Oulujärven helmi - Manamansalo

Manamansalo on on saari Oulujärvessä. Se sijaitsee Ärjänselän ja Niskanselän välissä ja jakaa Oulujärven kahteen lähes erilliseen lohkoon. Saaren pituus on 16,2 kilometriä ja suurin leveys 13,8 kilometriä. Saari on tunnettu pitkistä hiekkarannoistaan.
Manamansalon pinta-ala on 76 km². Se on Oulujärven suurin saari, sekä valtakunnallisesti sisävesien viidenneksi suurin ja kaikkiaan Suomen neljänneksitoista suurin saari. Alue on osa Rokua Geoparkia, joka kuuluu UNESCON kansainväliseen geologisten kohteiden verkostoon. Retkeilyalueella on kivikkoisia luotoja, upeita hiekkarantoja, kirkasvetisiä suppalampia ja karuja mäntymetsiä. Luontoharrastuksiin saari tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet kaikkina vuodenaikoina.

Saari kuuluu Vaalan kuntaan Pohjois-Pohjanmaalla. Lähimmät päätaajamat ovat Vaalan ja Paltamon kirkonkylät. Saareen on kiinteä tieyhteys pohjoisesta valtatieltä 22. Alassalmen lautta liikennöi Manamansalon ja mantereen välillä saaren lounaispuolella. Saaren pääväylä on Paltamon Melalahdesta alkava Manamansalontie (yhdystie 8820), ja yhdystie 8823 yhdistää Manamansalon pohjoispuolisen Kaivannon Vaalan keskustaajamaan.
Manamansalo oli Vaalan seudun ensimmäinen kuntakeskus. Ensimmäinen kirkko rakennettiin Manamansaloon 1500-luvulla, toinen kirkko Säräisniemeen vasta 1700-luvulla. Ensimmäisen kirkon oletetulle paikalle Manamansalon Kilonniemeen rakennettiin 1959 muistomerkkikirkko.
Muusikko ja levytuottaja Kassu Halonen on kotoisin Manamansalosta. (Wikipedia)

Teimme päiväretken saarelle 6.6.19. Päivä olikin kesäisen lämmin, varjossa lähes +28 C. Ajoreittimme kulki Vieremän ja Vuolijoen kautta Alassalmen lossille ja palasimme pohjoispuolen reittiä Paltamon ja Kajaanin kautta. Niin vaan oli tämäkin upea kohde jäänyt käymättä, kun äiti vielä eli ja asui Kajaanissa lähes 15 vuotta. Saarella oli kesäkuun alussa tosi rauhallista - varsinainen kesäsesonki alkaa ehkä vasta juhannuksen jälkeen. Olipa meidän onnemme, kun emme tykkää väenpaljoudesta. Matkailuautoja oli kylläkin Teeriniemen leirintäalueella ja muutama lenkkeilijä juoksi ohitsemme omalle reitilleen mäntykankaan siimekseen. Kannattaa ehdottomasti viipyä saarella pidempään, koska päivämatkalla ei ehdi nähdä kuin raapaisun paikan monimuotoisuudesta. Meistä on tullut vanhoja, kun mieluiten yövymme hieman tasokkaammassa majapaikassa kuin leirintäalueen mökissä. No, yöpaikkoja on Paltamossa ja lisää Kajaanissa.
Laitan linkin Reijo Heikkisen sivustolle, josta löytyy runsaasti tietoa mm.saaren entisistä vaiheista.

Alassalmen lossi tulossa mantereelle. Lossi liikennöi puolen tunnin välein klo 05.00-23.00 välisenä aikana. Yöliikenne ja ruuhkat ilman aikataulua

Puhelimen 'assistentin' muokkaama tyylitelty kuva

 Ärjänselkä, maamme suurin sisävesilakeus. Ärjänselän pinta-ala on 38 800 ha eli 388 km². Se on 32 kilometriä pitkä ja 29 kilometriä leveä. Sen yhtenäinen järvenselkä on moneen eri suuntaan mitattuna yli 18 kilometriä pitkä. Ärjänselkä on poikkeuksellisen merellinen ja tuulinen. Sana "ärjä" tarkoittaakin tuulista paikkaa. Järvenselältä suojassa sijaitsee etelärannalta 11 kilometriä etelään työnytyvä Vuottalahti. Vuottalahden suuta suojaa Vuottoniemi, jonka länsipuolelle jää Käkisaaren suojaan Käkilahti, jonne Vuolijoki laskee. Manamansalo katkaisee suuruudellaan koko järven. Sen voi ohittaa länsipuolelta Alassalmea ja itäpuolelta Kaivannonsalmea myöten. (Wikipedia)

 Lomakylä Kultahiekat rantaravintola. Kultahiekat sijaitsee Ärjänselän puolella. Aluella on mm. 17 viihtyisää hirsimökkiä, vaunupaikkoja, teltta-alue, uusitut huoltotilat, rantasauna, farmers- ja minigolf-, frisbeerata, grillikatos ym.
Alakuvassa Teeriniemen puoleinen leirintäaluerakennus.

