Lokakuun kuvia ja runoja

Kun syksyllä peippo lähtee
ja laulu häviää
ja metsä on aivan tyhjä
niin puilla on ikävää.
Sen vuoksi tulee tuuli
ja oksia kiertelee
se tekee pesiä puihin
ja niissä humisee.
Ja kun pieniä peippojansa
puu muistaa suruissaan
niin tuulen hassu laulu
sen panee nauramaan.
                   - Aale Tynni -

Nurmi on luminukalla,
taivas pimeä, sininen,
tähdet kaukana, vilkkuvat.

On syksy,
öisin on jo pakkasta,
kiteistä, rapeaa pakkasta,
joka murenee ruohoissa,
kun kuljen pihan poikki.
              - Risto Rasa -

Lunta satoi tämän verran 03.-04.10.

Elämän kangas: huolellisesti siitä ensin leikataan
kastemekko, hääpuku, kuolinpaita.
Mutta se mikä jää yli, vahvat reunasuikaleet,
tuhannet arjen tilkut,
ne ovat sinun,
niistä voit ommella yllesi lämpimän,
tuhatvärisen, iloisesti surullisimman
klovninpuvun.

-Rakel Liehu-
(Liian lähellä, liian äkkiä 1982)

Syksyllä tulee pelto vanhaksi,

sen sänkinen leuka nousee päin taivasta,

viimeiset hyönteiset lentelevät

ja jokin niistä pysähtyy karheaan peltoon.

Pelto ei jaksa kohottaa kättään

se työntää kätensä syvälle tulossa olevaan pimeyteen.

Yön helmat ovat sateessa tukahduttavan painavat.

- Viljo Kajava -

 

Herkkusienipaistos ja muuta hubailua!

Kun ruoka pitää saada nopsasti valmiiksi, niin se onnistuu mieheltä paremmin ilman turhia näpertelyjä. Minä olin ensin noita sieniä väkertämässä tikkuun mutta siinä olisi mennyt ikä ja terveys. No, toinen otti ohjat käsiinsä. Sienet puoliksi, aurajuustoa nokareina päälle, yksi sipulinippu, kolme tomaattia, paprikaa, vähän oliiviöljyä ja suolaa ja se oli siinä. Grillikuvun alla ehkä noin 15 min. Jopa maistui uusien perunoiden höysteenä.

Kuuntelitko sinisten kukkakellojen helinää suvituulessa
vai kuuntelitko sydämesi ääniä.
Mitä kuuntelitkaan,
ihanampaa valon läikettä
en ole ihmisen kasvoilla nähnyt.

Seistessämme savisella polulla
jolle lankesi suvikukkien hymy
näimme yhtäaikaa
taivaansinen ja siinä linnun
ja sitten liitelimme yhtäaikaa taivaan sinessä.

Ja silloin tiesin
että kuuntelit meidän sydämemme ääntä.

                                - Viljo Kajava, Taivaansineen, Otava 1959 -