Lokakuun kuvia ja runoja

Kun syksyllä peippo lähtee
ja laulu häviää
ja metsä on aivan tyhjä
niin puilla on ikävää.
Sen vuoksi tulee tuuli
ja oksia kiertelee
se tekee pesiä puihin
ja niissä humisee.
Ja kun pieniä peippojansa
puu muistaa suruissaan
niin tuulen hassu laulu
sen panee nauramaan.
                   - Aale Tynni -

Nurmi on luminukalla,
taivas pimeä, sininen,
tähdet kaukana, vilkkuvat.

On syksy,
öisin on jo pakkasta,
kiteistä, rapeaa pakkasta,
joka murenee ruohoissa,
kun kuljen pihan poikki.
              - Risto Rasa -

Lunta satoi tämän verran 03.-04.10.

Elämän kangas: huolellisesti siitä ensin leikataan
kastemekko, hääpuku, kuolinpaita.
Mutta se mikä jää yli, vahvat reunasuikaleet,
tuhannet arjen tilkut,
ne ovat sinun,
niistä voit ommella yllesi lämpimän,
tuhatvärisen, iloisesti surullisimman
klovninpuvun.

-Rakel Liehu-
(Liian lähellä, liian äkkiä 1982)

Syksyllä tulee pelto vanhaksi,

sen sänkinen leuka nousee päin taivasta,

viimeiset hyönteiset lentelevät

ja jokin niistä pysähtyy karheaan peltoon.

Pelto ei jaksa kohottaa kättään

se työntää kätensä syvälle tulossa olevaan pimeyteen.

Yön helmat ovat sateessa tukahduttavan painavat.

- Viljo Kajava -

 

KEVÄTILOTTELUA KUVIN JA RUNOIN

Tuoksuvat tuomien, valkoiset kukkaset, terttuinsa peitos' on maa

Oi aamua pellon luona
on pehko tuomien
oi haju huumaavainen,
oi kauneus kaikki mainen
on yllä pehkon sen

Pesä
Puu hillitse oksasi voimakkaat,
kun syliisi pienen linnun saat,
pysy hiljaa, rauhaton, liikkuva puu,
pesä lempeä lehviisi piiloutuu.
Näe, katkera puu, epäuskoinen,
miten mahtava usko on lintusen,
et toista sen kaltaista kohtaa.
Pyhän, hohtavan ihmeen se latvaasi loi -
miten ihmeellisesti ja rikkaasti voi
pesä silkillä vuorattu hohtaa!
Pesän untuvat poimi se rinnastaan,
kukaties se on koskenut kyllä.
Joka untuvan poimi se rinnastaan:
oli liian karheita ruohot maan,
ja liian kylmä ja kaukainen
oli pilvien untuva yllä.
                       - Aale Tynni: Linnunpesä -

En ole lipunkantaja,
en kotkansydäminen tiennäyttäjä
matkallanne aamun maahan.
Olen virran partaalla paju,
jonka lävitse tuulet puhaltavat,
josta maailman kapinallinen henki
taittaa yksinkertaisen pillin
soittaaksensa sävelmän,
jossa on myrskyä, tuskaa, rakkautta
ja hiukan aamunsarastusta.
Katri Vala: Pajupilli.

Rentukka keltakukka, hetken kukkii puron partaalla

Ei mitään ole kauniimpaa
kuin pesä pienen pääskysen
on katto-orren alla.
Oi, siihen paistaa aurinko
ja siihen paistaa kuu,
ja sateenkaaren kaikki loisto siitä heijastuu.
Ja koko kesän visertää
se pieni musta silkkipää,
se visertää, se visertää,
se visertää kuin nauraisi
se katto-orren alla.
                       - Aale Tynni-

Loppuun illan ratoksi savonmurre variaatioita:

Kävelläkin voi monella tavalla

hampittoo = kävellä nopeasti

hympertöö/juohkasta = kävellä touhukkaasti

höntätä = kävellä hätäisesti

jetkutella = kävellä jäykästi ja nykivästi

jytkistee = kävellä verkkaisesti ja raskaasti

kiputella = kävellä kipittäen

koekkelehtia = kävellä epävarmasti

kunttuuttoo = kävellä vaivalloisesti

käläppästä = kävellä äänekkäästi ??

lohnistoo = kävellä verkkaisesti

pukeltoo = kävellä touhukkaasti, lapsenomaisesti

veepetellä = käveleksiä joutilaana

vukeltoo = kävellä pehmein, lyhyin askelin

ALKUKIRJAIMET # SÄ

Auringonnousu, laiva saapumassa Suomeen v. 2004