Manamasalon vanhan kirkon perimätiedon mukaiselle paikalle pystytetty muistomerkki. Muistomerkin vieressä sijaitsee ulkoilmakirkko. Kirkko sijaitsee Peuranpolun (1,7 km) varrella, jonne pääsimme autolla, kun nyt emme ehtineet patikoimaan.

 

Alueen kolmas matkailukeskus, Manamansalon portti

 

Satuin avaamaan Tommy Tabermannin runokirjan Elämä ottaa kädestä (Gummerus 2014) sivulta 240, josta alla oleva runo. Kirjaan on koottu Tommyn runoja ja luokiteltu ne aihealueittain: hyvyys, epäitsekkyys, läheisyys, rakkaus, kauneus, onni, ilo, luovuus, rohkeus, vapaus, unelmat. Ao. runo löytyi luovuus -osiosta.

Tommy Tabermann (1947–2010) oli väsymätön hyvyyden matkasaarnaaja, joka yhä uudelleen muistutti meitä välittämisen ja toisen kunnioittamisen tärkeydestä. Tabermann puolusti ihmisen oikeutta tulla rakastetuksi omana itsenään.

Hyvyyden vaatimus kulkee kantavana teemana läpi koko Tabermannin laajan tuotannon. Rakastettu kirjailija jaksoi loppuun saakka vaatia meitä olemaan heikomman puolella. Elämä ottaa kädestä on rakkaudella koottu kokoelma Tabermannin runoja, puheenvuoroja ja proosatekstejä. Kirjassa vuorottelevat hauskat, viisaat ja vakavat tekstit, joiden taustalta nousee vahva toisen ihmisen kunnioittamisen sanoma. Teoksen puhuttelevat alkusanat on kirjoittanut Jaakko Heinimäki.

”Elämä on loppujen lopuksi pirun yksinkertaista.”(Tommy Tabermann)

================

Kieltäydy

 

Kieltäydy tottelemasta niitä

jotka komentavat sinua

järjen nimissä:

niissä on lapsi kuollut

ja järki lapsen mukana,

sillä järki asuu

leikissä ja laulussa,

lapsen aseissa

Kieltäydy tottelemasta

harhaan johdettua lasta:

se hokee lakkaamatta

omaa nimeään

kunnes siitä tulee

kopea ja kuuro,

aikuisen kaltainen

Valta kuuluu niille

jotka osaavat vielä

leikkiä yhdessä

ja hyväillä

vastakeksittyjä loruja.

                                    (Rakkauden kolme kehää, 2005)

Oletteko muuten katsoneet Elämäni Biisi -ohjelmaa Yle1  kanavalta lauantaisin? Juontajana on Katja Ståhl ja jokaisessa jaksossa neljä vierasta yrittää arvata toistensa elämän biisejä. Ohjelman loppupuolella paljastetaan jokaisen vieraan elämän biisi, ja samalla kuullaan tarina sen takaa. Musiikin avulla ohjelman vieraat kertovat itsestään ja elämästään jotain sellaista, mitä emme ole ennestään heistä tienneet. Biisejä tulkitsee neljä suomalaista eturivin artistia: Diandra, Jarkko Ahola, Pepe Willberg ja Irina.
Tykkään Katja Stålista juontajana, ei keskeytä eikä häslää vaan antaa ihmisten rauhassa kertoa musiikin avulla elämänsä biisin tarinan.
Kolmannessa jaksossa oli aivan mahtavaa musaa ja laitanpa linkin vierailevan artistin Eva Louhivuoren esittämästä elämänsä biisistä:
Hectorin Mandoliinimies
 

'Joulupajunkissoja', vanhoja kuvia ja Human dokumentti

 Hups, liukastuin...ei tarvitse nauraa

Joulupajunkissoja pihassa. Yllä olevat kuvat otettu omasta pihapiiristä. Lunta on meillä ihan kivasti, 35 cm ilmoitti lähimittausasema. Pikkupakkasta luvattu jouluun asti

 Mummoni kuvassa naisista toinen oikealta. Kuvassa on Kärkkäinen & Putkonen Oy henkilökuntaa. Liikeyrityksellä toimi saha ja mylly Iisalmen Luuniemellä vv. 1918-31. Jokin juhlapäivä on, koska Suomen liput on nostettu salkoihin.

