitenkin luoksesi saapuu, uskothan sen. Näin lauletaan vanhassa suomi-iskelmässä. Anteeksi rakas blogini, että unohdin sinut mutta kesähuuma on villi ja vallaton eikä se kestä pitkään. Onnellinen olen neljästä vuodenajasta. En millään kestäisi jatkuvaa paahdetta ja hiostavia öitä kuten tuolla lämpimissä maissa. Minun puitani ovat vaaleakylkiset koivut, iltaruskossa punertavat kaarnaiset männyt, joista kasvaa sopivilla paikoilla komeita hongikkoja ja tunnelimaiset kuusimetsät sammalikkoineen. Haapa, vaahtera, lehmus, pihlaja, raita, tammi, tuomi, pihlaja - en näitä vaihtaisi etelän palmuun, josta voi saada vielä kookospähkinän päähänsä, kopsista vaan.

Ajattelin ladata tänne muutaman videotiedoston, mitä otin kesällä mutta valokuituyhteys antaa odottaa tämän vuoden loppuun.  Olemme kyllä sen jo tilanneet, kaapelikin on jo talon nurkalla. Se mullistaa tiedonsiirron täällä maalla ainakin myyntipuheissa. Nopeus 8 Mb/s on nyt ja kuidulla 1000 Mb/s.
Vain pandavideo onnistui.
Kuva- ja ajatustiedostoni ovat kesän jälkeen yhtenä mylläkkänä, joten nyt mikään ei noudata kronologista järjestystä.

Kirjoittaminen on luovaa puuhaa ja täydellä vatsalla ei ajatus kulje eikä myöskään, jos on kiljuva nälkä tai väsyksissä. Kaikkinaiset keskeytykset häiritsevät - puhelin soi ja ystävä puhuu tunnin puhelun (ihan kiva oli parantaa maailmaa, hih) tai mieli on vaan muuten kaaoksessa kuten nykyihmisellä niin usein. Pääasia on, että kesä oli ihana, lämmin, rentouttava, muistorikas ja täynnä pieniä kivoja tapahtumia.

 "Mut suruni peitän, huulta mä heitän vain päivä kerrallaan. Mä uskon huomispäivään, unohdan huolet, muistan vain puolet, näin päivän kerrallaan..." (J. Vainio) ♪♫♪♫

Ellinoora - Funeral song Vain elämää 9 Ei mitenkään liity postauksen

asiayhteyteen mutta kuuntelin kirjoittaessa ja kuvia ladatessa. Ihastuin Ellinooran persoonaan Vain elämää -ohjelmassa ja tyttöhän osaa myös sanoittaa biisejä

 Auringon noustessa Op 11/3 Toivo Kuula Kuvattu 3.9. tästä pieni video Pielinen auringonnousu 3.9.

"En tiedä mihin maailma kallistuu, miten kaikki ympärillä muuttuu? Jos jäät mun luo, en lupaa sulle taivaalta kuuta, vain rakkautein en mitään muuta, jos jäät mun luo..." (Taikapeili) ♥♥ ♪♫ 

 Kun elää päivän
jonka ei soisi
uupuvan iltaan -
miten sen eläisi oikein:
Rientääkö polkua juoksujalkaa
että ehtisi enemmän
vai istuako polun varteen
sammalkivelle
kuulemaan, näkemään
kaiken kauniin, ilahduttavan.
Vai etsiäkö yksinäisin, onnettomin kulkija,
tehdä parhaansa, että hänenkin hyvä
niin hyvä,
ettei hänkään iltaansa ikävöisi.
- Maaria Leinonen -

Meistä jokainen on polku jonnekin Mutta viisaus on siinä, että ymmärtää Ketä seurata pitkään, milloin kääntyy pois Ja että ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa

Kaikki loputon kauneus, kaikki järjettömyys Kaikki ruoskivat toiveet, kaikki päättämättömyys ovat lopulta tarkoituksen palasia, osa arvoitusta Valot pimeyksien reunoilla
Muista että ne kaikki suurimmat kauhut On sun toiveittes peilikuvat, käännä ne Ja kädestäs löydät niihin avaimet Ja ett on helpompi antaa muille anteeksi, kuin jäädä kaunaan kiinni
Kaikki loputon kauneus, kaikki järjettömyys Kaikki ruoskivat toiveet, kaikki päättämättömyys Ovat lopulta tarkoituksen palasia, osa arvoitusta Ja osa totuutta
Valot pimeyksien reunoilla Ovat toisinaan himmeitä ja harvassa Sul on sisälläs valtameren kokoinen voima Jonka sä voit oppaaksesi valjastaa
Tää on pelkkä tyhjä kuori, joka sun pitää täyttää Tää on valoista kirkkain, tää on loputon yö Tää on sydämenlyönti, tää on ajattomuus (Apulanta) ♪♫♪♫

Pielinen

Outokummun vanha kaivos, elämysretkeilyä 15.7.

Outokummun vanha kaivos on elämyksellinen käyntikohde sille, jota kiinnostaa vanhat tehdasmiljööt, koneet, historia, teollinen toiminta Suomessa. Jo kaivosalueelle astuminen saa mielikuvituksen liikkeelle - jykevät kivirakennukset on pystytetty 1900-luvun alussa, maan alle pääsee kulkemaan vanhassa kaivostunnelissa ja yläilmoihin voi kavuta torniin reippaat 220 porrasaskelmaa ihailemaan kaivoskaupunkia. Kaivoksen ympärille syntyi kaupunki ja kaivoksen
tuotolla maksettiin suuri osa sotakorvauksista.

1910 vuonna löydettiin mäestä poikkeuksellisen rikas kuparimalmiesiintymä joka oli yhteensä noin neljä kilometriä pitkä, 400 metriä leveä ja 40 metriä korkea. Esiintymän ympärille syntyi Outokumpu Oy.
Outokummun ensimmäinen teollinen malminkäsittelylaitos oli oudon kummun rinteeseen rakennettu kuparitehdas, joka aloitti toimintansa vuonna 1913. Tehtaassa maan alta louhittu kuparimalmi jalostettiin harkoiksi, langoiksi ja nauloiksi. Osa malmikivistä kuljetettiin satamaan, joko Joensuuhun tai lähemmäksi Juojärven Pitkälahteen.

Suomen teollisuuden kehitys oli 1930-luvulla nopeaa. Outokumpu Oy:n historiassa ajanjakso 1930–50 oli voimakasta kasvun aikaa. Yhtiö avasi ympäri Suomea uusia tuotantolaitoksia. Outokummun kaivos oli kuitenkin koko yhtiön toiminnan selkäranka. Pelkästään Outokummun kaivoksen työntekijämäärä kasvoi vuosina 1937–1953 932 hengestä 1142 henkeen. Vielä vuonna 1955 lähes 90 % kaivosyhtiön kuparintuotannosta tuli Outokummun kaivokselta ja
Outokumpu Oy:stä tuli eräs Euroopan tärkeimmistä kuparintuottajista.

Vanhan kaivoksen toiminta loppui v. 1954, jonka jälkeen malmia louhittiin Keretissä, joka oli avattaessa Euroopan toiseksi suurin kuparikaivos. Keretin kaivostoiminta päättyi v. 1989.
Nykyään Vanhalla Kaivoksella toimii Outokummun kaivosmuseo, jonka tehtävänä on tallentaa ja esittää suomalaista kaivostoimintaa 1910-luvun alusta nykypäivään.
Outokummun kaivoksen alueella on toiminut vuodesta 1982 alkaen matkailukeskus ja museo. Museotunneli louhittiin vuonna 1985. Uutta tunnelia louhittiin syksystä 2013 kevääseen 2014. Uudessa tunnelissa on suomalaisesta nykyajan kaivostoiminnasta kertova näyttely sekä maanalainen kivinäyttely.