 Äitini 2. rivi keskellä Iisalmen yhteiskoulu v. -38. Sota alkoi seuraavana vuonna ja äidin koulu jäi kesken

 Tästäkään kuvasta en paljoa tiedä ja kuka on arkussa. Äiti seisoo arkun vieressä vaalea mekko yllään ja äidin äiti kuvassa heti oikealla edessä

 Äitini pikkulottakuvassa

 Hilkka ja Juho Juutisen häissä. Mummoni sinisellä pisteellä merkitty ja äiti pikkutyttö vieressä

 

 Lyydia-mummoni ja hänen tyttärensä Elsa ensimmäisestä avioliitosta, vuosi ehkä 1923 tai -24

Keskellä istumassa Lyydia-mummo kukkakimpun takana äiti sylissään ja sisar Elsa vieressä, vuosi noin 1931?

 Äitini Elli Marjatta 1 v

 Lyydia-mummo, Elsa tytär ja äidin isä Paavo Kauppinen, vuosi ehkä 1924

 Matkustajakoti Otava, jossa äidin äiti oli töissä, mummolla valkoinen esiliina ja huivi päässä, omistajat Hilkka ja Juho Juutinen kukkapuketin takana ja äitini ja Elsa-sisko siitä heti vasemmalla

Tästä kuvasta en muuta tiedä kuin että äitini istuu pikkupojan vieressä ja jalka vippasee, vuosi ehkä 1930

Nämä vanhat kuvat toimivat kuin aasinsiltana Human dokumentille, joka esitettiin Yle Teemalla la 16.12.2017.
Mitä on olla ihminen? Valokuvaaja Yann Arthus-Bertrandin suurelokuva Human kertoo meistä ja planeetastamme 63 kielellä.
"Olen yksi ihminen seitsemästä miljardista. 40 viime vuotta olen valokuvannut planeettaamme ja sen inhimillistä monimuotoisuutta, ja minusta tuntuu että ihmiskunta ei edisty. Me emme kykene elämään yhdessä. Mistä se johtuu? En etsinyt vastausta tilastoista tai analyyseistä vaan ihmisestä itsestään."― Yann Arthus-Bertrand
Täältä voitte lukea lisää dokumentista ja se on katsottavissa Yle Areenassa.
Dokumentti oli mykistävä, liikuttava, upeat kuvat planeetaltamme, koskettava musiikki ja tuntui kuin kuin jokainen haastateltava olisi puhunut suoraan minulle omasta elämästään. Arthus-Bertrand kiersi tiiminsä kanssa maasta toiseen kolmen vuoden ajan ja haastatteli yli 2000 ihmistä. Jokaiselle haastateltavalle esitettiin samat neljäkymmentä syvästi henkilökohtaista kysymystä, jotka risteilivät uskonnon, rakkauden, työn, väkivallan, seksuaalisuuden ja perheen kaltaisten isojen teemojen ympärillä. Lopputulos on puhutteleva. Haastattelujen kautta piirtyy simppeliydessään vavisuttava, rumankaunis kuva maailmasta, jossa elämme. Dokumentin ydinajatus lienee: mikä meistä lopulta tekee ihmisiä?

Pieni laulu ihmisestä
Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
(Maa, 1987, Tommy Tabermann)

Vanhat kuvat vuosilta 1950-1960 - Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomi 100 v

Isäni vasemmalla

 



Urho ja Sylvi Kekkonen Pohjois-Savon messuilla - keitähän ovat nuo kaksi rouvaa



Isä istumassa toinen oikealta



Meidän perhe



Isä ja äiti kuvassa vasemmalla

Luokka 1 A

Suomi minut synnytti, maailma imetti.
Meret ovat silmiäni, koivut ääneni,
köyhät ja kärsivät sisariani,
rauha rakastettuni.
Kauan odotit minua, kehtoni,
keinuta minua vielä kerran,
keinuta, keinuta kohtuun asti.
Isäni nimi on työ, siksi ovat
minun varpaani mullassa.
Äitini on hellyys, siksi
on pääni tähdissä.
Keinu, kehtoni, keinu,
poikasi kyynel on kirkas.
Ja kotini hellassa tuli
ja seinällä Viipurin linna.
Kattilassa kaali
ja kaapissa joskus
puolikas pöytäviinaa.
Jauhosäkin takana kerran hiiri,
mutta kirjahyllyllä aina
työväen viiri.
Jauhosäkin takana kerran hiiri,
mutta kirjahyllyllä aina työväen viiri.
Keinuta, kehtoani, keinu, poikasi kyynel on kirkas
ja kohta hän lähtee kauas, kauas pois.
Sillä Suomi minut synnytti, maailma
verellä ja pääskynmaidolla imettää.
                                    - Tommy Tabermann: Päivä päivältä rakkaampaa,
                                                                     1975 -