Outokummun mineraaliesiintymän päällä kerrotaan palaneen virvatulia, joiden ansiosta olisi tiedetty kaivaa juuri oikeasta kohdasta. Valoilmiöt ovat ilmeisesti johtuneet mineraaleista. Ennen malmin löytymistä "Outokumpua" eli kaivoksen paikkaa kutsuttiin nimellä "Vaara", onhan kumpu jyrkkänä mäkenä erilainen kuin muut.Vanhan kaivosalueen kehittämiseen matkailutarkoituksiin on sijoitettu vuosien varrella miljoonia euroja. Matkailualueelle myytiin v. 2016 vajaa 14 000 lippua, joka on liian vähän kattamaan pääomakustannuksia.
Kiistoista huolimatta Aarrekaupunki-projektia jatketaan ja tavoitteena on, että muutaman vuoden kuluttua Vanhalla Kaivoksella vierailee yli 100 000 kävijää.

Osa Rääkkylän Kivisalmesta löytyneestä malmilohkareesta, joka johti Outokummun malmin löytämiseen 17.3.1910. Koko siirtolohkareen painoi 15000 kg sisältäen kuparia 750 kg, rautaa 5000 kg, rikkiä 8700 kg, hopeaa 180 g ja kultaa 16 g.

Nostokonehuoneesta ohjattiin nostolaitteita. Vaijerit menivät sieltä kaivostornin kautta kaivoskuiluun, jossa henkilöhissit ja malmikapat kulkivat

“Appelsiinikahmurit” joita käytettiin malmirikasteen lastaamisessa junavaunuihin.

Kolme Vihannin kaivoksessa käytössä ollutta malmipyttyä. Niillä nostettiin malmia ja kuljetettiin kaivosmiehiä?! maan alle kaivoksen rakennusvaiheessa 1952-54

Vanha kaivostorni

Yllä olevat neljä kuvaa otettu tornista. Ylimmässä näkyy Keretin kaivoksen torni. Vuonna 1995 purettiin kaivoksen tuotantolaitokset ja pystyyn jätettiin vain torni, joka on suojeltu rakennnussuojelulailla. Keskimmäisissä kuvissa näkyy mm. lasten kaivoksen ulkoilu- ja leikkialuetta mm. kivoja leikkimökkejä. Alimmassa kuvassa näkyy rikastamorakennuksia ja vasemmalla Suomen vuoriteollisuuden kehittäjän vuorineuvos Eero Mäkisen kunniaksi 24.5.2010 nimetty kivipuisto.

Yllä olevat kuvat rinnerikastamoalueelta. Rinnerikastamo rakennettiin kummun etelärinteelle siten, että nostotornista saatu malmi oli helppo siirtää kuljettimella rikastamon ylimpään osaan, josta se omalla painollaan valui portaalta portaalle prosessin eri vaiheiden läpi.

 Eero Mäkisen puistoa

 Nykyisen ravintolarakennuksen edessä näpätty

Kaivosmuseo, entinen kaivostupa jossa oli pukukopit 400 miehelle sekä isot pesukoneet.

Tuulessa heiluvat vanhat kuvat  ja ruosteinen polkupyörä kertovat omaa tarinaansa yli sadan vuoden ajalta. Tunnelin äänitehosteet saivat kaivoksen elämään kuin silloin ennen, kun kaivostyömies käytti valonaan karbidilamppua ja jos lampun valo sammui tuli täysin pimeää. Eipä siinä auttanut muu kuin pistää tupakiksi ja odottaa seuraavan työvuoron saapumista.

KALLIOPOHJA
I
Kun rakastan kiviä, kun rakastan graniittia,
olkoon se sallittu minulle.
Se on minun lapsuuteni kalliopohja,
joka kantaa ihmiset, toistensa lomaan
puristuneet kiteet, eriväriset ja särmikkäät.
Särmistä, kalliosta, hongasta
syntyy ja elää kieli
talven pitkin sanoin,
lumen lyhyin, se on meitä,
se elää taivaan alla.

IV
Kallion lomat ovat syntysanoja täynnä,
kova kamara ja ruoho,
raivattu maa ja tähkät.
Elävien mieli saa rauhan
niiden leposijoilla, jotka ovat
työnsä jo tehneet. Graniittia
sielläkin ja elävää, kasvavaa
sen kupeella ja tuulen mahtava laulu
pohjoisen taivaan alla.

                           (Helvi Juvonen 1955)